Sukupolvikuilua etsimässä: nuoren minäkäsitys, elämän ongelmallisuus ja narratiivisten ratkaisujen malli
TOIVAKKA, HEIKKI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TOIVAKKA, HEIKKI
2002
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-09-04Tiivistelmä
Tavoitteena oli tutkia suomalaisnuorten ja heidän vanhempiensa tekemien minäkäsitysarvioiden avulla Joseph Eronin ja Thomas Lundin narratiivisten ratkaisujen menetelmän taustaoletusta ongelmallisiin elämäntilanteisiin liittyvästä sukupolvikuilusta. Todellinen sukupolvikuilu ilmenee verrattaessa nuoren minäkäsitystä vanhemman kuvaukseen nuoren minäkäsityksestä. Havaittu sukupolvikuilu kuvaa nuoren minäkäsityksen ja reflektoidun minäkäsityksen eroa. Reflektoitu minäkäsitys on nuoren arvio siitä, millaisena vanhemmat näkevät hänet. Tutkimukseen osallistui 177 peruskoulun 8.-9. luokkalaista (97 tyttöä/80 poikaa), 112 äitiä ja 69 isää. Aineisto jaettiin kolmeen ryhmään nuorten graafisella asteikolla tekemän elämäntilannearvion perusteella. Sosiaalis-emotionaalisen minäkäsityksen mittarina käytettiin yhdestätoista graafisesta asteikosta muodostettua summamuuttujaa. Ongelmallisten nuorten minäkäsitys oli kielteisempi kuin ongelmattomien. Ongelmallisimmassa ryhmässä tuli esiin havaittu sukupolvikuilu suhteessa molempiin vanhempiin ja todellinen kuilu suhteessa äitiin. Ongelmalliset nuoret kokivat, että vanhemmat eivät huomaa heidän vaikeuksiaan. Todelliset erot olivat kuitenkin pieniä. Vanhemmilla ei havaittua sukupolvikuilua ilmennyt. Eronin ja Lundin oletus elämäntilanteen ongelmallisuuden ja sukupolvikuilun yhteydestä sai jossain määrin tukea.
Avainsanat: nuoruus, minäkuva, vanhempi lapsisuhde, perheterapia
Avainsanat: nuoruus, minäkuva, vanhempi lapsisuhde, perheterapia