Työn arvioinnin kehittäminen - tarua vai totta? Lastensuojelulaitosten työn arvioinnin kehittämisestä ja oppimisesta
SALMINEN, MIRVA (2004)
SALMINEN, MIRVA
2004
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13322
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13322
Tiivistelmä
Hakutermit:
lastensuojelulaitokset, työn kehittäminen, työssä oppiminen
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella asiantuntijoiden näkemyksiä lastensuojelulaitosten työn kehittämisestä, erityisesti arvioinnista sekä sen kehittämisestä ja oppimisesta työssä lähinnä sosiaalialan profession näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin laajemminkin asiantuntijoiden näkemyksiä arvioinnin merkitystä laitosten tulevaisuudessa. Tutkimuksen laajempana tavoitteena oli lisätä ymmärrystä arvioinnin monenlaisista mahdollisuuksista tukea paitsi lastensuojelulaitosten kehittämistyötä, niin myös olla tukemassa työntekijöiden arvioinnin oppimista ja kehittämistä.
Tämän tutkimuksen taustaoletukset liittyivät fenomenologiseen tarkastelukulmaan. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, minkälaisena työn arvioinnin kehittäminen ja oppiminen näyttäytyi haastatelluille asiantuntijoille. Tutkimukseen osallistujat olivat lastensuojelun laitostyön kehittämistä eri näkökulmista tarkastelevia asiantuntijoita; Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta (Stakes), Helsingin ja Tampereen yliopistoista, Lastensuojelun Keskusliitosta, Kuntaliitosta, pääkaupunkiseudun kuntien lastensuojelun laitoshuollon hallintoviranomaisia sekä suunnittelijoi-ta ja erilaisten lastensuojelulaitosten johtajia. Haastateltavia oli yhteensä 18 asiantuntijaa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin asiantuntijoiden näkemyksiä ja kokemuksia merkityskokonaisuuksien, kategorioiden avulla. Tutkimuskysymykset olivat: Minkälaiset tekijät asiantuntijoiden mielestä vaikuttavat lastensuojelulaitosten työn kehittämiseen yleisesti? Minkälaisia näkemyksiä lastensuojelun laitostyön arvioinnista, tarkemmin arviointitavoista ja niiden kehittämisestä asiantuntijoilla on? Minkälaisia näkemyksiä asiantuntijoilla on työntekijöiden arvioinnin oppimisesta ja kehittämisestä lastensuo-jelulaitoksissa? Minkälaisena asiantuntijat näkevät arvioinnin merkityksen lastensuojelulaitosten ja laitostyön tulevaisuudessa?
Haastatteluissa tuli esiin, että laitostyön kehittämiseen vaikuttavina merkittävinä toimintaedellytyksiä luovina tekijöinä asiantuntijat pitivät työilmapiiriä tai yleensäkin asennoitumisesta työhön, yhteistä ymmärrystä perustehtävästä, henkilöyhteisöä ja sen toimivuutta sekä tapoja toimia yhteisössä kuten esimerkiksi kokouskäytäntöjä, tiimirakenteita, koulutusta, työnohjausta ja johtamistapaa.
Asiantuntijat näkivät, että systemaattista arviointijärjestelmää ja erilaisia työn arviointitapoja olisi syytä kehittää lastensuojelulaitoksissa. Yliopiston professorit ja Stakesin edustajat näkivät lastensuojelulaitosten työn arviointitapojen kehittämisen enemmänkin reflektiiviseen evaluaatioon sijoittuvana, muut asiantuntijat käyttäisivät joustavammin sekä reflektiiviseen että näyttöön perustuvaa evaluaatiota. Vahvan profession asiantuntijat suhtautuivat hyvin kriittisesti hallinnon ulkoiseen ohjausintressiin arviointitapoja kehitettäessä. Asiantuntijoiden käsitysten mukaan asiakasar-viointia lastensuojelulaitoksissa oli runsaasti mutta, palautteenantoa voisi kehittää enemmän asiakasta osallistavaan suuntaan. Asiantuntijoiden näkemysten mukaan lastensuojelulaitoksissa työn arviointi, erityisesti ulkoinen arviointi, saatetaan kokea arvosteluna tai kontrollina. Arviointi tulee asiantuntijoiden mielestä lisääntymään tulevaisuudessa, se tulee julkisemmaksi ja vaativammaksi.
Asiantuntijoiden mielestä arvioinnin oppimiseen ja kehittämiseen liittyi vahvasti työntekijän oma ammatillinen kehittyminen, mutta myös työyhteisön valmius toimia yhteisöllisesti ja yhteistoiminnallisesti. Tällöin keskeiseksi oppimisen prosesseiksi asiantuntijoiden mielestä nousisivat yhteisössä tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus, yhteistyöfoorumit, työkäytäntöjen yhteisen hallinnan kehittäminen ja niiden yhteinen muuttaminen sekä työtoiminnan reflektointi sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla.
Tutkimuksen lopussa on esitetty tuloksiin perustuvia ”varovaisia” toimenpide-ehdotuksia, joita tarkastelemalla on mahdollista lisätä ymmärrystä arvioinnin mahdollisuuksista tukea paitsi lastensuojelulaitosten kehittämistyötä, niin myös olla tukemassa työntekijöiden oman työn ja työyhteisön arvioinnin kehittämistä ja oppimista.
lastensuojelulaitokset, työn kehittäminen, työssä oppiminen
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella asiantuntijoiden näkemyksiä lastensuojelulaitosten työn kehittämisestä, erityisesti arvioinnista sekä sen kehittämisestä ja oppimisesta työssä lähinnä sosiaalialan profession näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin laajemminkin asiantuntijoiden näkemyksiä arvioinnin merkitystä laitosten tulevaisuudessa. Tutkimuksen laajempana tavoitteena oli lisätä ymmärrystä arvioinnin monenlaisista mahdollisuuksista tukea paitsi lastensuojelulaitosten kehittämistyötä, niin myös olla tukemassa työntekijöiden arvioinnin oppimista ja kehittämistä.
Tämän tutkimuksen taustaoletukset liittyivät fenomenologiseen tarkastelukulmaan. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, minkälaisena työn arvioinnin kehittäminen ja oppiminen näyttäytyi haastatelluille asiantuntijoille. Tutkimukseen osallistujat olivat lastensuojelun laitostyön kehittämistä eri näkökulmista tarkastelevia asiantuntijoita; Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta (Stakes), Helsingin ja Tampereen yliopistoista, Lastensuojelun Keskusliitosta, Kuntaliitosta, pääkaupunkiseudun kuntien lastensuojelun laitoshuollon hallintoviranomaisia sekä suunnittelijoi-ta ja erilaisten lastensuojelulaitosten johtajia. Haastateltavia oli yhteensä 18 asiantuntijaa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin asiantuntijoiden näkemyksiä ja kokemuksia merkityskokonaisuuksien, kategorioiden avulla. Tutkimuskysymykset olivat: Minkälaiset tekijät asiantuntijoiden mielestä vaikuttavat lastensuojelulaitosten työn kehittämiseen yleisesti? Minkälaisia näkemyksiä lastensuojelun laitostyön arvioinnista, tarkemmin arviointitavoista ja niiden kehittämisestä asiantuntijoilla on? Minkälaisia näkemyksiä asiantuntijoilla on työntekijöiden arvioinnin oppimisesta ja kehittämisestä lastensuo-jelulaitoksissa? Minkälaisena asiantuntijat näkevät arvioinnin merkityksen lastensuojelulaitosten ja laitostyön tulevaisuudessa?
Haastatteluissa tuli esiin, että laitostyön kehittämiseen vaikuttavina merkittävinä toimintaedellytyksiä luovina tekijöinä asiantuntijat pitivät työilmapiiriä tai yleensäkin asennoitumisesta työhön, yhteistä ymmärrystä perustehtävästä, henkilöyhteisöä ja sen toimivuutta sekä tapoja toimia yhteisössä kuten esimerkiksi kokouskäytäntöjä, tiimirakenteita, koulutusta, työnohjausta ja johtamistapaa.
Asiantuntijat näkivät, että systemaattista arviointijärjestelmää ja erilaisia työn arviointitapoja olisi syytä kehittää lastensuojelulaitoksissa. Yliopiston professorit ja Stakesin edustajat näkivät lastensuojelulaitosten työn arviointitapojen kehittämisen enemmänkin reflektiiviseen evaluaatioon sijoittuvana, muut asiantuntijat käyttäisivät joustavammin sekä reflektiiviseen että näyttöön perustuvaa evaluaatiota. Vahvan profession asiantuntijat suhtautuivat hyvin kriittisesti hallinnon ulkoiseen ohjausintressiin arviointitapoja kehitettäessä. Asiantuntijoiden käsitysten mukaan asiakasar-viointia lastensuojelulaitoksissa oli runsaasti mutta, palautteenantoa voisi kehittää enemmän asiakasta osallistavaan suuntaan. Asiantuntijoiden näkemysten mukaan lastensuojelulaitoksissa työn arviointi, erityisesti ulkoinen arviointi, saatetaan kokea arvosteluna tai kontrollina. Arviointi tulee asiantuntijoiden mielestä lisääntymään tulevaisuudessa, se tulee julkisemmaksi ja vaativammaksi.
Asiantuntijoiden mielestä arvioinnin oppimiseen ja kehittämiseen liittyi vahvasti työntekijän oma ammatillinen kehittyminen, mutta myös työyhteisön valmius toimia yhteisöllisesti ja yhteistoiminnallisesti. Tällöin keskeiseksi oppimisen prosesseiksi asiantuntijoiden mielestä nousisivat yhteisössä tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus, yhteistyöfoorumit, työkäytäntöjen yhteisen hallinnan kehittäminen ja niiden yhteinen muuttaminen sekä työtoiminnan reflektointi sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla.
Tutkimuksen lopussa on esitetty tuloksiin perustuvia ”varovaisia” toimenpide-ehdotuksia, joita tarkastelemalla on mahdollista lisätä ymmärrystä arvioinnin mahdollisuuksista tukea paitsi lastensuojelulaitosten kehittämistyötä, niin myös olla tukemassa työntekijöiden oman työn ja työyhteisön arvioinnin kehittämistä ja oppimista.