Varhaiskasvatuksen laadun ohjaus ja ohjauksen laatu. Laatupuhe varhaiskasvatuksen valtionhallinnon ohjausasiakirjoissa 1972-2012
Alila, Kirsi (2013)
Alila, Kirsi
Tampere University Press
2013
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9115-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9115-3
Tiivistelmä
Varhaiskasvatuksen laadun ohjaus ja ohjauksen laatu
Laatupuhe varhaiskasvatuksen valtionhallinnon ohjausasiakirjoissa 1972-2012
Tutkittavina ilmiöinä ovat varhaiskasvatuksen laatu ja valtionhallinnon ohjaus. Sekä laatu että ohjaus ovat kontekstuaalisia, konstruktivistia ja dynaamisia ilmiöitä, jotka rakentuvat ja muovaantuvat sosiaalisesti siinä ajassa ja yhteisössä missä ne ilmenevät. Tutkimuksen kontekstina on varhaiskasvatuksen valtionhallinto ja erityisesti sosiaalihuollon toimiala.
Tutkimus on toteutettu cross-over -tyyppisenä instituutio- ja yhteiskuntahistoriallisena tutkimuksena, jossa yhdistyvät kasvatus- ja varhaiskasvatustieteellinen laadun tutkimus historialliseen ja yhteiskunnalliseen tarkasteluun päivähoidon ja varhaiskasvatuksen valtionhallinnon laadun ohjauksen kehityksestä. Kyseessä on policytason governance -tutkimus, jonka aineisto koostuu valtionhallinnon kirjallisista makrotason dokumenteista.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten laatu ilmenee ja konstruoituu puheena määrällisesti, ajallisesti ja laadulle annettujen merkityssisältöjen ja -teemojen kautta varhaiskasvatuksen valtionhallinnon normi- ja informaatio-ohjauksen asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi tutkia millainen on normi- ja informaatio-ohjauksen keskinäinen yhteys ja suhde laatupuheen osalta. Tutkimuksen ajallinen kaari ulottuu neljänkymmenen vuoden ajanjaksolle ja viidelle eri vuosikymmenelle päivähoitolain synnystä nykyhetkeen, vuosiin 1972-2012.
Tutkimuksen tulokset kertovat laatupuheen vähäisyydestä ja jäsentymättömyydestä keskeisissä policy -tason ohjausasiakirjoissa. Varhaiskasvatusta on ohjattu vahvemmin informaatio-ohjauksella kuin normiohjauksella. Ohjauksessa on ollut selkeitä ohjaustyhjiöitä, jolloin epäselvää on ollut ohjaavan tahon lisäksi myös ohjaustehtävät, vastuunjako ja ohjauksessa käytettävät menetelmät. Jäsentymättömyys ilmenee siinä, että laadun sisältö ja merkitys jäävät asiakirjoissa yleiseksi ja täten modernistiseen paradigmaan kiinnittyväksi. Varhaiskasvatus kaipaakin tutkimuksen tulosten valossa kansallista laadun kokonaisvaltaista jäsentämistä, selventämistä ja mallintamista post- ja transmodernismin hengessä.
Tutkimus osoittaa varhaiskasvatuksen laatupuheen kokonaisvaltaisemman jäsentämisen ja sitä kautta laadun kehittämisen laaja-alaisuuden tarpeen. Laatupuhe tutkituissa asiakirjoissa kiinnittyy vahvasti määrälliseen laatuun ja vain harvoihin laadun osatekijöihin, erityisesti pedagogisen laadun tarkastelu on kapea-alaista. Laatupuhe on keskittynyt korostetusti päivähoidon työvoimapoliittiseen ja sosiaali- ja perhepoliittiseen tehtävään. Kapea-alaisesta määrällisen laadun käsittelystä tulisikin kulkea kohti laadullisen laadun kokonaisvaltaisempaa jäsennystä. Laadun ohjaus tulisi myös nykyistä tiiviimmin kytkeytyä perustellusti valittuun ja suomalaiseen kontekstiin soveltuvaan teoreettiseen pohjaan.
Tutkimuksen valossa varhaiskasvatuksen laadun ohjauksen laadussa on kehitettävää. Valtionhallinnon tasolla ja sosiaalihuollon toimialalla tutkimuksen ajanjaksolla toteutunut ohjaus olisi kaivannut tavoitteellisuutta, suunnitelmallisuutta ja systematisointia. Vahvaa kytköstä normi- ja informaatio-ohjauksen laatupuheiden välillä ei aineistoissa muodostunut. Ohjauksen voidaan sanoa olleen epätasaista ja ajoittain jopa näköalatonta ohjauksen suunnan ja tarpeen osalta. Varhaiskasvatuksen laadun ohjauksessa on vallinnut normivaje. Ohjauksen tutkimus ja erityisesti ohjauksen vaikuttavuuden arviointi on myös ollut puutteellista.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriössä meneillään olevassa 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistamisessa. Tutkimus on ajankohtainen myös päivähoidon valtionhallinnon ohjauksen siirryttyä sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön vuoden 2013 alusta alkaen. Tutkimustuloksia voi käyttää hyödyksi myös historiallisessa valtiohallinnon ohjausjärjestelmän kulttuurisessa ja paradigmaattisessa muutoksessa sekä ohjauksen jatkokehittämisessä.
Laatupuhe varhaiskasvatuksen valtionhallinnon ohjausasiakirjoissa 1972-2012
Tutkittavina ilmiöinä ovat varhaiskasvatuksen laatu ja valtionhallinnon ohjaus. Sekä laatu että ohjaus ovat kontekstuaalisia, konstruktivistia ja dynaamisia ilmiöitä, jotka rakentuvat ja muovaantuvat sosiaalisesti siinä ajassa ja yhteisössä missä ne ilmenevät. Tutkimuksen kontekstina on varhaiskasvatuksen valtionhallinto ja erityisesti sosiaalihuollon toimiala.
Tutkimus on toteutettu cross-over -tyyppisenä instituutio- ja yhteiskuntahistoriallisena tutkimuksena, jossa yhdistyvät kasvatus- ja varhaiskasvatustieteellinen laadun tutkimus historialliseen ja yhteiskunnalliseen tarkasteluun päivähoidon ja varhaiskasvatuksen valtionhallinnon laadun ohjauksen kehityksestä. Kyseessä on policytason governance -tutkimus, jonka aineisto koostuu valtionhallinnon kirjallisista makrotason dokumenteista.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten laatu ilmenee ja konstruoituu puheena määrällisesti, ajallisesti ja laadulle annettujen merkityssisältöjen ja -teemojen kautta varhaiskasvatuksen valtionhallinnon normi- ja informaatio-ohjauksen asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi tutkia millainen on normi- ja informaatio-ohjauksen keskinäinen yhteys ja suhde laatupuheen osalta. Tutkimuksen ajallinen kaari ulottuu neljänkymmenen vuoden ajanjaksolle ja viidelle eri vuosikymmenelle päivähoitolain synnystä nykyhetkeen, vuosiin 1972-2012.
Tutkimuksen tulokset kertovat laatupuheen vähäisyydestä ja jäsentymättömyydestä keskeisissä policy -tason ohjausasiakirjoissa. Varhaiskasvatusta on ohjattu vahvemmin informaatio-ohjauksella kuin normiohjauksella. Ohjauksessa on ollut selkeitä ohjaustyhjiöitä, jolloin epäselvää on ollut ohjaavan tahon lisäksi myös ohjaustehtävät, vastuunjako ja ohjauksessa käytettävät menetelmät. Jäsentymättömyys ilmenee siinä, että laadun sisältö ja merkitys jäävät asiakirjoissa yleiseksi ja täten modernistiseen paradigmaan kiinnittyväksi. Varhaiskasvatus kaipaakin tutkimuksen tulosten valossa kansallista laadun kokonaisvaltaista jäsentämistä, selventämistä ja mallintamista post- ja transmodernismin hengessä.
Tutkimus osoittaa varhaiskasvatuksen laatupuheen kokonaisvaltaisemman jäsentämisen ja sitä kautta laadun kehittämisen laaja-alaisuuden tarpeen. Laatupuhe tutkituissa asiakirjoissa kiinnittyy vahvasti määrälliseen laatuun ja vain harvoihin laadun osatekijöihin, erityisesti pedagogisen laadun tarkastelu on kapea-alaista. Laatupuhe on keskittynyt korostetusti päivähoidon työvoimapoliittiseen ja sosiaali- ja perhepoliittiseen tehtävään. Kapea-alaisesta määrällisen laadun käsittelystä tulisikin kulkea kohti laadullisen laadun kokonaisvaltaisempaa jäsennystä. Laadun ohjaus tulisi myös nykyistä tiiviimmin kytkeytyä perustellusti valittuun ja suomalaiseen kontekstiin soveltuvaan teoreettiseen pohjaan.
Tutkimuksen valossa varhaiskasvatuksen laadun ohjauksen laadussa on kehitettävää. Valtionhallinnon tasolla ja sosiaalihuollon toimialalla tutkimuksen ajanjaksolla toteutunut ohjaus olisi kaivannut tavoitteellisuutta, suunnitelmallisuutta ja systematisointia. Vahvaa kytköstä normi- ja informaatio-ohjauksen laatupuheiden välillä ei aineistoissa muodostunut. Ohjauksen voidaan sanoa olleen epätasaista ja ajoittain jopa näköalatonta ohjauksen suunnan ja tarpeen osalta. Varhaiskasvatuksen laadun ohjauksessa on vallinnut normivaje. Ohjauksen tutkimus ja erityisesti ohjauksen vaikuttavuuden arviointi on myös ollut puutteellista.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriössä meneillään olevassa 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistamisessa. Tutkimus on ajankohtainen myös päivähoidon valtionhallinnon ohjauksen siirryttyä sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön vuoden 2013 alusta alkaen. Tutkimustuloksia voi käyttää hyödyksi myös historiallisessa valtiohallinnon ohjausjärjestelmän kulttuurisessa ja paradigmaattisessa muutoksessa sekä ohjauksen jatkokehittämisessä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4859]