Keuhkoahtaumatautia sairastavan arjessa selviytyminen
Kanervisto, Merja (2008)
Kanervisto, Merja
Tampere University Press
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-11-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7481-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7481-1
Tiivistelmä
Keuhkoahtaumataudilla (COPD tai KAT) tarkoitetaan keuhkoputkien pääosin palautumatonta ahtautumista. Jopa puolelle pitkään tupakoineista kehittyy myöhemmällä iällä keuhkoahtaumatauti, joka on merkittävä kansanterveysongelma. Nykyiset lääketieteelliset hoitomuodot parantavat osaltaan sairastuneen elämänlaatua. Mutta erityisesti vaikea keuhkoahtaumatauti tuo sairastuneen jokaiseen päivään erilaisia rajoituksia.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin keskivaikeaa, vaikeaa tai erittäin vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavan elämänlaatua toimintakyvyn näkökulmasta. Toimintakyky koostuu ihmisen fyysistä, psyykkisistä ja sosiaalisista voimavaroista. Varsinkin iäkkäiden ja pitkäaikaisesti sairaiden ihmisten fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella toimintakyvyllä on merkitystä heidän jokapäiväisessä elämässään. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Engelin (1977) BioPsykoSosiaalista (BPS) mallia. Sen avulla terveydenhoidon ammattilaiset voivat arvioida pitkäaikaiseen sairauteen, keuhkoahtaumatautiin, sairastuneen ihmisen toimintakykyä kokonaisuudessaan, ei pelkästään ongelma- ja oireperusteisesti. Tutkimuksessa saatiin myös tietoa kroonista keuhkoputkitulehdusta ja keuhkoahtaumatautia sairastavien arkipäivän selviytymisestä terveisiin verrattuna.
Terveisiin verrattuna keuhkoahtaumatautia sairastavat ja kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavat selviytyvät päivittäisistä perustoimistaan huonommin. Myös asioiden hoitaminen, kuten raskas siivoustyö, kaupassa käynti ja liikkuminen, on heille selvästi vaikeampaa. Keuhkoahtaumatautia sairastavat eivät kokeneet arkipäiväänsä huonona. Mutta kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavat selviytyvät arkipäivästään psyykkisellä osa-alueella heikommin kuin terveet. Keskivaikea ja vaikea keuhkoahtaumatauti merkitsevät selvästi fyysisen toimintakyvyn huonontumista. Päivittäisten perustoimintojen kohdalla erityisesti keskivaikea keuhkoahtaumatauti vaikeuttaa fyysistä toimintakykyä ja liikunta vähenee selvästi, kun tauti etenee vaikeaan muotoon. Ikääntyminen ja painon lisääntyminen heikentävät keuhkoahtaumatautia sairastavan fyysistä toimintakykyä voimavaroja kysyvissä päivittäisissä toimissa sekä liikkumisessa.
Tutkimuksen mukaan puolisot ovat usein keuhkoahtaumatautia sairastavien ainoita auttajia. Puolisoiden tukeminen sairastuneen hoidossa onkin tärkeää. Sekä puolisot että keuhkoahtaumatautia sairastavat kokevat vertaistuen lisäävän jaksamista arkipäivän elämässä. Asioita voidaan jakaa toisten samanlaisessa tilanteessa olevien kanssa. Joillekin tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, siihen ei pystytä. Terveydenhoidon ammattilaiset osaavat antaa ohjeita ja neuvoja tupakoinnin lopettamiseen teknisesti, mutta tässä tutkimuksessa olleet kokivat luottamuksellisen hoitosuhteen heitä hoitavien kanssa tärkeäksi voimavaroja lisääväksi tekijäksi. Tällaisessa luottamuksellisessa hoitosuhteessa terveydenhoidon ammattihenkilö voi yksilöllisesti antaa mm. tupakoinnin lopettamiseen liittyviä ohjeita, jotta ohjeita voitaisiin noudattaa sairastuneen arkipäivän elämässä. Tuloksista käy myös ilmi, että muut ihmiset kuin oman perheen jäsenet suhtautuvat epäilevästi keuhkoahtaumatautia sairastavan voimavaroihin arjen tilanteissa. Silloin kun sairastunut ei rasita itseään, keuhkoahtaumataudin oireet eivät tule esiin ja muiden ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi keuhkoahtaumatautia sairastava ei pysty osallistumaan talon pihatalkoisiin, lähtemään kävelylenkeille jne. Tämän tutkimuksen mukaan erityisesti naiset selviytyvät keuhkoahtaumatautia sairastavia miehiä heikommin fyysisiä voimavaroja vaativista arjen tilanteista.
Tutkimuksen aineistona oli Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 tutkimusaineistosta 4718 vastaajaa sekä haastatteluaineistona 9 haastateltavaa ja perhedynamiikka-kyselyaineistosta 65 vastaajaa.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin keskivaikeaa, vaikeaa tai erittäin vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavan elämänlaatua toimintakyvyn näkökulmasta. Toimintakyky koostuu ihmisen fyysistä, psyykkisistä ja sosiaalisista voimavaroista. Varsinkin iäkkäiden ja pitkäaikaisesti sairaiden ihmisten fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella toimintakyvyllä on merkitystä heidän jokapäiväisessä elämässään. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Engelin (1977) BioPsykoSosiaalista (BPS) mallia. Sen avulla terveydenhoidon ammattilaiset voivat arvioida pitkäaikaiseen sairauteen, keuhkoahtaumatautiin, sairastuneen ihmisen toimintakykyä kokonaisuudessaan, ei pelkästään ongelma- ja oireperusteisesti. Tutkimuksessa saatiin myös tietoa kroonista keuhkoputkitulehdusta ja keuhkoahtaumatautia sairastavien arkipäivän selviytymisestä terveisiin verrattuna.
Terveisiin verrattuna keuhkoahtaumatautia sairastavat ja kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavat selviytyvät päivittäisistä perustoimistaan huonommin. Myös asioiden hoitaminen, kuten raskas siivoustyö, kaupassa käynti ja liikkuminen, on heille selvästi vaikeampaa. Keuhkoahtaumatautia sairastavat eivät kokeneet arkipäiväänsä huonona. Mutta kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavat selviytyvät arkipäivästään psyykkisellä osa-alueella heikommin kuin terveet. Keskivaikea ja vaikea keuhkoahtaumatauti merkitsevät selvästi fyysisen toimintakyvyn huonontumista. Päivittäisten perustoimintojen kohdalla erityisesti keskivaikea keuhkoahtaumatauti vaikeuttaa fyysistä toimintakykyä ja liikunta vähenee selvästi, kun tauti etenee vaikeaan muotoon. Ikääntyminen ja painon lisääntyminen heikentävät keuhkoahtaumatautia sairastavan fyysistä toimintakykyä voimavaroja kysyvissä päivittäisissä toimissa sekä liikkumisessa.
Tutkimuksen mukaan puolisot ovat usein keuhkoahtaumatautia sairastavien ainoita auttajia. Puolisoiden tukeminen sairastuneen hoidossa onkin tärkeää. Sekä puolisot että keuhkoahtaumatautia sairastavat kokevat vertaistuen lisäävän jaksamista arkipäivän elämässä. Asioita voidaan jakaa toisten samanlaisessa tilanteessa olevien kanssa. Joillekin tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, siihen ei pystytä. Terveydenhoidon ammattilaiset osaavat antaa ohjeita ja neuvoja tupakoinnin lopettamiseen teknisesti, mutta tässä tutkimuksessa olleet kokivat luottamuksellisen hoitosuhteen heitä hoitavien kanssa tärkeäksi voimavaroja lisääväksi tekijäksi. Tällaisessa luottamuksellisessa hoitosuhteessa terveydenhoidon ammattihenkilö voi yksilöllisesti antaa mm. tupakoinnin lopettamiseen liittyviä ohjeita, jotta ohjeita voitaisiin noudattaa sairastuneen arkipäivän elämässä. Tuloksista käy myös ilmi, että muut ihmiset kuin oman perheen jäsenet suhtautuvat epäilevästi keuhkoahtaumatautia sairastavan voimavaroihin arjen tilanteissa. Silloin kun sairastunut ei rasita itseään, keuhkoahtaumataudin oireet eivät tule esiin ja muiden ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi keuhkoahtaumatautia sairastava ei pysty osallistumaan talon pihatalkoisiin, lähtemään kävelylenkeille jne. Tämän tutkimuksen mukaan erityisesti naiset selviytyvät keuhkoahtaumatautia sairastavia miehiä heikommin fyysisiä voimavaroja vaativista arjen tilanteista.
Tutkimuksen aineistona oli Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 tutkimusaineistosta 4718 vastaajaa sekä haastatteluaineistona 9 haastateltavaa ja perhedynamiikka-kyselyaineistosta 65 vastaajaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4932]