Multi-site musculoskeletal pain among industrial workers: occurrence, determinants and consequences for work ability and sickness absence
Neupane, Subas (2013)
Neupane, Subas
Tampere University Press
2013
Työterveys - Occupational Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-01-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9010-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9010-1
Tiivistelmä
Useammalla kuin yhdellä anatomisella alueella esiintyvä tuki- ja liikuntaelinkipu on hyvin yleistä työikäisessä väestössä, ja kipualueiden määrän ja työkyvyttömyyden välillä on selvä yhteys. Monipaikkaiseen kipuun vaikuttavia työperäisiä fyysisiä ja psykososiaalisia tekijöitä sekä kivun vaikutusta teollisuustyöntekijöihin on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida monipaikkaisen tuki- ja liikuntaelinkivun yleisyyttä, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä kivun vaikutuksia työkykyyn ja sairauspoissaolojen määrään elintarviketeollisuuden työntekijöiden keskuudessa.
Kyselytutkimus (Artikkelit I–III) tehtiin kaikille suuren suomalaisen elintarvikeyrityksen työntekijöille keväällä 2005 (N = 1201) ja keväällä 2009 (N = 1398). Kaikkiaan 734 työntekijää seurattiin vuodesta 2005 vuoteen 2009. Sairauspoissaolotiedot (Artikkeli IV) koottiin yrityksen sairauspoissaolorekisteristä, ja henkilötietorekisteristä koottiin lisäksi tiedot kaikkien työntekijöiden iästä, sukupuolesta ja sairauspoissaoloihin johtaneista diagnooseista vuosilta 2005–2008. Kyselyllä kerättiin tietoa monipaikkaisesta tuki- ja liikuntaelinkivusta (kipua esiintyi ainakin kahdella neljästä kehon alueesta), työperäisistä fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, muista fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta ja painoindeksistä. Lisäksi työntekijät arvioivat kyselyssä senhetkistä työkykyään asteikolla 0–10, jossa ≤7 = heikko työkyky. Tutkimuksessa arvioitiin toisaalta työperäisiin riskitekijöihin liittyvää monipaikkaisen kivun riskiä, toisaalta monipaikkaiseen kipuun ja työperäisille riskitekijöille altistumiseeen liittyvää huonontuneen työkykyvyn riskiä niillä työntekijöillä, joiden työkyky oli hyvä vuonna 2005. Arvioinnissa käytettiin logistista regressioanalyysiä. Monipaikkaisen kivun (0–4 kipualuetta) sekä mistä tahansa syystä aiheutuneiden pitkien sairauspoissaolojen (≥ 4 päivää) ja tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuneiden sairauspoissaolojen välisten yhteyksien määrittelemiseen käytettiin yleistettyä lineaarista mallia negatiivisella binomijakaumaoletuksella.
Työntekijöiden keski-ikä oli 40,95 vuotta ja ikähaarukka 20–66 vuotta. Vuoden 2009 tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä 65 % oli naisia ja 71 % teollisuustyöntekijöitä. Noin 40 % oli ollut seuranta-aikana sairauslomalla (≥4 päivää) ainakin kerran tuki- ja liikuntaelinsairauden takia. Vuoden 2005 tutkimuksessa 56 %:lla ja vuoden 2009 tutkimuksessa 50 %:lla työtekijöistä oli kipua useammassa kuin yhdessä paikassa; kaikista työntekijöistä 40 % koki kipua useassa paikassa koko seurantajakson ajan. Monipaikkaisesta kivusta vuoden 2005 tutkimuksessa raportoineista työntekijöistä 69 % raportoi monipaikkaisesta kivusta myös vuoden 2009 tutkimuksessa. Jos työntekijä altistui vuoden 2005 tutkimuksessa fyysisille riskitekijöille, esim. biomekaanisille riskitekijöille, monipaikkaisen kivun todennäköisyys oli nelinkertainen vuoden 2009 tutkimuksessa. Myös psykososiaalisille riskitekijöille (tyytymättömyys työhön, huono yhteishenki ja heikot mahdollisuudet vaikuttaa työhön) altistuminen ennakoi selvästi monipaikkaista kipua jatkotutkimuksessa. Monipaikkainen kipu ensimmäisessä tutkimuksessa myös nosti heikentyneen työkyvyn todennäköisyyttä jatkotutkimuksessa riippumatta työntekijän iästä, sukupuolesta, ammattiluokasta, painoindeksistä ja vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta. Työperäisten riskitekijöiden erillisvaikutukset työkykyyn olivat kuitenkin hieman vähäisemmät kuin monipaikkaisen kivun. Monipaikkaisen kivun ja työympäristön ja työasentojen välillä oli yhdysvaikutus, siten että kipu ei liittynyt heikentyneeseen työkykyyn, jos työympäristö tai työskentelyasennot olivat huonot. Monipaikkaisella kivulla huomattiin myös olevan yhteys tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuviin sairauspoissaoloihin niin teollisuustyöntekijöillä kuin toimihenkilöilläkin. Toimihenkilöillä poissaolot aiheutuivat kuitenkin yleensä kahden tai kolmen alueen kivuista, kun työntekijöillä poissaoloon johti yhden tai kahden alueen kipu.
Monipaikkainen tuki- ja liikuntaelinkipu on yleistä varsinkin teollisuustyöntekijöillä, ja fyysiset ja psykososiaaliset riskitekijät vaikuttavat kivun määrään selvästi. Biomekaanisille tai psykososiaalisille riskitekijöille altistuminen töissä ei kuitenkaan heikentänyt monipaikkaisen kivun alentamaa työkykyä. Monipaikkainen kipu lisää selvästi niin pitkien sairauslomien kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen todennäköisyyttä sekä teollisuustyöntekijöillä että toimihenkilöillä. Monipaikkaisen kivun taustalla olevat monet riskitekijät tulee ottaa huomioon, kun pyritään ehkäisemään siitä aiheutuvia vakavia seurauksia. Työterveyshuollossa kipupisteiden määrän laskeminen voi toimia yksinkertaisena toimenpiteenä, jonka avulla voidaan tunnistaa suurentuneen työkyvyttömyysriskin työntekijät.
Kyselytutkimus (Artikkelit I–III) tehtiin kaikille suuren suomalaisen elintarvikeyrityksen työntekijöille keväällä 2005 (N = 1201) ja keväällä 2009 (N = 1398). Kaikkiaan 734 työntekijää seurattiin vuodesta 2005 vuoteen 2009. Sairauspoissaolotiedot (Artikkeli IV) koottiin yrityksen sairauspoissaolorekisteristä, ja henkilötietorekisteristä koottiin lisäksi tiedot kaikkien työntekijöiden iästä, sukupuolesta ja sairauspoissaoloihin johtaneista diagnooseista vuosilta 2005–2008. Kyselyllä kerättiin tietoa monipaikkaisesta tuki- ja liikuntaelinkivusta (kipua esiintyi ainakin kahdella neljästä kehon alueesta), työperäisistä fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, muista fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta ja painoindeksistä. Lisäksi työntekijät arvioivat kyselyssä senhetkistä työkykyään asteikolla 0–10, jossa ≤7 = heikko työkyky. Tutkimuksessa arvioitiin toisaalta työperäisiin riskitekijöihin liittyvää monipaikkaisen kivun riskiä, toisaalta monipaikkaiseen kipuun ja työperäisille riskitekijöille altistumiseeen liittyvää huonontuneen työkykyvyn riskiä niillä työntekijöillä, joiden työkyky oli hyvä vuonna 2005. Arvioinnissa käytettiin logistista regressioanalyysiä. Monipaikkaisen kivun (0–4 kipualuetta) sekä mistä tahansa syystä aiheutuneiden pitkien sairauspoissaolojen (≥ 4 päivää) ja tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuneiden sairauspoissaolojen välisten yhteyksien määrittelemiseen käytettiin yleistettyä lineaarista mallia negatiivisella binomijakaumaoletuksella.
Työntekijöiden keski-ikä oli 40,95 vuotta ja ikähaarukka 20–66 vuotta. Vuoden 2009 tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä 65 % oli naisia ja 71 % teollisuustyöntekijöitä. Noin 40 % oli ollut seuranta-aikana sairauslomalla (≥4 päivää) ainakin kerran tuki- ja liikuntaelinsairauden takia. Vuoden 2005 tutkimuksessa 56 %:lla ja vuoden 2009 tutkimuksessa 50 %:lla työtekijöistä oli kipua useammassa kuin yhdessä paikassa; kaikista työntekijöistä 40 % koki kipua useassa paikassa koko seurantajakson ajan. Monipaikkaisesta kivusta vuoden 2005 tutkimuksessa raportoineista työntekijöistä 69 % raportoi monipaikkaisesta kivusta myös vuoden 2009 tutkimuksessa. Jos työntekijä altistui vuoden 2005 tutkimuksessa fyysisille riskitekijöille, esim. biomekaanisille riskitekijöille, monipaikkaisen kivun todennäköisyys oli nelinkertainen vuoden 2009 tutkimuksessa. Myös psykososiaalisille riskitekijöille (tyytymättömyys työhön, huono yhteishenki ja heikot mahdollisuudet vaikuttaa työhön) altistuminen ennakoi selvästi monipaikkaista kipua jatkotutkimuksessa. Monipaikkainen kipu ensimmäisessä tutkimuksessa myös nosti heikentyneen työkyvyn todennäköisyyttä jatkotutkimuksessa riippumatta työntekijän iästä, sukupuolesta, ammattiluokasta, painoindeksistä ja vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta. Työperäisten riskitekijöiden erillisvaikutukset työkykyyn olivat kuitenkin hieman vähäisemmät kuin monipaikkaisen kivun. Monipaikkaisen kivun ja työympäristön ja työasentojen välillä oli yhdysvaikutus, siten että kipu ei liittynyt heikentyneeseen työkykyyn, jos työympäristö tai työskentelyasennot olivat huonot. Monipaikkaisella kivulla huomattiin myös olevan yhteys tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuviin sairauspoissaoloihin niin teollisuustyöntekijöillä kuin toimihenkilöilläkin. Toimihenkilöillä poissaolot aiheutuivat kuitenkin yleensä kahden tai kolmen alueen kivuista, kun työntekijöillä poissaoloon johti yhden tai kahden alueen kipu.
Monipaikkainen tuki- ja liikuntaelinkipu on yleistä varsinkin teollisuustyöntekijöillä, ja fyysiset ja psykososiaaliset riskitekijät vaikuttavat kivun määrään selvästi. Biomekaanisille tai psykososiaalisille riskitekijöille altistuminen töissä ei kuitenkaan heikentänyt monipaikkaisen kivun alentamaa työkykyä. Monipaikkainen kipu lisää selvästi niin pitkien sairauslomien kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen todennäköisyyttä sekä teollisuustyöntekijöillä että toimihenkilöillä. Monipaikkaisen kivun taustalla olevat monet riskitekijät tulee ottaa huomioon, kun pyritään ehkäisemään siitä aiheutuvia vakavia seurauksia. Työterveyshuollossa kipupisteiden määrän laskeminen voi toimia yksinkertaisena toimenpiteenä, jonka avulla voidaan tunnistaa suurentuneen työkyvyttömyysriskin työntekijät.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4903]