Sosiaalityö ja työllistäminen. Kuntouttavan sosiaalityön ammattikäytännöt kuntien aktivointi- ja työllistämispalveluissa
TUUSA, MATTI (2005)
TUUSA, MATTI
2005
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-09-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15229
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15229
Tiivistelmä
Hakutermit:
aktivointi, pitkäaikaistyöttömyys, sosiaalityö, kuntouttava sosiaalityö, kuntoutus, empowerment, työllistymisen tukeminen
Tutkimuksessa arvioidaan pitkäaikaistyöttömien aktivoinnin ja työllistymisen tukemisen vaikutuksia sosiaalityön ammattikäytäntöihin kunnissa. Tutkimusaineistona on haastattelu- ja koulutusaineisto pääkaupunkiseudulta. Tutkimus taustoittuu teoreettisesti empowerment -keskusteluun sekä sosiaalityön ja kuntoutuksen 2000-luvun käsitteelliseen pohdintaan. Ammattikäytäntöjä koskevia kuvauksia ja arviointeja peilataan kirjallisuudessa ja kehittämishankkeissa jäsennettyihin sosiaalityön ja aktivoinnin hyviin käytäntöihin. Tutkimuksessa arvioidaan myös aktivointia ja vastikkeellisuutta korostavaa sosiaalipolitiikan paradigmaa ja sen luomia reunaehtoja asiakaslähtöiselle työotteelle kunnissa.
Sosiaalityöntekijän työssä korostuu kokonaisvaltaisuus ja yhteiskunnallinen näkökulma työllistymisen problematiikkaan. Sosiaalityöntekijän näkökulma ja asiakastyö painottuvat työllistymisen esteisiin ja niiden ratkaisukeinoihin. Asiakkaiden elämäntilanteiden arviointi, palveluohjaus, pitkäjänteinen prosessinohjaus ja asiakkaiden oikeuksien turvaaminen ovat kuntouttavan sosiaalityön ydinaluetta.
Aiemmin kuntouttavan sosiaalityön ammattikäytännöt olivat kuntien peruspalveluissa satunnaisia. Muutos on ollut nopea ja perinpohjainen ja tuonut uusia näköaloja asiakastyön tavoitteisiin, työmenetelmiin sekä laajentanut ja tiivistänyt yhteistyöverkostoa. Tutkimukseen osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden jäsennykset omasta työstään, työnsä etiikasta ja suhteestaan asiakkaisiin ovat samansuuntaisia kuin tämän päivän kuntoutus- ja valtaistumisdiskurssi.
Monisektorinen aktivointiyhteistyö on ollut pääosin toimivaa ja tuloksellista, mutta erilaisten toimintakulttuurien, ammattikäytäntöjen, arvomaailmojen ja palvelumallien kohtaamisissa on myös syntynyt ristiriitoja. Yhteistyökäytäntöjen vakiintumisen myötä kuntiin on syntymässä uudenlaisia palvelukulttuureja.
Kuntouttavan sosiaalityön ammattikäytäntöjen juurruttamista kuntien peruspalveluihin vaikeuttavat monenlaiset reunaehdot ja mekanismit. Sosiaalitoimessa on käynnissä jatkuva asiakastyön organisoinnin ja työorganisaatioiden muutos. Myös työntekijöiden vaihtuvuus- ja rekrytointiongelmat, asiakasmäärät, muuttuva tehtäväkenttä sekä tehtävärakenteen uudistaminen vaikeuttavat uusien ammattikäytäntöjen omaksumista. Sosiaalityön asema on monin tavoin epävakaistunut.
Sosiaalityöllä on keskeinen rooli työllistämispalveluissa, mikä tulisi näkyä myös organisatorisesti. Nykyistä palveluvalikoimaa pitäisi täydentää elämänhallintaa ja työmarkkinavalmiuksia parantavilla palveluilla. Työvoiman tarjontaan keskittyvien aktivointitoimien ohella pitäisi myös panostaa työvoiman kysyntää lisääviin ja syrjiviä mekanismeja poistaviin toimenpiteisiin.
aktivointi, pitkäaikaistyöttömyys, sosiaalityö, kuntouttava sosiaalityö, kuntoutus, empowerment, työllistymisen tukeminen
Tutkimuksessa arvioidaan pitkäaikaistyöttömien aktivoinnin ja työllistymisen tukemisen vaikutuksia sosiaalityön ammattikäytäntöihin kunnissa. Tutkimusaineistona on haastattelu- ja koulutusaineisto pääkaupunkiseudulta. Tutkimus taustoittuu teoreettisesti empowerment -keskusteluun sekä sosiaalityön ja kuntoutuksen 2000-luvun käsitteelliseen pohdintaan. Ammattikäytäntöjä koskevia kuvauksia ja arviointeja peilataan kirjallisuudessa ja kehittämishankkeissa jäsennettyihin sosiaalityön ja aktivoinnin hyviin käytäntöihin. Tutkimuksessa arvioidaan myös aktivointia ja vastikkeellisuutta korostavaa sosiaalipolitiikan paradigmaa ja sen luomia reunaehtoja asiakaslähtöiselle työotteelle kunnissa.
Sosiaalityöntekijän työssä korostuu kokonaisvaltaisuus ja yhteiskunnallinen näkökulma työllistymisen problematiikkaan. Sosiaalityöntekijän näkökulma ja asiakastyö painottuvat työllistymisen esteisiin ja niiden ratkaisukeinoihin. Asiakkaiden elämäntilanteiden arviointi, palveluohjaus, pitkäjänteinen prosessinohjaus ja asiakkaiden oikeuksien turvaaminen ovat kuntouttavan sosiaalityön ydinaluetta.
Aiemmin kuntouttavan sosiaalityön ammattikäytännöt olivat kuntien peruspalveluissa satunnaisia. Muutos on ollut nopea ja perinpohjainen ja tuonut uusia näköaloja asiakastyön tavoitteisiin, työmenetelmiin sekä laajentanut ja tiivistänyt yhteistyöverkostoa. Tutkimukseen osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden jäsennykset omasta työstään, työnsä etiikasta ja suhteestaan asiakkaisiin ovat samansuuntaisia kuin tämän päivän kuntoutus- ja valtaistumisdiskurssi.
Monisektorinen aktivointiyhteistyö on ollut pääosin toimivaa ja tuloksellista, mutta erilaisten toimintakulttuurien, ammattikäytäntöjen, arvomaailmojen ja palvelumallien kohtaamisissa on myös syntynyt ristiriitoja. Yhteistyökäytäntöjen vakiintumisen myötä kuntiin on syntymässä uudenlaisia palvelukulttuureja.
Kuntouttavan sosiaalityön ammattikäytäntöjen juurruttamista kuntien peruspalveluihin vaikeuttavat monenlaiset reunaehdot ja mekanismit. Sosiaalitoimessa on käynnissä jatkuva asiakastyön organisoinnin ja työorganisaatioiden muutos. Myös työntekijöiden vaihtuvuus- ja rekrytointiongelmat, asiakasmäärät, muuttuva tehtäväkenttä sekä tehtävärakenteen uudistaminen vaikeuttavat uusien ammattikäytäntöjen omaksumista. Sosiaalityön asema on monin tavoin epävakaistunut.
Sosiaalityöllä on keskeinen rooli työllistämispalveluissa, mikä tulisi näkyä myös organisatorisesti. Nykyistä palveluvalikoimaa pitäisi täydentää elämänhallintaa ja työmarkkinavalmiuksia parantavilla palveluilla. Työvoiman tarjontaan keskittyvien aktivointitoimien ohella pitäisi myös panostaa työvoiman kysyntää lisääviin ja syrjiviä mekanismeja poistaviin toimenpiteisiin.