SUOMEN AATELISTON HISTORIAKUVA. Historiografinen tutkimus Suomen historian yleisesitysten ja Suomen aateliston omakuvan pohjalta.

Abstract

Tutkimukseni on luonteeltaan historiografinen tutkimus, ja se perustuu kirjallisuus- ja haastatteluaineistoon. Tutkimuskysymykseni kuuluu seuraavasti: Mitä (esitys), miten (esitystapa) ja miksi (selitystekijät) Suomen aateliston historiakuva on Suomen historian yleisesityksissä ja Suomen aateliston päämiesten haastatteluissa esitetty tietyllä tavalla sekä voidaanko hahmottaa niiden pohjalta ns. suuria (merkittäviä) selityksiä ja/tai päätelmiä sekä millainen Suomen aateliston historiakuva on nykypäivän näkökulmasta? Tutkimusaineistona on toisaalta 15 Suomen historian yleisesitystä ja vertailuaineistona neljän pienen suomalaisen aatelissuvun päämiehen haastatteluaineisto. Aineistoluokittelussa käytän periodisointia, kehitysvaiheajattelua, päämiesaineiston hankinnassa kliinistä haastattelua, aineiston analyysissä konseptualisointia, ajatuksellista käsitteellistämistyötä sekä tutkimusaineiston valinnassa tutkimusaineistosta lähtevää teoriaa, "The Grounded Theory".

Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti tutkimuksen kaksi lajityyppiä - yleisesitykset ja aateliston omakuva -, kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen dimensio, historiankirjoittajien persoonat, sidosryhmien merkitys sekä aikadimensio. Yllättävää oli esimerkiksi yleisesitysten "perinteellisyys". Niiden kehittymisestä ja erilaisuudesta huolimatta niiden yleisilme oli Yrjö Koskisen ajoista lähtien pysynyt lähes samanlaisena. Toinen merkittävä piirre oli kvantitatiivisen aineiston niukkuus, mikä selvästi heikensi tekstin vakuuttavuutta. Kolmanneksi voidaan mainita viitteiden lähes totaalinen puuttuminen, mikä vaikeuttaa lukijan mahdollisuuksia perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Yksi mielenkiintoinen havainto oli myös merkittävien aatelistonaisten lähes totaalinen ohittaminen tekstissä. Myös aateliston loppuvaiheita - itse asiassa reduktion jälkeisiä

aikoja - käsiteltiin Suomen historian yleisesityksissä yllättävän vähän aateliston osalta.

Sen sijaan haastateltavat kertoivat laajasti juuri aateliston viimeaikaisesta toiminnasta erityisesti Suomen itsenäisyyden aikana. Yllättävää oli myös aateliston huonon käytöksen korostaminen monissa yleisesityksissä ja "ritarillisen" käytöksen ohittaminen näissä teoksissa. Yleisesitysten kielenkäytöstä korostui puolestaan siirtyminen maalailevasta kielenkäytöstä tiukan asialliseen kielenkäyttöön ajan mukana. Yleisesti voidaan todeta, että aateliston kehyskertomus piti enemmän tai vähemmän rakentaa kokonaistekstistä ja että aatelistoa koskevia teemoja oli yllättävän paljon kokonaisuudessaan. Sen sijaan biografinen aines oli teoksissa kauttaaltaan yllättävänkin niukkaa. Esitystavassa vaihteli tekstin populaarisuusaste rajusti eri teosten välillä. Lopuksi todettakoon, että viimeaikojen yleisesityksissä tuli tavaksi "häivyttää" aatelistosta kertova teksti muun tekstin joukkoon.