Hyvin toimeentulevat irralliset - Opettajan ideologiat ja funktiot suomalaisissa romaaneissa

Abstract

Tutkimuskohteena on 27 suomalaista romaania, joissa esiintyy opettajahenkilöitä. Romaaneista vanhin on julkaistu vuonna 1870 (Kiven Seitsemän veljestä) ja uusin 1999 (Snellmanin Paratiisin kartta). Tutkittavaksi on otettu 76 romaaneissa esiintyvää opettajahenkilöä riippumatta siitä, ovatko he pää-, sivu- vai taustahenkilöitä.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen on suomalaisten romaanien antama kuva opettajista. Keskeistä on selvittää, millaisia ovat opettajahenkilöihin liittyvät ideologiat ja missä kirjallisuudellisissa tehtävissä (funktioissa) opettajat esiintyvät. Opettajahenkilöiden olemusta on selvitetty lisää mm. tutkimalla heihin liittyviä analogisia suhteita sekä tarkastelemalla heitä ns. kolmen muuttujan systeemin avulla. Tämä fiktion tutkimus on yhdistetty romaanien kuvaaman ajan historiallis-yhteiskunnalliseen ja kasvatukselliseen kontekstiin ja etsitty vastausta siihen, mihin romaaneista hahmottuva opettajakuva perustuu. Romaanien opettajahenkilöt on nähty sekä mimesiksenä että kirjallista teosta koostavina rakennetekijöinä.

Opettajahenkilöiden ideologioiden ja funktioiden selvittäminen on vaatinut tutkittavien teosten monipuolista erittelyä ja tulkintaa, joiden avulla niin ideologiat kuin funktiot tulevat näkyviin. Ideologisessa tutkimuksessa metodisina välineinä on käytetty John B. Thompsonin luokitusta ideologisista strategioista ts. keinoista, joiden mukaan ideologiat synnyttävät ja ylläpitävät valtasuhteita. Ideologia on määritelty mm. Thompsonin ja Norman Faircloughin tavoin merkitykseksi vallan palveluksessa. On myös kiinnitetty huomio ns. ideologeemeihin, jotka ovat tekstissä muodon saavia ideologioiden ilmaisimia. Ideologisuus ilmenee myös kielessä, erityisesti kielellisissä valinnoissa, kielen modaalisissa aineksissa ja transitiivisuudessa. Modaaliset ilmaukset osoittavat kielenkäyttäjän asennoitumista kuvauksen kohteeseen. Transitiivisuudessa on kyse toimijan ja kohteen suhteesta.

Opettajahenkilöiden kirjallisuudelliset funktiot ilmenevät monenlaisina, ja useimmiten henkilöhahmo toteuttaa useitakin funktioita. Opettajahenkilö on asetettu aina johonkin ideologiseen funktioon. Hyvin yleinen on metonyminen funktio, jossa opettajahenkilö edustaa jotakin itseään laajempaa. Varsin usein opettajalla on analoginen funktio analogiasuhteen osapuolena. Usein opettajahenkilön funktio on rakentaa toista henkilöhahmoa. Opettajahenkilö voi olla myös temaattisen liikkeellepanijan funktiossa tai arvoaseman osoittajana. Jokseenkin yleinen on myös myyttinen funktio.

Opettajahenkilöiden ideologisuuden perustuksena on enimmäkseen yhteiskunnan vallitseva ideologia, jonka siirtämiseen oppilaille opettajat osallistuvat. Tässä työssä opettajat kohtaavat yleisesti ristiriitoja tai konflikteja. Kansakoulunopettajilla ongelmat ympäristön kanssa ovat tyypillisiä, kun taas oppikoulunopettajissa korostuvat sisäiset kamppailut. Yhteisiä molemmille ovat ideologisten paineiden aiheuttama turhautuminen ja irrallisuuden tunne.

Opettajahenkilöiden ideologiaan teosten kertojat ja sisäistekijät asennoituvat hyvin usein kriittisesti. Kritiikkiin on monesti yhdistynyt ironiaa ja satiiria. Opettajahenkilöt ovat huomiota herättävän usein karikatyyrisiä. Opettajahenkilöiden näkeminen kriittisessä valossa liittyy suomalaisen realismin vahvaan demokraattiseen perinteeseen. Opettajat ovat lähes poikkeuksetta vallankäyttäjien edustajia ja siten luonnollinen kritiikin kohde.

Asiasanat: henkilö, henkilöhahmo, ideologia, opettaja