ALUEELLISESTA ITSEHALLINNOSTA. Tutkimus sääntelyn kehittämismahdollisuuksista de lege ferenda kansanvallan näkökulmasta

Abstract

Miten alueellinen itsehallinto pitäisi järjestää Suomessa? Perustuslain (731/1999) mukaan Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla (121 §:n 4 momentin 1 virke). Tätä säännöstä ei ole kuitenkaan toteutettu koko maan kattavana järjestelmänä. Alueellista itsehallintoa koskevat vain Ahvenanmaan itsehallintolaki (1991/1144) ja laki Kainuun hallintokokeilusta (343/2003).

Tutkimus seuraa Tiihosen (1986) ja Mennolan (1990) perinnettä perustuen Wróblewskin (1989) käsitykselle, jonka mukaan de lege lata ja de lege ferenda –tutkimukset ovat metodologisesti eri tutkimuskategorioita. Menetelmänä on lainvalmistelu ajatuskokeena. Lakitekstit on muotoiltu analogioiden avulla ja testattu "paneelin" avulla. Euroopan alueellisen itsehallinnon peruskirjaluonnos on toiminut juridisena ideaalimallina. Tutkimuksen teoria perustuu symmetrian ja epäsymmetrian vastakkainasettelulle päätöksenteossa sekä organisatorisissa rakenteissa ja menettelyissä. Tekijä on laatinut kaksi muutosta perustuslakiin ja hahmotelman laiksi maakuntien itsehallinnosta. Itsehallintoa koskeva perustuslain muutos kuuluu: Maakunnilla on itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämän mukaisesti maakunnat pitäisi rinnastaa kuntiin vaali- ja osallistumisoikeuksia koskevassa perustuslain pykälässä. Maakunnat muodostettaisiin maakunnan liitoista. Ne olisivat kuntien yhteistoimintaelimiä, joiden ydintehtävinä olisivat kunnallisen palvelutuotannon järjestäminen, maakunnan suunnittelu, edunvalvonta ja yhteistyö valtion aluehallinnon kanssa.

Avainsanat: julkisoikeus, perustuslaki, de lege ferenda, kansanvalta, Suomi, alueellinen itsehallinto, symmetria.

ABSTRACT

How should regional self-government be administered in Finland? Regional self-government is defined in the Finnish Constitution. This statute, however, has not been put into effect as a special law covering the country as a whole. There is only legislation defining the autonomy of the Province of Åland and a recent law on an experiment in self-government in Kainuu region.

The present work follows the approach of Tiihonen (1986) and Mennola (1990) and on the distinction drawn by Wróblewski (1989) that de lege lata and de lege ferenda -studies are methodologically different categories of research. The method is legislative drafting as a think experiment. The texts are formulated by means of analogies and tested by a "panel". The European Charter of Regional Self-government currently in preparation is used as a legal ideal model. The doctrinal theory of the study is based on the controversy between symmetry and asymmetry in decision-making and in organizational structures and procedures. The author describes two de lege ferenda amendments to the Finnish Constitution and a special law on regional self-government for Finland. The amendment concerning self-government reads: Regions have self-government as laid down by an Act. Consequently, the regions should be equated with the municipalities in the paragraph stipulating the voting and participating rights of the citizens. According to the law outlined the present “regional councils” (maakunnan liitto) should be converted into regions (maakunta). These should be organizations of municipal co-operation having as their core task the organization of the municipal service production and the directing of the regional policies and activities of the state administration.

Keywords: public law, constitution, de lege ferenda, democracy, Finland, regional self-government, symmetry.