"Sosiaalityön paikka kriminaalihuoltotyössä" - näkökulmia ammatillisen kriminaalihuoltotyön kehitykseen Suomessa
HANNULA, PÄIVI (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HANNULA, PÄIVI
2006
Kuntouttava sosiaalityö - Empowering Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-29Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan kriminaalihuoltotyön kehitysta ja työn keskeisiä kehityskulkuja 1800 - luvun lopusta nykypäivään sosiaalityöllisestä kontekstista. Tutkimuksen tavoitteena on hakea uutta näkökulmaa kriminaalihuoltotyön ja sosiaalityön suhteeseen. Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen miten kriminaalihuoltotyötä on kuvattu vuosikymmenten saatossa ja mikä on ollut sosiaalityön paikka kriminaalihuoltotyössä. Tutkimus edustaa sosiaalityön perustutkimusta, jonka ideana on tuottaa tietoa kriminaalihuoltotyön ammatillisen työn sisällön ja luonteen muotoutumisesta. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostaa kriminaalihuoltolaitoksen henkilöstölehdet vuodesta 1953. Aikaa ennen vuotta 1953 tarkastellaan muun kirjallisen aineiston valossa. Tutkimusaineiston väljänä tulkintakehikkona ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Sisällönanalalyysilla pyritään luomaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiivistetyssä muodossa ja kuvataan aineiston sisältöä sanallisesti.
Olen jakanut kriminaalihuoltotyön kehityksen kuuteen ajanjaksoon, joita jokaista leimaa tietty sisällöllinen kehitysvaihe. Ensimmäisen jakson olen nimennyt huollon ja kasvatuksen aikakaudeksi. Tuolle jaksolle oli ominaista kriminaalihuoltotyön näkeminen kasvattajana ja oikealle tielle ohjaajana. Rikollisuuteen uskottiin vaikutettavan parhaiten huollollisilla ja kasvatuksellisilla keinoilla. Toiminnan taustalla on nähtävissä kasvatukseen perustuvia sosiaalityön ideoita; usko ihmisen kehityskykyyn ja kasvattajan systemaattiseen työskentelyyn. Toisen ajanjakson olen nimennyt ammatillistuvan kriminaalihuoltotyön kaudeksi. Tuona ajanjaksona sosiaalityöhön ja myös kriminaalihuoltotyöhön tuotiin amerikkalaisen cas work - perinteen mukaista terapeuttista työotetta. Kriminaalihuoltotyön kehittämisessä etsittiin selkeästi mallia muusta sosiaalityöstä. Kolmatta jaksoa kuvaan ideologiakriittisen keskustelun ajaksi, joka vauhdittui Marraskuun liikkeen voimasta 1960-luvun lopulla. Kontrollitehtävistä haluttiin luopua ja työ haluttiin perustaa asiakaskeskeisyydelle. Pitkällä aikavälillä kriminaalihuoltoa oltiin yhdistämässä yleiseen sosiaalihuoltoon. Neljännen ajanjakson olen nimennyt sosiaalityöllisen keskustelun vahvaksi ajaksi. 1980 - luvulla käynnistynyt vankilalle vaihtoehtoisten rangaistusseuraamusten kehittäminen toi yhdistykselle kokonaan uusia tehtäviä. Henkilökuntalehdessä käytiin aktiivista keskustelua työn tavoitteista ja sisällöistä ja sosiaalityön mahdollisuuksista. Viidettä ajanjaksoa olen kuvannut "Uusien seuraamuksien avulla uutta sisältöä kriminaalihuoltotyöhön" - jaksoksi. Kriminaalihuoltotyötä alettiin selkeästi asemoida osaksi rikosseuraamusjärjestelmää. Osa kirjoittajista katsoi, että sitoutuminen rangaistusten täytäntöönpanoon on este sosiaalityölle ja sen kehittämiselle kriminaalihuoltotyössä. Kuudennen ajanjakson olen nimennyt vastuun ja velvollisuuden politiikan - jaksoksi. Työn ja sen tavoitteiden muotoilussa ja siinä käytetyssä kielessä näkyy teknis-managerialistinen ote. Puhutaan profiloinnista, perusbisneksestä, tuotteista, vastuista ja velvollisuuksista. Riskien ja todennäköisyyksien arviointi on ollut osa 2000 - luvun kriminaalihuoltotyötä. Työssä on keskitytty yhteiskunnan suojelun näkökulmasta lähtevään yksilön riskien ja soveltuvuuden arviointiin rikollisen käyttäytymisen ja sen haittojen vähentämisessä.
Kriminaalihuoltotyön perinteet ovat vahvasti seuranneet sosiaalityön perinteitä. Kriminaalihuoltotyön historiasta on löydettävissä kolme perinnettä, jotka ovat kasvatus - huollollinen perinne, yksilötyön tai henkilökohtaisen vuorovaikutuksen perinne sekä juridishallinnollinen perinne. Nämä perínteet on löydettävissä myös sosiaalityön historiasta. Eri perinteiden vaikutuksia löytyy kriminaalihuoltotyöstä eri aikakausina, niiden painoarvot vain vaihtelevat ajankohdasta toiseen.
Rangaistusten täytäntöönpanoon liittyvät tehtävät on nähty esteenä sosiaalityön ammatilliselle kehittämiselle kriminaalihuoltotyössä. Tutkimukseni mukaan sosiaalityön perinteillä on on ollut kautta aikojen keskeinen paikka kriminaalihuoltotyössä. Kriminaalihuoltotyön kehittämisen tulisi jatkossa perustua laaja-alaiseen näkemykseen työssä tarvittavasta osaamisesta ja työn tavoitteista. Yksilötyön lisäksi työhön tulee liittyä asiakkaiden tarpeista lähtevä palvelujen kehittämistyö ja yhteiskunnallinen vaikuttamistyö.
Olen jakanut kriminaalihuoltotyön kehityksen kuuteen ajanjaksoon, joita jokaista leimaa tietty sisällöllinen kehitysvaihe. Ensimmäisen jakson olen nimennyt huollon ja kasvatuksen aikakaudeksi. Tuolle jaksolle oli ominaista kriminaalihuoltotyön näkeminen kasvattajana ja oikealle tielle ohjaajana. Rikollisuuteen uskottiin vaikutettavan parhaiten huollollisilla ja kasvatuksellisilla keinoilla. Toiminnan taustalla on nähtävissä kasvatukseen perustuvia sosiaalityön ideoita; usko ihmisen kehityskykyyn ja kasvattajan systemaattiseen työskentelyyn. Toisen ajanjakson olen nimennyt ammatillistuvan kriminaalihuoltotyön kaudeksi. Tuona ajanjaksona sosiaalityöhön ja myös kriminaalihuoltotyöhön tuotiin amerikkalaisen cas work - perinteen mukaista terapeuttista työotetta. Kriminaalihuoltotyön kehittämisessä etsittiin selkeästi mallia muusta sosiaalityöstä. Kolmatta jaksoa kuvaan ideologiakriittisen keskustelun ajaksi, joka vauhdittui Marraskuun liikkeen voimasta 1960-luvun lopulla. Kontrollitehtävistä haluttiin luopua ja työ haluttiin perustaa asiakaskeskeisyydelle. Pitkällä aikavälillä kriminaalihuoltoa oltiin yhdistämässä yleiseen sosiaalihuoltoon. Neljännen ajanjakson olen nimennyt sosiaalityöllisen keskustelun vahvaksi ajaksi. 1980 - luvulla käynnistynyt vankilalle vaihtoehtoisten rangaistusseuraamusten kehittäminen toi yhdistykselle kokonaan uusia tehtäviä. Henkilökuntalehdessä käytiin aktiivista keskustelua työn tavoitteista ja sisällöistä ja sosiaalityön mahdollisuuksista. Viidettä ajanjaksoa olen kuvannut "Uusien seuraamuksien avulla uutta sisältöä kriminaalihuoltotyöhön" - jaksoksi. Kriminaalihuoltotyötä alettiin selkeästi asemoida osaksi rikosseuraamusjärjestelmää. Osa kirjoittajista katsoi, että sitoutuminen rangaistusten täytäntöönpanoon on este sosiaalityölle ja sen kehittämiselle kriminaalihuoltotyössä. Kuudennen ajanjakson olen nimennyt vastuun ja velvollisuuden politiikan - jaksoksi. Työn ja sen tavoitteiden muotoilussa ja siinä käytetyssä kielessä näkyy teknis-managerialistinen ote. Puhutaan profiloinnista, perusbisneksestä, tuotteista, vastuista ja velvollisuuksista. Riskien ja todennäköisyyksien arviointi on ollut osa 2000 - luvun kriminaalihuoltotyötä. Työssä on keskitytty yhteiskunnan suojelun näkökulmasta lähtevään yksilön riskien ja soveltuvuuden arviointiin rikollisen käyttäytymisen ja sen haittojen vähentämisessä.
Kriminaalihuoltotyön perinteet ovat vahvasti seuranneet sosiaalityön perinteitä. Kriminaalihuoltotyön historiasta on löydettävissä kolme perinnettä, jotka ovat kasvatus - huollollinen perinne, yksilötyön tai henkilökohtaisen vuorovaikutuksen perinne sekä juridishallinnollinen perinne. Nämä perínteet on löydettävissä myös sosiaalityön historiasta. Eri perinteiden vaikutuksia löytyy kriminaalihuoltotyöstä eri aikakausina, niiden painoarvot vain vaihtelevat ajankohdasta toiseen.
Rangaistusten täytäntöönpanoon liittyvät tehtävät on nähty esteenä sosiaalityön ammatilliselle kehittämiselle kriminaalihuoltotyössä. Tutkimukseni mukaan sosiaalityön perinteillä on on ollut kautta aikojen keskeinen paikka kriminaalihuoltotyössä. Kriminaalihuoltotyön kehittämisen tulisi jatkossa perustua laaja-alaiseen näkemykseen työssä tarvittavasta osaamisesta ja työn tavoitteista. Yksilötyön lisäksi työhön tulee liittyä asiakkaiden tarpeista lähtevä palvelujen kehittämistyö ja yhteiskunnallinen vaikuttamistyö.