"Suhteissa oloa". Lastensuojelun asiakkaiden omaelämäkerrat häpeän kuvastajina.
ERONEN, TUIJA (2004)
ERONEN, TUIJA
2004
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-02-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12825
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12825
Tiivistelmä
Tässä artikkelitutkimuksessa selvitän millaisia subjektipositioita, minän paikkoja, lastensuojelun asiakkaat rakentavat itselleen omaelämäkerroissa kerrotuissa häpeäepisodeissa. Aineisto liittyy Stakesin Huostaanottoprojektin elämän taito osioon ja aineisto on julkaistu teoksena Bardy & al.(2000) ”Elämäni tarina”. Teoreettisesti tukeudun amerikkalaisten sosiaalipsykologien Thomas Scheffin ja Susan Retzingerin tutkimuksiin häpeästä. Käytän laajaa häpeäkäsitettä, jossa tunne vaihtelee, lievästä epämukavuudesta ja oudosta olosta, häpäisemisen ja kärsimyksen hetkiin sosiaalisissa suhteissa. Häpeällä säädellään sosiaalisissa suhteissa etäisyyttä ja läheisyyttä, kuulumista ja vieraantumista, hetkestä hetkeen. Tutkimusmenetelmänä käytän omaelämäkerrallista luentaa.
Keskeisin tutkimustulos on neljän erilaisen subjektiposition rakentuminen. Kertojat asettavat itsensä kiusattujen, etsijöiden, tyytyväisten ja rikkaiden subjektipositioon antaessaan itselleen äänen. Häpeä on erilaista eri subjektipositiossa. Kiusatuilla häpeä liittyy turvattomiin ja alistaviin sosiaalisiin suhteisiin, joissa he ovat liian riippuvaisia. Etsijöillä häpeä liittyy eristäviin, mitätöiviin ja esineistäviin suhteisiin, joissa he joutuvat puolustautumaan joko häpeäraivolla tai vetäytymään pakenemalla. Tyytyväiset elävät solidaarisissa suhteissa, joissa häpeä ei määritä elämää. Sosiaaliset suhteet on määritelty uudelleen. Heidän kokemansa häpeä on tällä hetkellä episodista. Rikkaan subjektipositiossa häpeä, nolostumisena ja omantunnon tuskina, on toiminut myös sovinnon edellytyksenä, vapauttavasti. Toisten sanomisista on voinut ottaa opiksi. Olosuhteita tärkeämmäksi nousee näissä suhteissa olo, se, ovatko nämä sosiaaliset suhteet solidaarisia, eristäviä vai sulauttavia.
Häpeä ei liity yksioikoisesti näissä kertomuksissa arvottoman häpeään eikä siihen, että on joutunut kasvamaan lastenkodissa tai sijaisperheessä. Sosiaalityön asiakkuus ja kotoa pois pääseminen ovat myös vähentäneet häpeää. Häpeä liittyy tässä aineistossa myös sukupuoleen, kasvamiseen tytöstä naiseksi.
Käytännön sosiaalityön tulee sisällyttää työmenetelmiinsä tunnepuheen kuuntelu, jossa hankalia tunteita, kuten häpeää, ei ohiteta. Erilainen häpeä vaatii myös sosiaalityöntekijältä erilaista työskentelyotetta ja työmenetelmää. Jatkotutkimusta tarvitaan erilaisten sovintoon ja sosiaalisten suhteiden korjaamiseen liittyvien sosiaalityön menetelmien kehittämisessä.
Keskeisin tutkimustulos on neljän erilaisen subjektiposition rakentuminen. Kertojat asettavat itsensä kiusattujen, etsijöiden, tyytyväisten ja rikkaiden subjektipositioon antaessaan itselleen äänen. Häpeä on erilaista eri subjektipositiossa. Kiusatuilla häpeä liittyy turvattomiin ja alistaviin sosiaalisiin suhteisiin, joissa he ovat liian riippuvaisia. Etsijöillä häpeä liittyy eristäviin, mitätöiviin ja esineistäviin suhteisiin, joissa he joutuvat puolustautumaan joko häpeäraivolla tai vetäytymään pakenemalla. Tyytyväiset elävät solidaarisissa suhteissa, joissa häpeä ei määritä elämää. Sosiaaliset suhteet on määritelty uudelleen. Heidän kokemansa häpeä on tällä hetkellä episodista. Rikkaan subjektipositiossa häpeä, nolostumisena ja omantunnon tuskina, on toiminut myös sovinnon edellytyksenä, vapauttavasti. Toisten sanomisista on voinut ottaa opiksi. Olosuhteita tärkeämmäksi nousee näissä suhteissa olo, se, ovatko nämä sosiaaliset suhteet solidaarisia, eristäviä vai sulauttavia.
Häpeä ei liity yksioikoisesti näissä kertomuksissa arvottoman häpeään eikä siihen, että on joutunut kasvamaan lastenkodissa tai sijaisperheessä. Sosiaalityön asiakkuus ja kotoa pois pääseminen ovat myös vähentäneet häpeää. Häpeä liittyy tässä aineistossa myös sukupuoleen, kasvamiseen tytöstä naiseksi.
Käytännön sosiaalityön tulee sisällyttää työmenetelmiinsä tunnepuheen kuuntelu, jossa hankalia tunteita, kuten häpeää, ei ohiteta. Erilainen häpeä vaatii myös sosiaalityöntekijältä erilaista työskentelyotetta ja työmenetelmää. Jatkotutkimusta tarvitaan erilaisten sovintoon ja sosiaalisten suhteiden korjaamiseen liittyvien sosiaalityön menetelmien kehittämisessä.