Tiimiytymisvauhdin vaihtelu aikuiskoulutuskeskuksessa
PURHONEN, ANITTA (2004)
2004
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13315
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13315
Tiivistelmä
Tiimiorganisoituminen on osa organisaatioiden madaltumisprosessia yrityksissä ja julkisorganisaatioissa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin tiimiorganisoitumisen etenemistä Seinäjoen ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa.
Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Montebellon ja Buzzottan (1993) tiimin kehittymisen vaiheita kuvaavaa ryhmädynaamista mallia. Tutkimuksessa analysoitiin, mihin vaiheeseen tiimit olivat edenneet 1 v 7 kk kestäneen toimeenpanon aikana, millainen merkitys yhteistyölle annettiin tiimeissä, kuinka itsejohtoisuus ilmeni tiimeissä ja mikä merkitys tiimivalmennuksella oli tiimeille.
Laadullinen sisällönanalyysi tehtiin Nvivo-tietokoneohjelmistolla fokusryhmäkeskusteluista. Analysoidun aineiston perusteella päädyttiin siihen, että tiimiytymisen vauhti vaihteli eri tiimien välillä. Tiimit olivat keskenään erilaisia ja eri vaiheessa kehityksessään, vaikka ympäristö oli kaikille sama ja vaikka kaikki tiimit olivat osallistuneet suunnilleen saman verran tiimivalmennukseen ja muihin muutosta tukeneisiin tapahtumiin.
Tiimiytymisen keskiössä on yhteistyö ja sille annettiin tiimeissä suuri merkitys ja se koettiin tärkeimpänä voimanlähteenä työssä. Tuloksien perusteella vaikuttaisi siltä, että tiimiytymisen edetessä yhteistyö kehittyy kolmen vaiheen kautta. Ensinnäkin Montebellon ja Buzzottan (1993) mallin muotoutuvassa vaiheessa yhteistyön olemus sidotaan kehittämiseen, ja siihen liittyy kokemus, ettei kehittävään yhteistyöhön ole aikaa, tai sitä ei jaksa tehdä muun työn jälkeen. Toiseksi tiimin siirtyessä myrskyn kautta rentoon vaiheeseen painottuu tiimin yhteistyössä tiimin tehtävien jakaminen ja töiden organisointi. Kolmanneksi todellisen tiimityön vaiheessa yhteistyön merkitys aukeaa asiakkaiden ongelmien ratkaisumenetelmänä ja on keskeinen osa työn tekemistapaa.
Toinen tärkeä elementti tiimiytymisessä on itsejohtoisuus. Sitä ilmeni tiimeissä vaihtelevasti ja se näyttäytyi aineistossa hyvin ristiriitaisena asiana. Sitä oltiin ikään kuin vasta etsimässä.
Tiimivalmennuksen tiimit kokivat hyvin eri tavoilla: joidenkin kokema hyöty oli mitätön, kun taas toisille tiimeille valmennus oli ollut hyvin antoisa ja eteenpäin vievä kokemus.
Tiimiytyminen ei ole itsestään selvää. Useimmat ryhmät tarvitsevat tukea tiimiytyäkseen ja aina sekään ei johda nopeaan edistymiseen. Pitkäjänteisten tukitoimien lisäksi tarvitaan sekä johdon että tiiminvetäjien sitoutumista tiimimäisen toiminnan kehittämiseen.
Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Montebellon ja Buzzottan (1993) tiimin kehittymisen vaiheita kuvaavaa ryhmädynaamista mallia. Tutkimuksessa analysoitiin, mihin vaiheeseen tiimit olivat edenneet 1 v 7 kk kestäneen toimeenpanon aikana, millainen merkitys yhteistyölle annettiin tiimeissä, kuinka itsejohtoisuus ilmeni tiimeissä ja mikä merkitys tiimivalmennuksella oli tiimeille.
Laadullinen sisällönanalyysi tehtiin Nvivo-tietokoneohjelmistolla fokusryhmäkeskusteluista. Analysoidun aineiston perusteella päädyttiin siihen, että tiimiytymisen vauhti vaihteli eri tiimien välillä. Tiimit olivat keskenään erilaisia ja eri vaiheessa kehityksessään, vaikka ympäristö oli kaikille sama ja vaikka kaikki tiimit olivat osallistuneet suunnilleen saman verran tiimivalmennukseen ja muihin muutosta tukeneisiin tapahtumiin.
Tiimiytymisen keskiössä on yhteistyö ja sille annettiin tiimeissä suuri merkitys ja se koettiin tärkeimpänä voimanlähteenä työssä. Tuloksien perusteella vaikuttaisi siltä, että tiimiytymisen edetessä yhteistyö kehittyy kolmen vaiheen kautta. Ensinnäkin Montebellon ja Buzzottan (1993) mallin muotoutuvassa vaiheessa yhteistyön olemus sidotaan kehittämiseen, ja siihen liittyy kokemus, ettei kehittävään yhteistyöhön ole aikaa, tai sitä ei jaksa tehdä muun työn jälkeen. Toiseksi tiimin siirtyessä myrskyn kautta rentoon vaiheeseen painottuu tiimin yhteistyössä tiimin tehtävien jakaminen ja töiden organisointi. Kolmanneksi todellisen tiimityön vaiheessa yhteistyön merkitys aukeaa asiakkaiden ongelmien ratkaisumenetelmänä ja on keskeinen osa työn tekemistapaa.
Toinen tärkeä elementti tiimiytymisessä on itsejohtoisuus. Sitä ilmeni tiimeissä vaihtelevasti ja se näyttäytyi aineistossa hyvin ristiriitaisena asiana. Sitä oltiin ikään kuin vasta etsimässä.
Tiimivalmennuksen tiimit kokivat hyvin eri tavoilla: joidenkin kokema hyöty oli mitätön, kun taas toisille tiimeille valmennus oli ollut hyvin antoisa ja eteenpäin vievä kokemus.
Tiimiytyminen ei ole itsestään selvää. Useimmat ryhmät tarvitsevat tukea tiimiytyäkseen ja aina sekään ei johda nopeaan edistymiseen. Pitkäjänteisten tukitoimien lisäksi tarvitaan sekä johdon että tiiminvetäjien sitoutumista tiimimäisen toiminnan kehittämiseen.