Opetuksen täyskäsi nostaa luovuuden taikurinhattua, elokuvakäsikirjoitus syntyy kautta spatiumin
LOUHIMIES, LEMMIKKI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LOUHIMIES, LEMMIKKI
2000
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-11-15Tiivistelmä
Miten pitäisi opettaa elokuva- ja TV-käsikirjoittamista, jos asetetaan tavoitteeksi, että oppilas löytäisi oman ja visuaalisesti ilmaisuvoimaisen kirjoitustapansa?
Opetuksen tavoitteista ja menetelmistä olen problematisoinut mm. teollista kirjoittamista, mallioppimista, epävisuaalisuutta ja kirjoitusformaattia.
Käsikirjoitusprosessin ristipaineista ja luonteesta yritän kehittää etv-käsikirjoittamisen opetukselle konkreettisia tavoitteita. Ammattilaisten kuvailemista työtavoista yritän tehdä synteesin opetettaviksi kirjoitusmenetelmiksi. Erityisenä lähteenä käsikirjoittamisessa pidän tilallisuutta ja paikkaa, spatiumia, joka antaa edellytyksiä sosiologiselle juurevuudelle ja ääni-ilmaisulle.
Luovuuden taikurinhatuksi kutsun sitä, miten luovuus toimii salatusti divergentin ja konvergentin ajattelun rinnakkaisuudella. Kartoitan kirjallisuuden avulla luovuuden edellytyksiä ja vaatimuksia kirjoittamiselle.
Opetuksen täyskäsi. "Mestarin malliin"- mallioppimisen vastapainoksi kerään kirjallisuuden avulla pedagogiikan näkökulmista opetuksen täyskädeksi viisi. Ne ovat mielikuvaoppiminen, tekemällä oppiminen, kontekstuaalinen, konstruktiivinen ja reflektiivinen oppiminen. Opetuksen täyskäteen kuuluvat myös visuaaliset kohtauskortit, jotka ovat apuna fiktiivisen elokuvan käsikirjoitusprosessissa.
Työn empiria-osa on opetuskokeilu, jossa kokeilin edellä mainittuja asioita kontekstissaan. Suoritin opetuskokeilun Tampereen yliopiston av-mediakulttuurin kurssina nimeltään Kuvarunollisen käsikirjoittamisen praktikum. Se oli muodoltaan työpaja, jossa kullakin opiskelijalla oli oma tarina kirjoitusprojektinaan heti alkeisopetuksessa. Etsin parempia menetelmiä opetukseeni mm. itsearvioinnin ja palautteiden kautta.
Tuloksia ja kehityssuunnitelmia. Opetuksen täyskäden oppimismenetelmät toteutuivat yhdistelmänä työpajan ja kirjoitusprojektin kanssa. Visuaaliset kohtauskortit tukivat luovuutta, sillä ne tukivat sekä divergenttiä että konvergenttia ajattelua. Visuaaliset kohtauskortit auttoivat kurssilaisia tarinoittensa rakentamisessa ja ne tutkivat työpajan työskentelyä. Opetuksessa olisi saanut olla enemmän keskustelua. Mielikuvaoppimisen keinoja voisin edelleen kehittää. Opetusmenetelmien yhdistelmään lisäisin - spatiumia tukeakseni - jalkautumisen, hiljaisuutta, maalailusuvantoja ja ääniä.
Opetuksen tavoitteista ja menetelmistä olen problematisoinut mm. teollista kirjoittamista, mallioppimista, epävisuaalisuutta ja kirjoitusformaattia.
Käsikirjoitusprosessin ristipaineista ja luonteesta yritän kehittää etv-käsikirjoittamisen opetukselle konkreettisia tavoitteita. Ammattilaisten kuvailemista työtavoista yritän tehdä synteesin opetettaviksi kirjoitusmenetelmiksi. Erityisenä lähteenä käsikirjoittamisessa pidän tilallisuutta ja paikkaa, spatiumia, joka antaa edellytyksiä sosiologiselle juurevuudelle ja ääni-ilmaisulle.
Luovuuden taikurinhatuksi kutsun sitä, miten luovuus toimii salatusti divergentin ja konvergentin ajattelun rinnakkaisuudella. Kartoitan kirjallisuuden avulla luovuuden edellytyksiä ja vaatimuksia kirjoittamiselle.
Opetuksen täyskäsi. "Mestarin malliin"- mallioppimisen vastapainoksi kerään kirjallisuuden avulla pedagogiikan näkökulmista opetuksen täyskädeksi viisi. Ne ovat mielikuvaoppiminen, tekemällä oppiminen, kontekstuaalinen, konstruktiivinen ja reflektiivinen oppiminen. Opetuksen täyskäteen kuuluvat myös visuaaliset kohtauskortit, jotka ovat apuna fiktiivisen elokuvan käsikirjoitusprosessissa.
Työn empiria-osa on opetuskokeilu, jossa kokeilin edellä mainittuja asioita kontekstissaan. Suoritin opetuskokeilun Tampereen yliopiston av-mediakulttuurin kurssina nimeltään Kuvarunollisen käsikirjoittamisen praktikum. Se oli muodoltaan työpaja, jossa kullakin opiskelijalla oli oma tarina kirjoitusprojektinaan heti alkeisopetuksessa. Etsin parempia menetelmiä opetukseeni mm. itsearvioinnin ja palautteiden kautta.
Tuloksia ja kehityssuunnitelmia. Opetuksen täyskäden oppimismenetelmät toteutuivat yhdistelmänä työpajan ja kirjoitusprojektin kanssa. Visuaaliset kohtauskortit tukivat luovuutta, sillä ne tukivat sekä divergenttiä että konvergenttia ajattelua. Visuaaliset kohtauskortit auttoivat kurssilaisia tarinoittensa rakentamisessa ja ne tutkivat työpajan työskentelyä. Opetuksessa olisi saanut olla enemmän keskustelua. Mielikuvaoppimisen keinoja voisin edelleen kehittää. Opetusmenetelmien yhdistelmään lisäisin - spatiumia tukeakseni - jalkautumisen, hiljaisuutta, maalailusuvantoja ja ääniä.