Raha ei kasva puussa. Perheen rahatalous ja sen diskursiivinen todellisuus
REPO, KATJA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
REPO, KATJA
2002
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-02-27Tiivistelmä
Tutkimus on kiinnostunut siitä, minkälaiset merkityssysteemit mahdollistuvat puhuessamme rahasta suhteessa perheeseen, parisuhteeseen, vanhemmuuteen tai lastenkasvatukseen. Työ siis pyrkii kartoittamaan sitä kulttuurista merkitysten kirjoa, johon tutkimusta varten haastatellut kolmekymmentä lapsiperheen vanhempaa tukeutuivat tehdessään itseään ymmärrettäväksi tilanteessa, missä haastattelija tekee kysymyksiä perheen raha-asioiden hoitamisesta, perheenjäsenten kuluttamisesta, päätöksenteosta raha-asioissa tai yleisemmin rahan merkityksestä haastateltavalle itselleen.
Tutkimusta taustoittaa kansainvälinen tutkimus perheen sisäisestä rahataloudesta, jonka keskeisin teoreettinen lähtökohtana on ollut ns. mustan laatikon (black box) haastaminen eli pyrkimys ymmärtää perhe heterogeenisena ja moninaisena kokonaisuutena. Perheen sisäisen rahatalouden tutkimus onkin osoittanut, että kotitaloudet ja perheet muodostuvat yksilöistä, joilla voi olla erilaisia intressejä ja taipumuksia ja joilla voi olla hyvinkin erilainen suhde kotitalouteen ja perheeseen tuleviin taloudellisiin resursseihin. Perhettä ja kotitaloutta on siis pyritty tarkastelemaan kompleksisena kokonaisuutena, joka pitää sisällään mahdollisia elintasoeroja ja erilaisia rahaan liittyviä vastuita ja intressejä. Samalla itse rahaan on jouduttu liittämään määrällisten ominaisuuksien lisäksi myös laadullisia ja kulttuurisia määreitä, joiden on huomattu olevan suhteessa siihen, kuinka rahaa jaetaan tai kuinka sitä kulutetaan perheen sisällä.
Tutkimusta siis taustoittaa edeltävä tutkimus perheen sisäisestä rahataloudesta, mutta samalla se ottaa myös etäisyyttä tähän tutkimukseen pohtimalla edeltävän tutkimuksen menetelmällisiä ratkaisuja. Tutkimus esittääkin diskurssianalyyttisen tutkimusotteen mahdollisuudeksi tarkastella myös perheen sisäistä rahatodellisuutta. Diskurssianalyysin avulla on mahdollista kaivaa esiin niitä kulttuurisia merkityssysteemejä ja tulkintarepertuaareja, joita puhe perheen rahataloudesta sisältää sekä analysoida näihin merkityssysteemeihin liittyvää valtaa sekä ideologisia seurauksia.
Tutkimuksen haastatteluaineistossa tukeuduttiin moniin erilaisiin perheen sisäisen rahatalouden merkityksellistämisen tapoihin. Nämä merkityksellistämisen tavat olivat usein suhteessa toinen toisiinsa ja eri merkityssysteemien kautta voitiin perustella toisten merkityssysteemien oikeutusta. Näin saattoi syntyä tilanteita, jossa hyvinkin ristiriitaiset ideologiat oikeuttivat toinen toisensa olemassaoloa. Toisin sanoen, erilaisia perheen rahatodellisuuden merkityksellistämisen maailmoja kuljetettiin usein yhdessä ja tällaisilla kudelmilla saattoi olla erilaisia valtaan tai sukupuolten väliseen työnjakoon liittyviä ideologisia seurauksia. Esimerkiksi jaettuun rahaan ei rakennettu aineistossa välttämättä yhtäläisiä käyttö- ja hallintaoikeuksia, vaan käyttöoikeuksien perustelut rakentuivat yksilöllisyyttä korostavien repertuaarien kehyksestä. Tällöin perheen yhteinen raha saattoi määrittyä yksilön näkökulmasta ansaitsemattomaksi rahaksi siinä mielessä, että sen käytöstä ja kuluttamisesta ei voinut päättää kuten oman, ansaitun, rahan käytöstä voi. Myös monet taloudelliseen työnjakoon pohjaavat merkityksellistämisen tavat legitimoitiin jakamista ja perheen yhteistä etua korostavista merkitysmaailmoista käsin. Tällöin esimerkiksi taloudelliseen työnjakoon mahdollisesti liittyvät yksilökohtaiset intressit jäävät näkymättömiksi tai eivät artikuloidu puheessa. Näin yhteiseen hyvään tukeutuen voitiin olla uusintamassa perinteisiä sukupuolten välisiä tehtävä -ja vastuujakoja.
Avainsanat: perhe, raha, diskurssianalyysi.
Tutkimusta taustoittaa kansainvälinen tutkimus perheen sisäisestä rahataloudesta, jonka keskeisin teoreettinen lähtökohtana on ollut ns. mustan laatikon (black box) haastaminen eli pyrkimys ymmärtää perhe heterogeenisena ja moninaisena kokonaisuutena. Perheen sisäisen rahatalouden tutkimus onkin osoittanut, että kotitaloudet ja perheet muodostuvat yksilöistä, joilla voi olla erilaisia intressejä ja taipumuksia ja joilla voi olla hyvinkin erilainen suhde kotitalouteen ja perheeseen tuleviin taloudellisiin resursseihin. Perhettä ja kotitaloutta on siis pyritty tarkastelemaan kompleksisena kokonaisuutena, joka pitää sisällään mahdollisia elintasoeroja ja erilaisia rahaan liittyviä vastuita ja intressejä. Samalla itse rahaan on jouduttu liittämään määrällisten ominaisuuksien lisäksi myös laadullisia ja kulttuurisia määreitä, joiden on huomattu olevan suhteessa siihen, kuinka rahaa jaetaan tai kuinka sitä kulutetaan perheen sisällä.
Tutkimusta siis taustoittaa edeltävä tutkimus perheen sisäisestä rahataloudesta, mutta samalla se ottaa myös etäisyyttä tähän tutkimukseen pohtimalla edeltävän tutkimuksen menetelmällisiä ratkaisuja. Tutkimus esittääkin diskurssianalyyttisen tutkimusotteen mahdollisuudeksi tarkastella myös perheen sisäistä rahatodellisuutta. Diskurssianalyysin avulla on mahdollista kaivaa esiin niitä kulttuurisia merkityssysteemejä ja tulkintarepertuaareja, joita puhe perheen rahataloudesta sisältää sekä analysoida näihin merkityssysteemeihin liittyvää valtaa sekä ideologisia seurauksia.
Tutkimuksen haastatteluaineistossa tukeuduttiin moniin erilaisiin perheen sisäisen rahatalouden merkityksellistämisen tapoihin. Nämä merkityksellistämisen tavat olivat usein suhteessa toinen toisiinsa ja eri merkityssysteemien kautta voitiin perustella toisten merkityssysteemien oikeutusta. Näin saattoi syntyä tilanteita, jossa hyvinkin ristiriitaiset ideologiat oikeuttivat toinen toisensa olemassaoloa. Toisin sanoen, erilaisia perheen rahatodellisuuden merkityksellistämisen maailmoja kuljetettiin usein yhdessä ja tällaisilla kudelmilla saattoi olla erilaisia valtaan tai sukupuolten väliseen työnjakoon liittyviä ideologisia seurauksia. Esimerkiksi jaettuun rahaan ei rakennettu aineistossa välttämättä yhtäläisiä käyttö- ja hallintaoikeuksia, vaan käyttöoikeuksien perustelut rakentuivat yksilöllisyyttä korostavien repertuaarien kehyksestä. Tällöin perheen yhteinen raha saattoi määrittyä yksilön näkökulmasta ansaitsemattomaksi rahaksi siinä mielessä, että sen käytöstä ja kuluttamisesta ei voinut päättää kuten oman, ansaitun, rahan käytöstä voi. Myös monet taloudelliseen työnjakoon pohjaavat merkityksellistämisen tavat legitimoitiin jakamista ja perheen yhteistä etua korostavista merkitysmaailmoista käsin. Tällöin esimerkiksi taloudelliseen työnjakoon mahdollisesti liittyvät yksilökohtaiset intressit jäävät näkymättömiksi tai eivät artikuloidu puheessa. Näin yhteiseen hyvään tukeutuen voitiin olla uusintamassa perinteisiä sukupuolten välisiä tehtävä -ja vastuujakoja.
Avainsanat: perhe, raha, diskurssianalyysi.