Murros vai jatkuvuus? - Tukholman ja Tallinnan killat myöhäiskeskiajalta uskonpuhdistukseen

Abstract

Killat olivat osa keskiaikaista kaupunkikuvaa. Uskonpuhdistus 1500-luvulla merkitsi kuitenkin murroskohtaa niiden toiminnassa. Tässä työssä tarkastellaan kiltojen merkitystä Tukholmassa ja Tallinnassa 1400-luvulta uskonpuhdistukseen ja pyritään vastaamaan kysymykseen, miksi uskonpuhdistus vaikutti erilailla kiltojen kohtaloon. Tukholmassa killat keskiaikaisessa muodossa lakkautettiin kokonaisuudessaan ja niiden omaisuus takavarikoitiin kruunulle. Tallinnassa osa kaupungin killoista jatkoi toimintaansa uskonpuhdistuksen jälkeiselle ajalle jopa vahvistaen asemaansa kaupunkiyhteisössä. Molemmissa kaupungeissa uskonpuhdistus vietiin läpi luterilaisessa muodossa, joten sama opillinen lähtökohta sai erilaisen tulkinnan.

Työn lähtökohtana on siten kahden Itämeren piiirin kaupungin keskiaikaisten yhteisöjen vertailu. Tutkimuksen päälähteinä ovat keskiajan kiltoja koskeva materiaali, joka on pääosin painettu. Tällöin Tukholman yhteydessä tulee kyseeseen erityisesti Pyhän Ruumiin killan tilikirja-aineisto, joka sisältää killan taloudenpidosta syntynyttä aineistoa 1300-luvun lopulta aina killan lakkauttamiseen vuoteen 1527 saakka. Tallinnan yhteydessä käsittelyn kohteena on Suuren killan aineistoa, joka on samoin painettu. Tämän lisäksi kaupunkien muun lähdeaineiston yhteydessä on säilynyt kiltoja koskevaa aineistoa. Yleisesti keskiaikainen kilta-aineisto on hyvin hajanaista ja asiayhteydestään irrallaan säilynyttä. Tämä käy ilmi erityisesti Tukholman yhteydessä.

Kiltojen merkitys Tukholmassa ja Tallinnassa alkoi erota jo myöhäiskeskiajalla, jolloin Tukholman killat olivat lähinnä juuomaseurojen tyyppisiä yhdistyksiä. Tallinnan killat pystyivät vaikuttamaan kaupungin hallintoon. Uskonpuhdistuksen yhteydessä ne kykenivät jopa vahvistamaan asemaansa siinä. Tukholman killoilta näyttäisi vastaava merkitys kaupungin hallinnossa puuttuneen. Todennäköisesti siitä syystä, että hallitsijat pyrkivät rajoittamaan kiltojen toimintaa ja siten estäen niitä toimimasta poliittisina painostusryhminä.

Tallinnassa saksalainen väestönosa pysyi hallitsevana, mutta Tukholmassa saksalainen väestö assimiloitui ruuotsalaisväestöön 1500-luvulle mennessä. Tallinnan raati pysyi saksalaisten suurkauppiaiden käsissä. Nämä kauppiaat toimivat samalla Suuressa killassa, jonka keskuudesta raati valittiin. Kaupungin käsityöläiset toimivat Pyhän Knutin ja Pyhän Olavin killoissa. Käsityöläiset pyrkivät keskiajan kuluessa vahvistamaan asemaansa kaupungin sisällä ja saamaan jalansijan kaupungin hallintoon. Uskonpuhdistukseen mennessä Tallinnan alakaupungin päätöksenteosta vastasi osaksi raati ja kaupungin kolme kiltaa. Tätä mallia kutsuttiin nimellä Gemeine.

Vaikka lähdeaineiston erilaisuus asettaa kiltojen vertailulle omat rajoituksensa, on kuitenkin mahdollista todeta kiltojen toiminnan ja jäsenistön olleen jo keskiajalla erilainen Tukholmassa ja Tallinnassa. Vaikka keskiaikaisilla killoilla oli samankaltainen hallinto ja normisto, ovat paikalliset olosuhteet ensisijaisesti muovanneet niiden toimintaa ja merkitystä kaupunkiyhteisössä. Tämä ero kulminoitui sittemmin uskonpuhdistuksessa.

Kilta - veljeskunta - keskiaika - kaupunkihistoria - vertailu - Tukholma - Tallinna