Opettajan ammatillisen kasvun edellytykset ja niiden kehittäminen aikuiskoulutuksessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoitusAmmatillisia aikuiskoulutuskeskuksia koskeva lainsäädäntö uudistui 1.1.1991. Kokonaan valtionavun turvin toimineet ammatilliset kurssikeskukset muuttuivat tulosvastuullisiksi ammatillisiksi aikuiskoulutuskeskuksiksi. Valtionkorvaukset vähenevät asteittain ja loppuvat kokonaan vuoden 1995 loppuun mennessä. Uuteen kaupalliseen toimintatapaan siirtyminen aiheuttaa suuria muutoksia, joiden hallitsemiseen aikuiskoulutuskeskukset ovat pyrkineet valmistautumaan osallistumalla valtakunnallisiin ja oppilaitoskohtaisiin koulutusohjelmiin ja kehittämisprojekteihin. Tämä tutkimus liittyy osana yksittäisen aikuiskoulutuskeskuksen kehittämisprojektiin, jonka tarkoituksena on oppilaitoksen kehittäminen henkilöstönsä kasvua tukevaksi työyhteisöksi. Tutkimuksen kohteena ovat oppilaitoksen opettajat.Tutkimuksen ongelmat ovat:1. Millaisina opettajat pitävät oppilaitoksessa vallitsevia kasvuedellytyksiä?2. Miten opettajien ilmapiiriä koskevat käsitykset ja työkokemukset sekä ammatillinen minäkuva selittävät työmotivaatiota ja innovatiivisuutta?3. Miten opettajat ovat kokeneet muutoksen kurssikeskuksesta aikuiskoulutuskeskukseksi?4. Miten oppilaitoksen kasvuedellytyksiä pitäisi opettajien käsityksen mukaan kehittää?Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Ruohotien kasvua tukevaa työyhteisöä luonnehtiva malli ja teoria, jota täydentävät Dubinin uusiutumisen perusmalli, Farrin ja Middlebrooksin odotusarvoteoriaan perustuva ammatillisen uusiutumisen perusmalli, Hallin ja Goodalen malli ammattiuran vaiheista, Ruohotien kehitelmä Hallin kasvun mallista, Lähteenmäen urakehityksen prosessimalli, Berlinerin opettajan eksperttiyden malli ja Prattin opettajapätevyyden malli.Tutkimukseen sisältyy sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Tiedonhankintamenetelmänä käytettiin lomakekyselyä, johon vastasi 52 opettajaa. Kysely suoritettiin käyttäen apuna Ruohotien kehittämää työkokemusten ja ilmapiirihavaintojen mittaria. Aineistoa täydennettiin haastattelemalla 35 opettajaa.Kuvausjärjestelmä muodostettiin faktorianalyysin keinoin. Kasvuedellytyksiä tutkitaan keskiarvojen ja korrelaatioiden avulla. Opettajaryhmien väliset erot testataan varianssianalyysillä. Regressioanalyysiä käytetään työmotivaation ja innovatiivisuuden selitysmalleina. Haastatteluaineistoa analysoidaan prosenttijakaumien ja ristiintaulukointien avulla. Opettajien käsityksiä havainnollistetaan lisäksi mielipiteiden ääripäitä edustavilla lausumilla.Tutkimuksen päätuloksetOppilaitoksen tarjoamat kasvuedellytykset olivat keskimääräistä, paikoin hieman sen ylittävää luokkaa. Oppilaitoksen kasvuedellytyksiä voidaan kehittää parantamalla ilmapiiriä luonnehtivia tekijöitä, joita ovat: organisatoriset tekijät, esimiesten johtamistaitoa kuvaavat tekijät, ryhmäprosesseihin kuuluvat tekijät sekä työprosessiin kuuluvat tekijät. Opettajaryhmien kokemukset kasvuedellytyksistä eroavat seuraavasti1. Vanhempien ja pidempään opettajina toimineiden sekä oppilaitoksen kehittämistehtäviin osallistuneiden opettajien käsitykset ilmapiiristä ovat positiivisempia kuin nuorempien, lyhyemmän ajan opettajina työskennelleiden sekä kehitystehtäviin ei-osallistuneiden opettajien.2. Pidempään opettajina toimineet ja naisopettajat kokevat työn kannustavampana kuin lyhyemmän ajan opettajina toimineet ja miesopettajat.3. Tuntiopettajat kokevat opettajan työtä arvostettavan enemmän kuin päätoimiset opettajat.4. Naisopettajat kokevat opettajan ja opiskelijoiden välisen suhteen positiivisempana kuin miesopettajat.5. Lyhyemmän ajan opettajan tehtävissä työskennelleet ja pedagogisesti epäpätevät opettajat suhtautuvat koulutuskokeiluihin muita kriittisemmin.Opettajien omat kasvuedellytykset vaihtelevat siten, että:1. Pitkään opettajina toimineet sitoutuvat työhönsä muita voimakkaammin ja heillä on voimakkaampi itseluottamus.2. Pedagogisesti pätevillä ja pitkään opettajina toimineilla on muita voimakkaampi kasvumotivaatio.3. Urakäsitys on voimakkaampi alle 5 v ja yli 19 v alalla toimineilla.4. Pedagogisesti pätevillä ja pitkään opettajina toimineilla opettajilla on enemmän kehittämiseen kohdistuvia odotuksia kuin muilla opettajaryhmillä.5. Kehitystehtäviin osallistuneet ovat kutsumustietoisempia kuin ei-osallistuneet opettajat.Työmotivaation osa-alueista:- suoritustarpeen vaihtelua selittää (35 %) oppilaitoksen ilmapiiri ja opettajan työn arvostus- työhön sitoutumisen vaihtelua selittää (40 %) työn kannustearvo ja negatiivinen asenne koulutuskokeiluun- työyhteisöön sitoutumisen vaihtelua selittää (40 %) oppilaitoksen ilmapiiri, kehitysmyönteisyys ja työn kannustearvo- kasvumotivaation vaihtelua selittää (41 %) innovatiivisuus ja urakäsitys.Innovatiivisuuden vaihtelua selittää (41 %) taipumus riskin ottoon ja kasvumotivaatio.Oppilaitoksen muutoksessa kurssikeskuksesta aikuiskoulutuskeskukseksi opettajat kokivat ongelmina ilmpiiriä heikentävät taloudelliset uhkat ja työkuormituksen sekä oppilaitosten välisen kilpailun lisääntymisen koulutusmarkkinoilla.Kasvuedellytyksiä voidaan opettajien käsityksen mukaan parantaa kehittämällä koko henkilöstöä, tukemalla opettajien kasvuponnisteluja sekä kehittämällä työprosessia työn muotoilun keinoin.Asiasanat: ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset, ammatilliset oppilaitokset, opettajat, työmotivaatio