Rousseau's Rhetoric of 'Nature'

Abstract

Luonto lienee kulttuurimme ongelmallisimpia ja monimutkaisimpia sanoja. Sen merkitys vaihtelee niin arkisessa kuin erityisalojenkin käytössä, mutta toisaalta tietyt hallitsevat merkitykset luovat sanaan liittyviä oletuksia. Usein luonto ymmärretäänkin ei-inhimilliseksi ympäristöksi. Silti sanan merkitys voi samassa tilanteessa muuntua ohjaten koko keskustelua uuteen suuntaan. Merkitysten kirjavuus ja toisaalta itse sanan keskeinen kulttuurinen asema antavat mahdollisuuden käyttää merkityksen muutoksia hyväksi.

Tällaiset luonnon merkityksen ongelmat ilmenevät mitä moninaisemmissa ajankohtaisissa keskusteluissa esimerkiksi geeniteknologiasta, ihmistoiminnan selittämisestä, seksuaalisuudesta tai ilmastonmuutoksesta. Ilmiöiden luonnollisuus ja luonnottomuus ovat arkisia määrittelykamppailujen kenttiä. Luonnon ongelma onkin väistämättä kytkeytynyt kysymyksiin arvoista, normeista ja vallasta. Tämän tutkimuksen päätarkoitus on kehittää ja koetella työkaluja, joiden avulla luonnon moninaisia merkityksiä ja niiden käyttöä voisi ymmärtää.

Ajankohtaiset keskustelut ja niihin liittyvät odotukset ovat kuitenkin meitä niin lähellä, että merkitysten muutoksia on vaikea havaita. Siksi tämä tutkimus lähestyy asiaa historiallisen esimerkin kautta. Tutkimuskohde on Jean-Jacques Rousseaun teos "Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista" (Discours sur l Origine et les Fondements de l Inégalité parmi les Hommes, 1755). Teos on filosofian, antropologian, poliittisen historian ja monien muiden alojen klassikko. Luonto on varmasti Rousseaun tärkein filosofinen termi, ja sen merkityksestä tässä teoksessa on kiistelty vuosikymmenten ajan. Tämän tutkimuksen kannalta olennaista on se, että Rousseau pyrki teoksen avulla kritisoimaan edeltäviä ja aikansa filosofeja ja oman aikansa yhteiskuntia. Tutkimuksessa tarkastellaankin luonnon retoriikkaa sekä Rousseaun filosofiassa että myöhemmässä kommentaarikirjallisuudessa.

Ville Lähde korostaa uudenlaisessa tulkinnassaan, että luonnon merkityksen muutokset olivat Rousseaun filosofian olennainen piirre. Hän tarkastelee teosta neljän eri filosofisen motiivin valossa ja osoittaa havainnollisesti, miten luonnon merkityksen muutokset ja jopa näennäiset ristiriitaisuudet, jotka ovat hämmentäneet Rousseau-tutkijoita, ovat ymmärrettävissä filosofisten motiivien muutoksen kautta. Rousseaun teoksen sisältämä kuvitteellinen historiallinen kertomus on kirjallinen väline, jonka avulla Rousseau 1) kritisoi toisia filosofeja, 2) kritisoi aikansa kaupungistuvaa yhteiskuntaa, 3) pohtii ihmisyyden luonnetta ja 4) rakentaa omaa poliittista filosofiaansa.

Tämä tulkinta osoittaa, miten Rousseau pystyi merkitysten muutosten avulla haastamaan luutuneita tapoja keskustella ihmisluonnosta, yhteiskuntien oikeutuksesta tai eriarvoisuuden luonteesta. Rousseau tapauksen tutkiminen auttaa meitä paitsi ymmärtämään ongelmallisia nykykeskusteluita, se myös opettaa, että käsitteellisen yhtenäisyyden haastaminen voi raivata tietä kohti uudenlaista ajattelua.

Nature is one of the most problematic and complex words of our culture. Its meaning diverges both in everyday and specialist use, but certain dominant meanings also create expectations as to the meaning of the word. Often nature is understood as the nonhuman environment. Nevertheless, in the same context the meaning of the word may alter, directing the whole discussion to another direction. The diversity of meanings on the one hand, and the central cultural role of the word itself afford possibilities to take advantage of changes of meaning.

Such problems with nature are apparent in a multitude of contemporary debates over issues like gene technology, explanations of human behavior, sexuality or climate change. Naturalness and unnaturalness of these phenomena are everyday forums for struggles of definition. The problem of nature is thus inevitably linked to questions of values, norms and power. The main aim of this study is to develop and test tools that might aid us in understanding the multiple meanings of nature and their application.

Contemporary debates and the accompanying expectations are however so close to us that it is hard to perceive such changes. Thus this study approaches the issue through a historical example. The object of inquiry is Jean-Jacques Rousseau s book "Discourse on the Origin and the Foundations of Inequality Among Men" (Discours sur l Origine et les Fondements de l Inégalité parmi les Hommes, 1755). It is a classic of philosophy, anthropology, political history and many other fields. Nature is undoubtedly Rousseau s most important philosophical term, and its meaning in this book has been debated for decades. For this study it is especially intriguing that Rousseau tried with his Discourse to criticize earlier and contemporary philosophers and the societies of his time. This study thus looks at the rhetoric of nature both in Rousseau s time and in the later commentaries.

In his novel reading Ville Lähde emphasizes that the changes in the meaning of nature were an essential feature of Rousseau s philosophy. He investigates the Discourse in light of four distinct philosophical motives and illuminates how the changes in the meaning of nature , even the apparent contradictions that have baffled Rousseau-scholars, can be understood through the shifts in philosophical motives. Rousseau s speculative narrative of the history of humanity is a literary tool which allows him to 1) criticize other philosophers, 2) attack the urbanizing contemporary societies, 3) explore the constitution of humanity and 4) construct his own political philosophy.

This interpretation shows how Rousseau was able to challenge reified ways to understand human nature, legitimacy of certain social structures or the nature of inequality with these changes of meaning. Investigating the case of Rousseau helps us not only to clarify the conundrums in contemporary debates, it also teaches that challenging the assumption of conceptual unity can clear the terrain for novel thought.