Sickness absence and working conditions in the food industry

Abstract

Sairauspoissaolot ja työolosuhteet elintarviketeollisuudessa

Työpaikan poissaolokulttuuri ohjaa työntekijöiden sairauspoissaolokäyttäytymistä

Elintarviketeollisuudessa tehdyn tutkimuksen perusteella työolosuhteet selittivät osin sairauspoissaoloja. Sairauspoissaolokulttuuri ja yksilöllinen kynnys jäädä sairauslomalle olivat tärkeitä sairauspoissaolojen kannalta, kuten myös ryhmähenki, työilmapiiri, kokemus työn arvostuksesta ja läsnä oleva esimies. Tutkimuksen mukaan myös poissaolojen aikaiset työjärjestelyt olivat yhteydessä sairauspoissaoloihin. Lisäksi ikääntyville työntekijöille suunnattu senioriohjelma, jossa oli mahdollisuus yksilöllisiin työjärjestelyihin, alensi pitkien sairauspoissaolojen riskiä, vaikka lyhyiden sairauspoissaolojen riski lisääntyi. Vaikka elintarvikealan työ on fyysistä, eivät fyysiset työolosuhteet nousseet tutkimuksessa esille erityisinä sairauspoissaolojen selittäjinä.

Tuloksiin päädyttiin työterveyden alan väitöskirjatyössä, jossa perehdyttiin työolosuhteiden ja sairauspoissaolojen yhteyksiin. Työolosuhteilla tarkoitettiin psykososiaalisia ja fyysisiä työolosuhteita ja työjärjestelyjä (poissaolon aikaiset työjärjestelyt ja senioriohjelma). Lisäksi tarkasteltiin sairauspoissaoloihin liittyvää kulttuuria ja asenteita. Tutkimus toteutettiin suurehkon elintarvikekonsernin henkilöstölle hyödyntäen ryhmähaastatteluja, kysely- ja sairauspoissaolorekisteritietoja.

Sairauspoissaolot ovat aina ajankohtainen ja työelämää puhutteleva aihe. Niitä on tutkittu laajasti, mutta tutkimukset ovat painottuneet Suomessa julkisen sektorin alueelle. Vaikka elintarviketeollisuus johtaa teollisuudenalojen sairauspoissaolotilastoja, siitä ei ole seurannut alaan kohdennettua tutkimusta. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sairauspoissaoloja selittävät monet muutkin kuin työolosuhteisiin liittyvät tekijät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että työterveyshuollon ja työnantajien toimet sairauspoissaolojen minimoimiseksi olisivat turhia. Tutkimuksessa esiin nousseet työolosuhdetekijät ja -järjestelyt ansaitsevat huomiota työpaikkojen henkilöstöhallinnoissa. Myös ikääntyvien työntekijöiden työkykyä tukeva senioriohjelma antoi kannustavia tuloksia, sillä se vähensi pitkien sairauspoissaolojen riskiä. Tieto on erittäin tärkeä, sillä pitkien sairauslomajaksojen tiedetään lisäävän riskiä ennenaikaiseen eläköitymiseen.

Sairauspoissaolokulttuurin merkityksellisyys korostuu silloin kun työntekijät miettivät sairauslomalle jäämistä. Kuitenkin lopullista päätöstä ohjannee yksilöllinen sairauslomalle jäämisen kynnys, jossa punnitaan läsnäolon ja poissaolon hyötyjä ja haittoja. Henkilökohtainen kynnys on tärkeä tekijä työntekijöiden sairauspoissaoloihin liittyvissä päätöksissä lukuun ottamatta tilannetta, jolloin työntekijä on täysin työkyvytön.

Sickness absence has been studied a lot, but not so much in the food industry which, however, has extremely high rates of sickness absence. On the other hand, notwithstanding extensive studies, sickness absence is still a big issue for companies’ human resource management as well as for individuals, who are the smallest subjects in the phenomena.

This study aimed to explore the association between sickness absence and absence culture, physical and psychosocial working conditions and work arrangements. It included four sub-studies. Both qualitative and quantitative methods were used. The participants consisted of blue-collar workers and white-collar workers at a large food industry company (employing more than 2,000 persons) in Finland. Depending on the design of the sub-study, the number of the subjects ranged from 58 employees (Study I) to 1198 employees (Study II).

Data were collected by 1) surveys from the years 2005 and 2009 mainly including questions about work climate, working conditions and work arrangements, 2) retrieving the company’s personnel register – including sickness absence – from the years between 2003 and 2008 and calculating variables for sickness absence days and different lengths of spells, and 3) nine group interviews. The data were analysed with appropriate statistical and qualitative methods. The study also included a part combining these methods, an approach which has not been very common in sickness absence research.

According to the sub-studies working climate and team spirit were important factors among the psychosocial working conditions related to sickness absence. The physical working conditions, in turn, had a weak association with sickness absence (only working postures), as well as the nature of food industry work among blue-collar workers. In the interviews appreciation of work, close relationship with supervisor, working climate and the individual threshold to take a sick leave were mentioned many times. According to the interviews and the survey, sickness absence culture may be related to increased sickness absence. It is possible that the result revealing increased risk for sickness absence (days and spells of 1-7 days) among the blue-collar workers, who took it for granted that someone is always absent, reflect a certain, perhaps permissive, sickness absence culture.

Of the work arrangements, the work left undone during absences (jobs awaiting the worker’s return to work) was related to short (1-7 days) and long (> 7 days) sickness absence spells. If the work waits until a worker’s return, the risk for absence spells decreased. The risk for long sickness absence spells (> 7 days) and for days decreased if an employee assessed that she or he would have to work harder or longer after returning to work. Both these results related to the arrangements were found in both occupational groups (among blue and white-collar workers). The senior programme intended for older employees included some dispensations and opportunities for work arrangements. The programme was found to be associated with increased risk for short-term and decreased risk for long-term sickness absence spells.

All in all, there are several other factors than working conditions affecting sickness absence. However, some determinants of physical and psychosocial working conditions and work arrangements were significant, which should be noted in the human resource management of workplaces. Also, the analysis of an intervention supporting the work ability of older employees (a senior programme), showed encouraging results: it decreased the risk for long-term sickness absence, which is known to increase the risk for early retirement. The absence culture seemed to be significant in the employees’ talk about sickness absence and in their reflections on whether or not to take a sick leave. However, the final decision is determined by an individual threshold, which has a major role in the employees’ sickness absence decisions despite situations where disability is total. From the point of view of the employer, affecting an individual threshold may appear challenging, but because it is shaped by the working environment, individual resources and cultural factors (also including the sickness absence culture), the challenge needs to be met.