Pienryhmäilmiön olemus ja sen merkitys nuorisoasteen ammatillisessa peruskoulutuksessa : lähihoitajaopiskelijoiden kokemuksia yhdessä työskentelystä, kollaboratiivisesta oppimisesta ja yhteisöllisyydestä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen uutta tietoa lähihoitajaopiskelijoiden yksilöllisistä kokemuksista opiskelijayhteisön pienryhmän sisäisestä toiminnasta ja lisätä näin ymmärrystä opiskelijapienryhmän jäsenten oppimisen olemuksesta. Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata, jäsentää ja kiteyttää opiskelijapienryhmän sisäistä toimintaa ja opiskelijayhteisöä oppimisen ympäristönä lähihoitajaopiskelijoiden henkilökohtaisten elämysten ja kokemusten pohjalta. Uuden tiedon valossa voidaan kehittää opetusmenetelmiä, luoda uusi yhteisöllinen toimintatapa sekä tuoda esiin asioita, jotka saattavat olla merkityksellisiä etsittäessä uudenlaisia yhteistyön olemisen tapoja lähihoitajakoulutuksessa. Tuotetun kuvauksen avulla on mahdollista jäsentää opiskelijapienryhmien jäsenten oppimista jo koulutuksen aikana tulevaa työelämää varten ja näin käyttää sitä nuorisoasteen ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen kehittämisessä avuksi. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää opiskelijapienryhmän jäsenten oppimisprosessia ja opiskelijayhteisön sisäistä toimintaa nuorisoasteen ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostivat 1) tutkimuksen taustateoria, jonka alueet ovat: tieto, tietäminen, ihmiskäsitys, oppimiskäsitys, opiskelijayhteisö, pienryhmä ja oppimisen ympäristö ja 2) tutkimustehtävät. Tutkimuksen kohteena olivat opintojen loppuvaiheessa olevat lähihoitajaopiskelijat, jotka opiskelivat Lahden sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa vuosina 1997-1999 suuntautumisopinnoissa. Tutkimuksen aineisto hankittiin teemahaastattelulla.

Tutkimustulosten mukaan opiskelijayhteisö kehittyi sen jäsenten välittömän vuorovaikutuksen kautta. Opiskelijayhteisön pienryhmän sisäistä toimintaa kuvasi kokemusten ja tunteiden jakaminen, vastavuoroisuus, avautumisen, avoimuuden ja aitouden lisääntyminen, halu ja tahto yhteistyöhön, kollegiaalisuus ja yhdessä työskentelyn esteiden tiedostaminen. Yhteisöllisyyttä vahvisti toiminta, joka tarjosi mahdollisuuden arvopohdintaan perehtymisen. Asiantuntemusta omaan itseen nähden pidettiin oikeutena. Opiskelijayhteisössä korostui yhteisyys ja toisen opiskelijan arvon kohtaaminen, joten ryhmäprosessit olivat yhteisöissä keskeisiä.

Opiskelija kasvoi sosiaalisuuteen samalla, kun hänen luovuutensa vapautui. Yksilön merkitys pienryhmän toiminnan osana korostui. Opiskelijan tapa hahmottaa oma rooli riippui paljolti hänen itsetunnostaan. Ryhmäilmiöihin liittyvien tekijöiden ymmärtäminen ja havaitseminen oli tärkeä opiskelijayhteisön pienryhmän toiminnan merkityksen ymmärtämiselle. Opiskelijoiden yhdessä oppiminen pienryhmänä mahdollisti oppimisympäristön, jossa saattoi oppia uusia asioita, kasvaa ja kehittyä myös ammatillisesti.