Paikalliset lämpökeskus- ja voimalaitospäätökset Suomen energiantuotantosysteemissä. Energiatuotannon yhteiskunnallisuus ja ympäristökysymys.

Abstract

Tämä lisensiaattityö koostuu yhteenvetoluvusta, kahdesta esseestä ja kolmesta artikkeliluonnoksesta, jotka on kirjoitettu Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen puitteissa Tampereen yliopistossa Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitoksella ajanjaksolla 1997-1999.

Tutkimuksen kohteena on paikallinen energiantuotanto Suomen energiantuotantosysteemin muodostamissa puitteissa. Tarkastelu kohdistuu kapasiteetiltaan alle 30 MW:n suuruisiin kaukolämpökeskuksiin ja voimalaitoksiin, jotka edustavat tutkimuksessa paikallista energiantuotantoa. Suomen energiantuotantosysteemin kehittyminen ja kokonaisuus on kartoitettu kirjallisuuteen ja tilastoihin perustuen taustaksi paikallisen tason tarkasteluille.

Tutkimusongelma on selvittää paikallisen energiantuotannon toimintaehtoja ja etsiä energiantuotantoon liittyvää paikallista päätöksentekoa ohjaavia tekijöitä. Tavoitteena on hahmottaa energiantuotantosysteemin dynamiikkaa ja energiantuotannon yhteiskunnallisuutta. Energiantuotannon yhteiskunnallisuuden yhtenä ilmenemisen elementtinä tarkastellaan erityisesti ympäristökysymyksen esiintymistä paikallisessa päätöksenteossa: miten yhteiskunnallinen dynamiikka ohjaa energiantuotantoa ja erityisesti miten energiantuotannon ympäristöongelmat muotoilevat energiantuotantoon liittyvää päätöksentekoa. Ympäristökysymys on tutkimuksen ongelmakentässä mukana siten yhtenä paikalliseen energiantuotantoon liittyvän päätöksenteon elementtinä, ja yhtenä energiantuotannon yhteiskunnallisuuden ilmentäjänä.

Tutkimuksessa hahmotetaan kahdeksan esimerkkitapauksen avulla paikallisten pienen mittakaavan energiantuotantolaitosten toimintaympäristöä historiassa ja nykyään osana Suomen energiantuotantosysteemiä. Aineisto on koottu tapauksista pääasiassa yhteensä 49 haastattelun sekä paikallislehtimateriaalin avulla.

Pääasiallisen teoreettisen taustan tutkimukseen luo Thomas Hughesin kehittelemä teoria laajojen teknologisten systeemien kehityksestä, jonka yhteydestä tämän tutkimuksen kannalta keskeisintä on "teknologinen voima" -metafora sekä käsitys teknologisesta systeemistä avoimena yhteiskunnallisena systeeminä.

Energiantuotantosysteemin aito ja avoin yhteys yhteiskuntaan, sosiotekninen luonne, näkyy tapaustutkimuksissa selkeästi. Energiantuotantoratkaisuihin on vaikuttanut yhteiskunnassa kulloinkin vallalla ollut ilmapiiri, esim. vaikean työllisyyden aika ja energiakriisit 70-luvulla (kotimaisten polttoaineiden hyväksi näkeminen) tai 80-luvun noususuhdanne ja energian loppumisen pelko jatkuvan kasvun odotuksen seurauksena (pienten huippuvoimalaitosten rakentaminen). Ympäristökysymys nähdään useimmiten polttoaineratkaisujen kautta: uusiutuvat polttoaineet (puu ja hake), fossiilinen raskaspolttoöljy sekä ympäristöystävällisen imagon saanut maakaasu. Kotimaisten polttoaineiden kohdalla kiinnitetään huomiota ympäristökysymyksen yhteydessä sosiaalisiin näkökohtiin, kuten työllisyyskysymykseen. Varsinaisesti ympäristökysymys nousi paikalliseen energiantuotantokeskusteluun vasta 80-luvun puolivälissä maakaasun Suomeen tulon myötä. Ympäristökysymyksellä on ollut vaikutusta paikallisiin energiantuotantopäätöksiin vasta 90-luvulla.

Erittäin selkeästi tapaustutkimuksissa tuli esiin se, että energiantuotantoa koskeva paikallinen päätöksenteko ei ole lineaarista ja objektiivista tiedon käsittelyä päätökseksi, vaan paikalliset erityispiirteet, mukaan lukien paikan henki ja paikalliset yksittäiset toimijat (yksilöt, olemassa oleva kalusto ja resurssit), leimaavat voimakkaasti ratkaisuja ja energiantuotannon kehitystä. Melkein jokaisesta tapauksesta löytyi oma voimakas yksilö, joka on luettavissa paikalliseksi innovaattori-promoottoriksi ja/tai teknologinen voima, joka näyttäytyi päätöksenteossa hahmotettujen mahdollisten teknisten ratkaisujen valossa. Teknologinen voima vaikutti siihen, mitkä ratkaisut nähtiin ylimainkaan mahdollisiksi. Erityisen voimakas teknologinen voima on Suomessa ollut 70- ja 80 -1uvuilla öljymarkkinoilla ja öljyn polton teknologialla. Tästä on osoituksena pienten paikallisten öljylaitosten suuri lukumäärä listattaessa Suomen lampö- ja voimalaitoksia.

Jokainen tutkimuksessa muotoutunut ja muotoiltu tarina on erilainen. Sen lisäksi että voimme sanoa tapaustutkimuksiin vedoten, että tiedon prosessoituminen paikalliseksi päätökseksi on epälineaarista, voimme erilaisuudesta päätellen epäillä myös, että koko Suomen energiantuotantosysteemin kehittyminen on epälineaarista. Saman kokonaissysteemin sisällä toimivat elementit eivät välttämättä kehity toisiinsa nojautuen tai joidenkin tiettyjen kaavojen mukaan. Tutkitussa aineistossa erityisesti Virtain ja Kankaanpään tapaukset ovat ns. katkoksia - systeemin elementtejä, joissa kehitys on poikkeavia polkuja.

Koska paikallisten päätösten dynamiikka on epälineaarista, pitäisi myös valtakunnallisen energiapolitiikan ja siihen liittyvän päätöksenteon olla epälineaarista, jos halutaan, että valtakunnan tason päätökset olisivat uskollisia paikalliselle todellisuudelle. Toisin sanoen paikallisten päätösten epäjatkuvuuksien tulisi heijastua valtakunnan tason päätöksenteossa ja sen suunnittelussa. Se, tapahtuuko tällaista vuorovaikutusta, on tutkimuksen arvoinen asia ja tämän lisensiaattityön pohjalta mahdollisesti nousevien jatkotutkimusten peruskysymyksiä.

Koska energiantuotannon ympäristövaikutukset sekä päästöjen että sosiaalisten ulottuvuuksien kautta ovat merkittäviä, on mahdollisella vuorovaikutuksella myös runsaasti ympäristöpoliittista merkitystä. Paikallisen tason energiantuotannon epälineaarinen kehitys on ympäristöpoliittinen resurssi, jota hyödyntämällä voitaisiin haluttaessa yrittää vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon ympäristöystävällisten vaihtoehtojen eduksi. Erilaiset toimintatavat paikallisessa energiantuotannossa ovat mahdollisia!