Tekstitys osana oopperaesitystä.
VIRKKUNEN, RIITTA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VIRKKUNEN, RIITTA
2002
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2002-04-17Tiivistelmä
Lisensiaatintutkielma käsittelee oopperan tekstityksen muotoilua osaksi oopperan esittävää kokonaisuutta. Tarkasteltavana on produktiokohtainen tekstilaitekäännös, jonka alkutekstinä on kirjallisen oopperateoksen lisäksi oopperan esittävä kokonaisuus. Produktiokohtaisen tekstilaitekäännöksen vastakohta on librettoon perustuva tekstilaitekäännös.
Työn teoreettisena lähtökohtana on oopperan käsittäminen multimodaaliseksi merkkikokonaisuudeksi. Oopperan kukin esittämismuoto on multimodaalinen eli useista merkkijärjestelmistä koostuva, ja jokaisella muodolla on oma representaatiopotentiaalinsa, joka määräytyy esityksessä ohjaajan tulkintaan perustuvan näyttämötoteutuksen mukaisesti.
Tutkimusmenetelminä käytetään etnografiaa ja tekstien vertailua. Tutkimusaineistona ovat keväällä 2000 Suomen Kansallisoopperassa ensi-iltaan tulleen La Bohèmen (ohjaus Reto Nickler) näyttämötoteutus ja siihen tehty tekstilaitekäännös sekä italian- ja suomenkielinen libretto. Produktioon ja näyttämötoteutukseen liittyvää aineistoa käsitellään produktioon osallistuneiden oopperan eri ammattiryhmiä edustavien asiantuntijoiden haastattelujen sekä henkilökohtaisen havainnoinnin avulla. Lisäksi vuoden 2000 tekstilaitekäännöstä verrataan tekstilaitekäännökseen, joka valmistettiin Kansallisoopperan aiempaan, viimeksi vuonna 1994 ohjelmistossa olleeseen La Bohème -ohjaukseen (ohjaus Folke Abenius).
Tutkimus osoittaa, että osaksi multimodaalista oopperaesitystä muotoiltu tekstilaitekäännös etääntyy kirjallisesta alkutekstistä ja seuraa sisällöllisesti ja tyylillisesti näyttämötoteutusta. Alkutekstin analyysi, joka lähenee merkittävästi esitysanalyysia, on jatkuva prosessi, sillä tekstilaitekäännöstä muokataan esittävään kokonaisuuteen tehtävien muutosten mukaisesti niin produktion harjoitus- kuin vielä esitysvaiheessakin.
Käännöksen kohderyhmä eli oopperayleisö tulkitsee tekstilaitekäännöksen esityksessä, minkä vuoksi tekstityksen oikea-aikaisuus on merkittävä tekijä tekstilaitekäännöksen sitomisessa osaksi esitystä. Oikea-aikaisuuden edellytyksenä on toisaalta esityksen tempo-rytmiä ja ohjaajan näyttämöllisiä painotuksia noudattava, verbaalisesti tiivis mutta selkeä tekstilaitekäännös, ja toisaalta tekstittäjän perusteellinen tutustuminen teoksen musiikkiin, produktion näyttämöllepanoon ja tekstilaitekäännökseen ennen tekstitystilannetta. Silloin kun tekstilaitekäännös ja tekstitys eivät vie liiaksi huomiota pois oopperan muista esittämismuodoista, tekstityksen voidaan katsoa täyttävän funktionsa oopperan juonen selkeyttäjänä ja toimivansa osana oopperan esittävää kokonaisuutta.
Työn teoreettisena lähtökohtana on oopperan käsittäminen multimodaaliseksi merkkikokonaisuudeksi. Oopperan kukin esittämismuoto on multimodaalinen eli useista merkkijärjestelmistä koostuva, ja jokaisella muodolla on oma representaatiopotentiaalinsa, joka määräytyy esityksessä ohjaajan tulkintaan perustuvan näyttämötoteutuksen mukaisesti.
Tutkimusmenetelminä käytetään etnografiaa ja tekstien vertailua. Tutkimusaineistona ovat keväällä 2000 Suomen Kansallisoopperassa ensi-iltaan tulleen La Bohèmen (ohjaus Reto Nickler) näyttämötoteutus ja siihen tehty tekstilaitekäännös sekä italian- ja suomenkielinen libretto. Produktioon ja näyttämötoteutukseen liittyvää aineistoa käsitellään produktioon osallistuneiden oopperan eri ammattiryhmiä edustavien asiantuntijoiden haastattelujen sekä henkilökohtaisen havainnoinnin avulla. Lisäksi vuoden 2000 tekstilaitekäännöstä verrataan tekstilaitekäännökseen, joka valmistettiin Kansallisoopperan aiempaan, viimeksi vuonna 1994 ohjelmistossa olleeseen La Bohème -ohjaukseen (ohjaus Folke Abenius).
Tutkimus osoittaa, että osaksi multimodaalista oopperaesitystä muotoiltu tekstilaitekäännös etääntyy kirjallisesta alkutekstistä ja seuraa sisällöllisesti ja tyylillisesti näyttämötoteutusta. Alkutekstin analyysi, joka lähenee merkittävästi esitysanalyysia, on jatkuva prosessi, sillä tekstilaitekäännöstä muokataan esittävään kokonaisuuteen tehtävien muutosten mukaisesti niin produktion harjoitus- kuin vielä esitysvaiheessakin.
Käännöksen kohderyhmä eli oopperayleisö tulkitsee tekstilaitekäännöksen esityksessä, minkä vuoksi tekstityksen oikea-aikaisuus on merkittävä tekijä tekstilaitekäännöksen sitomisessa osaksi esitystä. Oikea-aikaisuuden edellytyksenä on toisaalta esityksen tempo-rytmiä ja ohjaajan näyttämöllisiä painotuksia noudattava, verbaalisesti tiivis mutta selkeä tekstilaitekäännös, ja toisaalta tekstittäjän perusteellinen tutustuminen teoksen musiikkiin, produktion näyttämöllepanoon ja tekstilaitekäännökseen ennen tekstitystilannetta. Silloin kun tekstilaitekäännös ja tekstitys eivät vie liiaksi huomiota pois oopperan muista esittämismuodoista, tekstityksen voidaan katsoa täyttävän funktionsa oopperan juonen selkeyttäjänä ja toimivansa osana oopperan esittävää kokonaisuutta.