Factors Influencing Physicians' and Nurses' Labour Supply Decisions

Abstract

Palkan nosto yksin ei riitä ratkaisuksi lääkäri- ja sairaanhoitajapulaan

Lääkärien ja sairaanhoitajien lukumäärä Suomessa on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut vuosittain. Tästä huolimatta, esimerkiksi monissa kunnallisissa terveyskeskuksissa on näistä kahdesta ammattiryhmästä pulaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lääkärien ja sairaanhoitajien työn tarjontapäätöksiä, sekä niihin vaikuttaneita tekijöitä.

Lääkärien osalta tutkittiin pääasiallisen työskentelysektorin (kunnallinen tai yksityinen terveydenhuollon sektori) valintaan vaikuttaneita tekijöitä. Lisäksi analysoitiin mitkä tekijät olivat yhteydessä lääkärin suunnitelmiin joko jäädä kunnallisen terveydenhuollon palvelukseen, tai tulevaisuudessa vaihtaa yksityiselle terveydenhuoltosektorille. Sairaanhoitajien osalta tutkittiin heidän osallistumistaan terveydenhuollon työmarkkinoille ja heidän tekemiensä viikkotyötuntien määrään vaikuttaneita tekijöitä. Lisäksi analysoitiin sairaanhoitajien halukkuutta jäädä terveydenhuollon palvelukseen tai tulevaisuudessa mahdollisesti vaihtaa alaa, kokonaan pois terveydenhuollosta.

Tutkimuksen aineistoina käytettiin vuosina 1988, 1993, 1998 ja 2003 tehtyjä kyselytutkimuksia lääkäreille. Sairaanhoitaja-aineisto kerättiin kyselytutkimuksella poikkileikkauksena marraskuussa 2005. Näiden aineistojen lisäksi tietoja kerättiin Lääkäriliiton, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (STAKES), sekä Terveyden ja Sosiaalialan ammattijärjestön (TEHY) rekistereistä.

Tämä tutkimus osoitti, että rahalliset, mutta myös ei-rahalliset tekijät vaikuttivat lääkärien ja sairaanhoitajien työn tarjontapäätöksiin. Mikäli lääkärille palkka oli ollut tärkeä työpaikan valintaan vaikuttanut tekijä, hän valitsi useimmin työskentelysektorikseen yksityisen. Myös yrittäjiksi itsensä kokeneeet lääkärit valitsivat muita useammin yksityisen sektorin. Mikäli taas työpaikka oli ollut lääkärille tuttu jo opiskeluajoilta, se lisäsi kunnalliselle sektorille hakeutumista. Lisääntynyt työtyytyväisyys ja vähentynyt työtyytymättömyys lisäsivät lääkärin halukkuutta työskennellä tulevaisuudessakin kunnallisen sektorin palveluksessa. Työtyytyväisyyttä lisäsivät esimerkiksi hyvät tulot suhteessa työmäärään, sekä mahdollisuus soveltaa omia ideoita ja näkemyksiä työssä. Kohtuuton päivystysrasitus ja työn pakkotahtisuus sitä vastoin lisäsivät työtyytymättömyyttä ja siten halukkuutta vaihtaa yksityiselle terveydenhuollon sektorille.

Lisääntynyt työtyytyväisyys vähensi sairaanhoitajien halukkuutta vaihtaa pois terveydenhuollosta, kun taas työtyytymättömyyden kasvu lisäsi vaihtohalukkuutta. Bruttopalkan ja vuorotyölisien kasvu, kuten myös sairaanhoitajien lukumäärän lisäys työyksikössä lisäsi halukkuutta jäädä terveydenhuoltoon. Työtyytyväisyyttä lisääviä tekijöitä olivat esimerkiksi mahdollisuus erikoistumiseen, kohtuulliset tulot suhteessa työmäärään sekä turvattu toimeentulo. Työtyytymättömyyttä aiheuttivat esimerkiksi kohtuuton vuorotyörasitus, itsenäisten päätöksentekomahdollisuuksien puuttuminen ja runsas paperityö. Rahalliset tekijät vaikuttivat jonkin verran sairaanhoitajien tekemien viikkotyötuntien määrään. Tulostemme mukaan nostamalla palkkaa kymmenellä prosentilla olisi mahdollista lisätä sairaanhoitajan viikossa tekemien tuntien määrää vajaalla viidellä prosentilla. Huomattava kuitenkin on, että myös ei-rahalliset tekijät vaikuttivat tehtyjen työtuntien määrään.

Tämä terveystaloustieteellinen tutkimus oli ensimmäinen Suomessa tehty tutkimus, jossa tarkasteltiin lääkärien ja sairaanhoitajien työn tarjontapäätöksiä. Tutkimus osoitti, että pelkästään palkoilla ei voida vaikuttaa lääkärien ja sairaanhoitajien tekemän työn määrään tai muihin tarjontatekijöihin. Vaikka palkkojen nosto lisäsikin sairaanhoitajien halukkuutta jäädä terveydenhuollon palvelukseen, myös monilla ei-rahallisilla tekijöillä on huomattava merkitys. Siksi terveydenhuollon työmarkkinoilla tulisi kiinnittää huomiota työskentelyolosuhteisiin ja työpaikkaan liittyviin tekijöihin. Lisäksi tulisi vaikuttaa tekijöihin, jotka lisäävät työtyytyväisyyttä ja vähentävät työtyytymättömyyttä. Tulostemme mukaan tämänsuuntaisilla toimilla voidaan lisätä sairaanhoitajien halukkuuta jäädä terveydenhuollon palvelukseen, lääkäreiden halukkuutta jäädä kunnalliselle sektorille ja sairaanhoitajien tekemien työtuntien määrää.

The objective of this study was to analyse what the arguments are in individuals utility functions in health care and analyse the consequences of these utility functions in the supply of health care labour. In the economics literature, the term labour supply decision often refers to a decision to participate in the labour market or concerning the hours worked, conditional upon labour market entry. In this study, motivation to work was assumed to be influenced by wages but also extended to include factors possibly related to working conditions and workplace. Motivation to work can also derive from altruistic considerations. Altruistic employees are as-sumed to be committed to the good of the public , and different factors may motivate them in working as compared to more self-interested employees. Finally, the worker s personality, often referred to as identity, was assumed to play a role in labour supply decisions.

The definition of physicians labour supply decision in this study involved the choice of primary working sector (public or private). In addition, we analysed physicians intentions of voluntary turnover: to remain in public health care or switch to the private health care sector. Nurses labour supply was defined as a decision of labour market participation and on hours worked, as well as intentions to stay in health care or leave for non-health-care roles. Both pecuniary and non-pecuniary factors were hypothesised to influence decisions.

For the studies concerning physicians, we explored the national postal surveys of Finnish physicians, completed in 1988, 1993, 1998, and 2005. For the nurses, sur-vey data were collected in November 2005. In addition to these survey data, statistical data were obtained via the Finnish Medical Association, the National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES), and the Union of Health and Social Care Professionals (TEHY).

Both pecuniary and non-pecuniary factors were found to influence physicians and nurses labour supply decisions. When wages were important for physicians or they considered themselves entrepreneurial in approach, they more often chose the private sector as their main working sector. If the workplace was familiar before graduation, the physician tended to choose the public sector. Increased job satisfac-tion and decreased job dissatisfaction decreased physicians intentions to change sector from public to private health care. Factors such as good income when compared to workload and a chance to apply one s own ideas in the work were associated with increased job satisfaction. Excessive duties and tight, inflexible timetables increased job dissatisfaction and therefore intentions for sector change.

Increased job satisfaction and decreased job dissatisfaction also decreased the intentions of registered nurses (RNs) to leave health care for non-health-care roles. Higher wages, the proportion of income earned from overtime work, and the number of nurses in one s current work unit increased intentions to remain in the health care field. Factors increasing job satisfaction included the possibility of specialisation, a satisfying ratio of income to workload, and a secure livelihood. Excessive duties, lack of possibilities to make decisions oneself, and large amounts of paperwork increased job dissatisfaction.

Pecuniary factors influenced the number of hours of work RNs supplied as well. Increasing RNs wages by 10% might increase weekly hours supplied by 4.8%. However, also non-pecuniary factors related to job satisfaction, job dissatisfaction, work, and workplace influenced the number of hours worked. In general, longer hours were worked by nurses in outpatient departments, operating rooms, and home care, as compared to nurses working in wards. In conclusion, not just economic factors influence the labour supply of physicians and nurses. This study showed that wages matter for labour supply decisions. Higher wages increased RNs intentions to remain working in health care and there-fore have long-term effects. Also short-term effects can be obtained, if more people are attracted to the nursing profession. However, on their own, higher wages are not sufficient to influence physicians and nurses labour supply decisions. Non-pecuniary factors are also important determinants of labour supply and should there-fore be included in analysis. By influencing factors related to increased job satisfac-tion, decreased job dissatisfaction, working conditions, and workplace, it should be possible to keep nurses in the health care sector, keep physicians in public health care, and/or increase the number of hours supplied by nurses.