Hiljaisuuden retriitti elvyttävänä ympäristönä - retriittiympäristön hyvinvointia elvyttävät ominaisuudet osanottajien kokemana
MIKKOLA, ARTO (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MIKKOLA, ARTO
2004
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-02-25Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökohtana oli kirkon traditiosta nousevan hiljaisuuden retriitin kartoittaminen toimintaympäristönä ympäristöpsykologisin ja terveyspsykologisin lähestymistavoin. Näkökulmaksi valittiin osanottajien kokemukset. Keskeisimmäksi taustateoriaksi otettiin Kaplan & Kaplanin (1989) Attention Restoration Theory (ART), jota sovellettiin tutkimustehtävien ratkaisemiseen sopivaksi. Näkökulmaa täydennettiin Baumeisterin (1991) merkityksellisen elämän kehyksellä ja Ojasen (2001) hyvän elämän kehyksellä. Kirkon traditio huomioitiin lähinnä Häyrysen ja Rissasen (1990) mukaan.
Tutkimustyön tehtävänä oli kartoittaa ja kuvata, missä määrin ja millä tavoin hiljaisuuden retriittiä voidaan pitää koettua hyvinvointia lisäävänä, elvyttävänä ympäristönä. Tavoitteena oli kartoittaa retriittiympäristön elvyttävyyttä moniulotteisena toimintaympäristönä sekä etsiä yhteyksiä retriitissä koetun elvyttävyyden ja itsearvioidun hyvinvointikokemuksen eri elementtien välille.
Keskeisten käsitteiden määrittämiseksi suhteessa toisiinsa ja riittävien tarkastelunäkökulmien jäsentämiseksi rakennettiin tutkimusta varten erityinen tarkastelukehys. Elvyttävyyden ja hyvinvointikokemuksen eri elementit yhdistettiin tarkastelukehystä varten yläkäsitteeksi sisäisen uusiutumisen kokemus. Tämä rakentui tutkimuksen teoreettisen suuntauksen mukaisesti kolmesta erillisestä osa-alueesta: elpymiskokemuksesta, hyvinvointikokemuksesta ja retriitistä saadusta tuesta. Sisäisen uusiutumisen kokemusta osa-alueineen tarkasteltiin retriittiä koskevien odotusten, retriittiympäristöstä tehtyjen havaintojen ja mielipaikkojen avulla kuvatun valintakäyttäytymisen näkökulmista.
Havaitun elvyttävyyden ja elpymiskokemuksen mittarina käytettiin tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta, jota täydennettiin avoimilla kysymyksillä. Koko elvyttävyysmittari käsitti näin 35 osiota. Hyvinvointikokemuksen mittarina toimivat Ojasen (2001b) graafiset asteikot elämän tarkoituksen, itsearvostuksen, mielialan, elämään tyytyväisyyden ja sisäisen rauhan osioin. Näin koostuneen hyvinvointikokemusmittarin rinnakkaisvaliditeettia tutkittiin Antonovskyn 13-osioisella hallinnan tunnun mittarilla. Retriitistä saadun tuen mittariksi laadittiin 10 osiota käsittävä kyselylomake. Kaikki mittarit toimivat odotusten mukaisesti.
Tutkimusta varten rakennettu tarkastelukehys osoittautui tutkimuksessa tehtyjen analyysien valossa toimivaksi tavaksi kartoittaa sisäisen uusiutumisen kokemuksen eri osa-alueiden merkitystä arvioitaessa hiljaisuuden retriittiä hyvinvointia lisäävänä ja hengellistä elämää elvyttävänä ympäristönä. Tulosten valossa hiljaisuuden retriitti toimii Kaplan & Kaplanin (1989) teorian esittämällä tavalla elvyttävänä ympäristönä, hengellinen ulottuvuus mukaanlukien. Retriitin osanottajat pitivät luontoa, muiden ihmisten hiljaista läsnäoloa ja retriittiohjelmaa jonkin verran rakennettua ympäristöä tärkeämpänä elvyttävyyden lähteenä. Retriittiä koskevilla odotuksilla oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä koetun hyvinvoinnin lisääntymiseen, samoin rukoustottumuksilla ja mielipaikkojen valinnalla. Hyvinvointikokemus muuttui retriitin aikana myönteiseen suuntaan tilastollisesti erittäin merkitsevällä tavalla kaikilla viidellä kokemusalueella. Muita sisäisen uusiutumisen osa-alueita voitiin tutkia vain retriitin jälkeen.
Aineiston pienuuden takia (N=87) tulosten yleistämisessä on oltava varovainen. Tuloksilla on kuitenkin selkeästi suuntaa antava merkitys jatkotutkimukselle, mahdollisesti myös retriittitoiminnan käytännön kehittämiselle kirkon työmuotona.
Avainsanat: hiljaisuus, retriitti, elvyttävä ympäristö, hyvinvointikokemus, ympäristöpsykologia, terveyspsykologia
Tutkimustyön tehtävänä oli kartoittaa ja kuvata, missä määrin ja millä tavoin hiljaisuuden retriittiä voidaan pitää koettua hyvinvointia lisäävänä, elvyttävänä ympäristönä. Tavoitteena oli kartoittaa retriittiympäristön elvyttävyyttä moniulotteisena toimintaympäristönä sekä etsiä yhteyksiä retriitissä koetun elvyttävyyden ja itsearvioidun hyvinvointikokemuksen eri elementtien välille.
Keskeisten käsitteiden määrittämiseksi suhteessa toisiinsa ja riittävien tarkastelunäkökulmien jäsentämiseksi rakennettiin tutkimusta varten erityinen tarkastelukehys. Elvyttävyyden ja hyvinvointikokemuksen eri elementit yhdistettiin tarkastelukehystä varten yläkäsitteeksi sisäisen uusiutumisen kokemus. Tämä rakentui tutkimuksen teoreettisen suuntauksen mukaisesti kolmesta erillisestä osa-alueesta: elpymiskokemuksesta, hyvinvointikokemuksesta ja retriitistä saadusta tuesta. Sisäisen uusiutumisen kokemusta osa-alueineen tarkasteltiin retriittiä koskevien odotusten, retriittiympäristöstä tehtyjen havaintojen ja mielipaikkojen avulla kuvatun valintakäyttäytymisen näkökulmista.
Havaitun elvyttävyyden ja elpymiskokemuksen mittarina käytettiin tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta, jota täydennettiin avoimilla kysymyksillä. Koko elvyttävyysmittari käsitti näin 35 osiota. Hyvinvointikokemuksen mittarina toimivat Ojasen (2001b) graafiset asteikot elämän tarkoituksen, itsearvostuksen, mielialan, elämään tyytyväisyyden ja sisäisen rauhan osioin. Näin koostuneen hyvinvointikokemusmittarin rinnakkaisvaliditeettia tutkittiin Antonovskyn 13-osioisella hallinnan tunnun mittarilla. Retriitistä saadun tuen mittariksi laadittiin 10 osiota käsittävä kyselylomake. Kaikki mittarit toimivat odotusten mukaisesti.
Tutkimusta varten rakennettu tarkastelukehys osoittautui tutkimuksessa tehtyjen analyysien valossa toimivaksi tavaksi kartoittaa sisäisen uusiutumisen kokemuksen eri osa-alueiden merkitystä arvioitaessa hiljaisuuden retriittiä hyvinvointia lisäävänä ja hengellistä elämää elvyttävänä ympäristönä. Tulosten valossa hiljaisuuden retriitti toimii Kaplan & Kaplanin (1989) teorian esittämällä tavalla elvyttävänä ympäristönä, hengellinen ulottuvuus mukaanlukien. Retriitin osanottajat pitivät luontoa, muiden ihmisten hiljaista läsnäoloa ja retriittiohjelmaa jonkin verran rakennettua ympäristöä tärkeämpänä elvyttävyyden lähteenä. Retriittiä koskevilla odotuksilla oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä koetun hyvinvoinnin lisääntymiseen, samoin rukoustottumuksilla ja mielipaikkojen valinnalla. Hyvinvointikokemus muuttui retriitin aikana myönteiseen suuntaan tilastollisesti erittäin merkitsevällä tavalla kaikilla viidellä kokemusalueella. Muita sisäisen uusiutumisen osa-alueita voitiin tutkia vain retriitin jälkeen.
Aineiston pienuuden takia (N=87) tulosten yleistämisessä on oltava varovainen. Tuloksilla on kuitenkin selkeästi suuntaa antava merkitys jatkotutkimukselle, mahdollisesti myös retriittitoiminnan käytännön kehittämiselle kirkon työmuotona.
Avainsanat: hiljaisuus, retriitti, elvyttävä ympäristö, hyvinvointikokemus, ympäristöpsykologia, terveyspsykologia