Perheen omahallintaa vahvistava hoitotyö ja perheen kokemus omahallinnan vahvistumisesta lapsen syntymisen aikana.

Abstract

Tavoitteina oli tutkia a) perheiden omahallintaa vahvistavaa terveydenhoitajien ja kätilöiden toimintaa raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisenä aikana b) perheiden kokemuksia terveydenhoitajan ja kätilön ammattitaidosta c) perheiden kokemuksia omahallinnan vahvistumisesta raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisenä aikana sekä d) perheiden omahallintaa vahvistavan toiminnan, terveydenhoitajan ja kätilön ammattitaidon sekä omahallinnan vahvistumiskokemuksen välisiä yhteyksiä.

Tutkimusaineisto koottiin syys-lokakuussa 1998 kaikissa Helsingin terveysviraston alaisissa neuvoloissa. Otos oli 616 huhti-kesäkuussa 1998 perhesynnytyksen läpikäynyttä, suomen- tai ruotsinkielistä Helsingissä asuvaa perhettä. Osallistumisprosentti oli 84. Tiedot perheiden kokemuksista koottiin kyselylomakkeella.

Tutkimuksessa käytetty mittari, joka pohjautuu Friedmanin (1998) teokseen, oli Likert-tyyppinen ja se kehitettiin tätä tutkimusta varten. Summamuuttujia muodostettiin alkuperäisen aineiston pohjalta yhteensä 27. Aineisto ristiintaulukoitiin äidin iän, peruskoulutuksen ja perheen taloudellisen tilanteen mukaan. Summamuuttujien avulla ristiintaulukoitiin terveydenhoitajien ja kätilöiden perheen omahallintaa vahvistava toiminta ja perheen omahallinnan vahvistumiskokemus, terveydenhoitajan ja kätilön ammattitaito ja perheen omahallinnan vahvistumiskokemus sekä terveydenhoitajan ja kätilön ammattitaito ja perheen omahallintaa vahvistava toiminta. Tilastollisten erojen merkitsevyydet laskettiin khiin neliö -testillä.

Lapsen syntymisen aikana terveydenhoitaja ja kätilö vahvistivat perheen omahallintaa jonkin verran, useimmin vahvistettiin perheen terveydenhoidollista, harvimmin sosiaalista toimintaa. Raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana terveydenhoitajan toiminnassa painottui perheen terveydenhoidollisen toiminnan vahvistaminen; synnytyksen aikana kätilö vahvisti useimmin perheen emotionaalista toimintaa. Terveydenhoitajan ja kätilön ammattitaito arvioitiin kohtalaisen asiantuntevaksi, suunnitelmalliseksi ja vuorovaikutukselliseksi. Perheet arvioivat omahallintansa vahvistuneen lapsen syntymisen aikana paljon, useimmin vahvistuttiin synnytyksen jälkeisenä aikana, harvimmin raskauden aikana. Synnytyksen jälkeisenä aikana vahvistumiskokemus oli erityisen korkea terveydenhoidollisissa toiminnoissa. Sekä raskauden, synnytyksen että synnytyksen jälkeisenä aikana nuorten äitien perheitä vahvistettiin muita ryhmiä useammin ja taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevien äitien perheitä

muita ryhmiä harvemmin. Myönteisimmin terveydenhoitajan ja kätilön ammattitaitoon suhtautuivat vähän koulutusta saaneiden äitien perheet ja tyytymättömimpiä olivat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevien äitien perheet. Nuorimpaan ikäryh

mään kuuluvat ja vähän koulutusta saaneiden äitien perheet kokivat useimmin vahvistuneensa lähes kaikissa toiminnoissa lukuun ottamatta synnytyksen jälkeistä aikaa, jolloin korkeimmin koulutetut ja taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevat perheet kokivat vahvistuneensa muita ryhmiä useammin terveydenhoidollisissa toiminnoissa. Kaikissa toiminnoissa suurempi osa niistä perheistä, joiden omahallintaa terveydenhoitaja ja kätilö vahvistivat paljon, kokivat myös useimmin omahallinnan vahvistumista kyseisessä vastaavassa toiminnassa. Omahallinnan vahvistuneeksi kokeminen oli myös positiivisessa yhteydessä terveydenhoitajan ja kätilön toimintaan ja ammattitaitoon.

Johtopäätöksenä todetaan terveydenhoitajien ja kätilöiden vahvistaneen perheen omahallintaa jonkin verran ja perheen kokeneen omahallintansa vahvistuneen kohtalaisen paljon lapsen syntymisen aikana. Perheen omahallinnan vahvistuminen oli positiivisessa yhteydessä terveydenhoitajan ja kätilön perheen omahallintaa vahvistavaan toimintaan ja ammattitaitoon. Raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana on hoitotyössä tärkeää kiinnittää erityistä huomiota perheiden emotionaalisen ja sosiaalisen vahvistamiseen. Tutkimusta voidaan hyödyntää arvioitaessa ja kehitettäessä äitiyshuollon palveluja vastaamaan perheiden, erityisesti nuorten, vähemmän koulutettujen ja taloudellisesti vaikeassa elämäntilanteessa elävien perheiden muuttuvia tarpeita.