Ekologisen asumisen juurilla Omakotirakentajan päiväkirjan tarina
VIRTANEN-OLEJNICZAK, KRISTA (2005)
2005
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14912
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14912
Tiivistelmä
Hakutermit:
ekologinen asuminen, ekologinen rakentaminen, omakotirakentajan päiväkirja, aktanttimalli, ekorakentajan kymmenen käskyä
Nyky-yhteiskunnassa ekologinen asuminen ja rakentaminen ovat meille usein itsestään selviä asioita, mutta siitä mitä ekorakentaminen käytännön tasolla tarkoittaa ei kovinkaan paljon tiedetä. Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut selvittämään mitä ekologinen rakentaminen konkreettisella tasolla tarkoittaa. Mitä on ekologisen rakentamisen prosessi?
Tutkimuksen kohteena on yksittäinen rakentaja ja hänen kokemuksensa ekorakentamisesta. Aineistona on ”Omakotirakentajan päiväkirja”, joka on julkaistu artikkelikokoelmana Helsingin Sanomissa vuosina 1997-1998. Artikkelikokoelmaan kuuluu yhteensä 29 artikkelia. Tarkastelen päiväkirjaa tarinana, joka muodostuu pienimmistä kertomuksista eli artikkeleista. Analyysillä pyrin vastaamaan kysymyksiin: millaista toimintaa ekorakentaminen on, millaisia toimijoita ekorakentamisessa on mukana, miten ekorakentamista modalisoidaan toimintana ja millaisia arvoja päiväkirja ilmentää ekorakentamisesta.
Tutkimuksen metodologinen ote on narratiivinen ja yhtenä aineiston metodina on A. J. Greimasin aktanttimalli. Näen tämän tutkimuksen kuuluvan myös semiotiikan alueelle. Analyysivaihe jakaantuu neljään vaiheeseen: juonianalyysiin, teemotteluun, Greimasin aktanttimallin ja modaliteettiteorian sovellukseen sekä aineiston luokitteluun ekorakentajan kymmenen käskyn pohjalta. Juonianalyysin ja teemottelun avulla omakotirakentajan päiväkirja paljastui luopumiskertomukseksi. Tarinassa tuli käännekohtia, joiden vuoksi ekorakentajan oli luovuttava alkuperäisistä suunnitelmistaan. Tällaiset käännekohdat selittyivät esimerkiksi osaamisella, rahalla tai aikataululla. Tarina luokitellaan juonityyppinsä mukaisesti tragediaksi.
Tarinan keskeinen toimija on rakentaja (eli subjekti). Rakentajan tavoitteena on rakentaa ekotalo (eli objekti). Tarinan edetessä subjektin suhde objektiin muuttui halusta ja osaamisesta täytymiseksi. Päiväkirja paljastui aktanttimallin avulla jännittäväksi tarinaksi, jossa kamppailevat auttajat ja vastustajat. Tarinan vastustajiksi paljastui mm. Herra Arava ja virkamiehet ja auttajiksi mm. perhe ja sukulaiset. Rakentajan suhde ympäristöön muuttui prosessin aikana luontokeskeisestä ihmiskeskeiseksi.
Ekorakentajan kymmenen käskyn valossa tämän tarinan rakentaminen voidaan luokitella ekologiseksi, sillä rakentaja noudatti kymmenestä käskystä ainakin viittä eri käskyä. Omakotirakentajan päiväkirjan luopumistarina kertoo esimerkillään ekorakentamisen vaikeudesta 1990-luvun lopun Suomessa. Tarvittavia materiaaleja ei esimerkiksi ollut saatavilla ja taloudellisestikaan ekorakentamiseen ei kannustettu.
ekologinen asuminen, ekologinen rakentaminen, omakotirakentajan päiväkirja, aktanttimalli, ekorakentajan kymmenen käskyä
Nyky-yhteiskunnassa ekologinen asuminen ja rakentaminen ovat meille usein itsestään selviä asioita, mutta siitä mitä ekorakentaminen käytännön tasolla tarkoittaa ei kovinkaan paljon tiedetä. Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut selvittämään mitä ekologinen rakentaminen konkreettisella tasolla tarkoittaa. Mitä on ekologisen rakentamisen prosessi?
Tutkimuksen kohteena on yksittäinen rakentaja ja hänen kokemuksensa ekorakentamisesta. Aineistona on ”Omakotirakentajan päiväkirja”, joka on julkaistu artikkelikokoelmana Helsingin Sanomissa vuosina 1997-1998. Artikkelikokoelmaan kuuluu yhteensä 29 artikkelia. Tarkastelen päiväkirjaa tarinana, joka muodostuu pienimmistä kertomuksista eli artikkeleista. Analyysillä pyrin vastaamaan kysymyksiin: millaista toimintaa ekorakentaminen on, millaisia toimijoita ekorakentamisessa on mukana, miten ekorakentamista modalisoidaan toimintana ja millaisia arvoja päiväkirja ilmentää ekorakentamisesta.
Tutkimuksen metodologinen ote on narratiivinen ja yhtenä aineiston metodina on A. J. Greimasin aktanttimalli. Näen tämän tutkimuksen kuuluvan myös semiotiikan alueelle. Analyysivaihe jakaantuu neljään vaiheeseen: juonianalyysiin, teemotteluun, Greimasin aktanttimallin ja modaliteettiteorian sovellukseen sekä aineiston luokitteluun ekorakentajan kymmenen käskyn pohjalta. Juonianalyysin ja teemottelun avulla omakotirakentajan päiväkirja paljastui luopumiskertomukseksi. Tarinassa tuli käännekohtia, joiden vuoksi ekorakentajan oli luovuttava alkuperäisistä suunnitelmistaan. Tällaiset käännekohdat selittyivät esimerkiksi osaamisella, rahalla tai aikataululla. Tarina luokitellaan juonityyppinsä mukaisesti tragediaksi.
Tarinan keskeinen toimija on rakentaja (eli subjekti). Rakentajan tavoitteena on rakentaa ekotalo (eli objekti). Tarinan edetessä subjektin suhde objektiin muuttui halusta ja osaamisesta täytymiseksi. Päiväkirja paljastui aktanttimallin avulla jännittäväksi tarinaksi, jossa kamppailevat auttajat ja vastustajat. Tarinan vastustajiksi paljastui mm. Herra Arava ja virkamiehet ja auttajiksi mm. perhe ja sukulaiset. Rakentajan suhde ympäristöön muuttui prosessin aikana luontokeskeisestä ihmiskeskeiseksi.
Ekorakentajan kymmenen käskyn valossa tämän tarinan rakentaminen voidaan luokitella ekologiseksi, sillä rakentaja noudatti kymmenestä käskystä ainakin viittä eri käskyä. Omakotirakentajan päiväkirjan luopumistarina kertoo esimerkillään ekorakentamisen vaikeudesta 1990-luvun lopun Suomessa. Tarvittavia materiaaleja ei esimerkiksi ollut saatavilla ja taloudellisestikaan ekorakentamiseen ei kannustettu.