Kohti uutta paratiisia? Ritari Mandevillen vastaus 1350-luvun kristikunnan ongelmiin

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää yhden myöhäiskeskiajalla läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa kopioiduimman teoksen, Mandevillen matkojen, mahdollisia ideologisia ja aatteellisia ulottuvuuksia. Keskeinen tutkimuskysymys kuuluu: Onko perusteltua väittää, että Mandevillen matkat sisältää kuvauksen matkasta kohti ihanteellista maanpäällistä yhteiskuntaa? Lähestyn kysymystä tarkastelemalla pääasiassa Mandevillen matkojen jälkipuoliskon sisältöä kirjoitusajankohdan yhteiskunnallisessa ja aatteellisessa kontekstissa. Tutkimukseni pyrkii pohtimaan näitä kysymyksiä nimenomaan englantilaisen aikalaislukijan näkökulmasta.

Mandevillen matkat on koostettu aiemmista teoksista luovasti yhdistellen ja myös niiden tekstiin uutta lisäten. Kirjan sisältämä kuvaus jakautuu kahteen osaan, ensimmäisen puoliskon käsittäessä pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin, toisen puoliskon jatkaessa tästä yhä kauemmas itään aina Kiinaan itäiselle rannikolle. Aiemmissa tutkimuksissa teoksen kaksijakoinen luonne on herättänyt lähinnä kummastusta, osassa ilmoille on tosin heitetty ajatus kirjan mahdollisesta yhteiskuntakriittisestä sisällöstä. Tämän sisällön merkitykseen, tai edes olemassaoloon, ei kuitenkaan ole aiemmin sen syvällisemmin perehdytty.

Peruslähtökohtani tutkimuksessa on tarkastella niitä muutoksia, joita Mandeville oli kirjansa jälkipuoliskoa kirjoittaessaan tehnyt seuraamaansa päälähteeseen Odoricus Pordenonelaisen matkakuvaukseen. Kun muutostyypit jaetaan ryhmiin, havaitaan yksi selkeä muista erottuva nimittäjä. Noin neljännestä muutoksista voidaan sanoa aatteelliseksi tai ideologiseksi. Ne liittyvät lähes poikkeuksetta erilaisten ihanteellisessa asemassa olevien yhteiskuntien tai kansojen kuvaukseen, tai vastaavasti näiden kansojen tapojen ja toimintamallien perustelemiseen. Matkalla kohdattavat kansat on lähes poikkeuksetta esitetty positiivisessa valossa ja ne ovat kristityn näkökulmasta toinen toistaan ihanteellisempia.

Muutoksia ja teoksen rakennetta historiallisessa kontekstissaan tarkasteltaessa kirjassa havaitaan kolme selkeää teemaa; ensinnäkin kirja on kirjoitettu kattavaksi maailmankuvaukseksi, toiseksi kirjassa esitellään toinen toistaan ihanteellisempia yhteiskuntia ja kolmanneksi teokseen on upotettu hyvin voimakas symbolinen ulottuvuus, joka noudattelee aikakauden käsitystä historian kulusta nykyhetkestä kohti lopun aikoja. Mainitut kirjan symboliset ja ideaaliset ulottuvuudet puolestaan liittyvät Mustan surman jälkeen aktualisoituneeseen yhteiskunnalliseen muutosprosessiin. Vakiintuneet valtarakenteet ja tavat toimia kohtasivat etenkin 1300-luvun puolivälin jälkeen muutospaineita, jotka purkautuivat lukuisissa talonpoikaiskapinoissa.

Tutkimukseni perusteella Mandevillen matkoja voidaan pitää jonkinlaisena esiutooppisena kirjoituksena. Teosta on myös osin mahdollista lukea suorana kritiikkinä yhteiskunnassa akuutteina pidettyihin ongelmiin. Voidaan sanoa, että Mandevillen matkat on usein aiheetta sivuutettu 1300-luvun lopun yhteiskuntaa käsitelleessä historiantutkimuksessa. Kirjallisten ihannekuvausten ja keskiajan lopulla tapahtuneen yhteiskunnallisen muutoksen suhde kaipaisikin perusteellisempaa tutkimista. Erilaisten utooppisten kirjoitusten roolia yhteiskunnallisissa muutoksissa tulisi myös selvittää, vaikkakin vaikutussuhteiden analysointi on säilyneen lähdeaineiston vähäisyydestä johtuen etenkin keskiajan osalta hankalaa, osin jopa mahdotonta.