Ad crucesignatos et crucesignandos. Crusade Preaching and the Construction of the ’True’ Crusader in the 13th Century

Abstract

Todellisen ristiretkeläisen luominen keskiaikaisissa ristiretkisaarnoissa

Väitöskirjatutkimus käsittelee keskiaikaista ristiretki-ideologiaa ja propagandaa. Tamminen on tutkinut väitöksessään 1200-luvun ristiretkisaarnoja ja tarkastellut näissä rakennettavaa ”ideaalia” ristiretkeläisestä. Keskiajalla ristiretkipropagandaa levitettiin kansan keskuuteen monin eri tavoin. Saarnat olivat paras tapa levittää ristiretkiaatetta. Saarnaamista voidaan pitää keskiaikaisena vastineena ”massamedialle”. Tämä joukkoviestin tavoitti suurimman osan kansasta.

Tammisen tutkimus haastaa perinteisen käsityksen ihanteellisesta ristiretkeläisestä. Aikalaiset eivät katsoneet retkien kuuluvan vain aatelisille, ritareille ja sotilaille vaan myös papisto, köyhät, naiset ja lapset saivat osallistua. Tutkimus osoittaa, että yhteiskunnallinen asema, ammatti, sukupuoli tai ikä eivät määritelleet ristiretkeilijän ideaalia. Saarnoissa esitetty ihanteellinen ristiretkeläinen oli harras kristitty, joka pyrki rakentamaan henkilökohtaista, läheistä suhdetta Kristukseen ja imitoimaan häntä eri tavoin osallistuessaan retkiin. Saarnaajien mukaan ristiretkeläisen tuli olla nöyrä, hurskas ja luotettava. Lähimmäisen rakkaus, rakkaus Jumalaan ja vilpitön katumus motivoivat ideaalia ristiretkeläistä, eivät viha, kosto tai saaliinhimo. Matkallaan ristiretkeläiset pyrkivät toteuttamaan Jumalan tahtoa, sekä puolustivat kristinuskoa ja kristittyjä.

Tamminen's doctoral dissertation focuses on the construction of the 'true' crusader in the crusade sermons of the thirteenth century. Tamminen explores in the study how the ideal crusader was created in the sermons, what features were regarded as important for the crusaders, and why these features were emphasized in crusade ideology. Four uniform ideological features are manifested in the crusade sermons: 1) the penitential features, 2) the mimetic features 3) the pious features, and 4) the soldierly features. Accroding to Tamminen, gender, status, descent, wealth, or profession did not determine who could be considered a 'true' crusader, but, for example, women and children could be regarded as ideal crusaders. The guiding principle for the crusaders, as presented by the crusade preachers of the thirteenth century, was to emulate Christ.