Taiteilijan minuus: luovuuden ja ruumiillisuuden rihmastoja
OKSANEN, ATTE (2004)
2004
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-10-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13506
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13506
Tiivistelmä
Hakutermit:
taiteilija, kuvataide, luovuus, identiteetti, minuus, subjektiviteetti, ruumiillisuus
Lisensiaatintutkimuksen aiheena on taiteilijan minuus. Työ pohtii, kuinka taiteen kautta voidaan kokea ja rakentaa omaa minuutta. Aineisto on kerätty kokonaisuudessaan Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutista. Se koostuu kymmenestä haastattelusta ja asetelmaltaan kokeellisesta filosofia-taide-tiede -kurssista.
Analyysissä on otettu taiteilijan lisäksi huomioon tekemisen konteksti ja suhde teokseen. Se kuvaa luomisprosessia sulkematta pois diskursiivista aluetta, joka muokkaa käsityksiä taiteesta ja taiteilijoista. Tutkimus antaa kuvan paitsi taiteellisesta toiminnasta myös siihen kohdistetuista käsitteistä, ja pyrkii samalla purkamaan taiteilijan toimintaan liittyviä myyttejä.
Teoreettinen viitekehys lähtee metodologian puolella naistutkimuksen ja uuden etnografian piirissä esitetyistä huomioista tutkijan sijoittautumisesta ja tutkimuksen moniäänisyydestä. Työ hahmottaa kokeellisesti teoriaa identiteetistä ja subjektiviteetista tukeutuen erityisesti Maurice Merleau-Pontyn ja Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin ruumiillisuutta sivuaviin teorioihin.
taiteilija, kuvataide, luovuus, identiteetti, minuus, subjektiviteetti, ruumiillisuus
Lisensiaatintutkimuksen aiheena on taiteilijan minuus. Työ pohtii, kuinka taiteen kautta voidaan kokea ja rakentaa omaa minuutta. Aineisto on kerätty kokonaisuudessaan Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutista. Se koostuu kymmenestä haastattelusta ja asetelmaltaan kokeellisesta filosofia-taide-tiede -kurssista.
Analyysissä on otettu taiteilijan lisäksi huomioon tekemisen konteksti ja suhde teokseen. Se kuvaa luomisprosessia sulkematta pois diskursiivista aluetta, joka muokkaa käsityksiä taiteesta ja taiteilijoista. Tutkimus antaa kuvan paitsi taiteellisesta toiminnasta myös siihen kohdistetuista käsitteistä, ja pyrkii samalla purkamaan taiteilijan toimintaan liittyviä myyttejä.
Teoreettinen viitekehys lähtee metodologian puolella naistutkimuksen ja uuden etnografian piirissä esitetyistä huomioista tutkijan sijoittautumisesta ja tutkimuksen moniäänisyydestä. Työ hahmottaa kokeellisesti teoriaa identiteetistä ja subjektiviteetista tukeutuen erityisesti Maurice Merleau-Pontyn ja Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin ruumiillisuutta sivuaviin teorioihin.