Water, Sanitation and Health The Development of the Environmental Services in Four South African Cities, 1840 1920

Abstract

Mäen tutkimuksen pääkohde on se, kuinka vesiongelma ratkaistiin ja vesihallinto luotiin neljässä eteläafrikkalaisessa kaupungissa: Kapkaupungissa, Grahamstownissa, Durbanissa ja Johannesburgissa. Mäki selvittää vesihuollon sekä veden hankinnan ja viemäröinnin kehitystä, hallintotapoja sekä valittuja teknologisia ratkaisuja ja niiden vaikutusta kehitykseen. Vesihuollon ja kaupungistumisen muodostamaa ongelmakenttää tutkitaan ympäristöhistorian näkökulmasta pyrkien synteesiin siitä, miten veden ja terveyden ongelmat on ratkaistu tutkimuskohteissa. Tutkimuksen pääkysymys on, kuinka vesihuolto ja -hallinto ratkaistiin neljässä eri aikoina ja erilaisiin ympäristöihin perustetussa kaupungissa. Entä mitkä olivat tehtyjen ratkaisujen vaikutukset kaupunkikehitykseen ja ympäristöön? Valitut kaupungit edustavat erilaisia maantieteellisiä alueita, väestörakenteita, ja vielä 1800-luvun lopulla kolmea erillistä poliittista yksikköä. Mäen tutkimus valaisee omasta näkökulmastaan paikallishallinnon toimintaa ja sen kykyä vastata väestön tarpeisiin taistelussa kaupungistumisen ongelmia vastaan. Monissa Aasian ja Afrikan kaupungeissa kamppaillaan edelleen näiden samojen ongelmien kanssa.

Rotukysymyksen ja sen vaikutusten pohtiminen muodostaa oman osa-alueensa Mäen tutkimuksessa. Erityisesti rotukysymys näkyy terveysongelmien kohdalla. Kaupungeissa esiintyi säännöllisesti vakavia epidemioita. Afrikkalaisten asuinalueita pidettiin tautipesäkkeinä, ja tätä käytettiin lääketieteellisenä perusteluna rotuerottelulle. Taudit eivät kuitenkaan suostuneet noudattamaan rotu- tai luokkarajoja, ja tämän vuoksi päädyttiin siihen, että afrikkalaisten terveydestä piti huolehtia valkoisten suojelemiseksi. Tämä tarkoitti useimmiten puhtaan juomaveden toimittamista afrikkalaisille. Tätä ongelmaa ei alueella ole vieläkään saatu ratkaistua; edellisestä vakavasta koleraepidemiasta Etelä-Afrikassa ei ole kovin monta vuotta.

Mäen tutkimus pohjautuu laajaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon, jonka rungon muodostavat arkistoaineiston rinnalla viranomaisten tuottamat erilaiset raportit ja suunnitelmat. Aikalaisnäkökulmaa oloihin ja ongelmiin on haettu paikallisista sanomalehdistä ja aikalaiskirjallisuudesta. Tutkimuksessa esitetään kokonaiskuva niistä eri tekijöistä, jotka vaikuttivat vesihuollon muotoutumiseen neljässä esimerkkikaupungissa ja merkitsee uutta avausta vähän käsitellyssä aiheessa Etelä-Afrikan urbanisoitumisen historian tutkimuksessa. Tutkimuksen perusteella merkittävimmiksi vesihuollon kehitystä määrittäviksi tekijöiksi nousevat väestönkasvu, kuntatalouden rajoitukset, rotuasenteet sekä alan ammattilaisten eli kaupungininsinöörien ja kaupunginlääkärien rooli. Voimakkaan väestönkasvun aiheuttamat paineet näkyivät kolmessa neljästä esimerkkitapauksesta jatkuvana tarpeena lisätä tarjolla olevan veden määrää sekä myöhemmin tarpeena saada näin lisääntyneet jätevedet kuljetettua pois. Kuntatalous aiheutti rajoituksia siihen, mitä suunnitelmia pystyttiin toteuttamaan ja milloin. Selkeimmin tämä näkyi Grahamstownissa, jossa vesiviemäröinti kyettiin toteuttamaan vasta 1930-luvulla.

Myös rotuasenteet vaikuttivat vesi- ja jätevesihuollon infrastruktuurin kehittymiseen kaupungeissa. Infrastruktuuri levisi ensiksi valkoisten asuttamille alueille ja vasta sen jälkeen, jos sittenkään, muille alueille. Vaikka varsinkin mustien katsottiin levittävän erilaisia tautiepidemioita, niin heidän asuinolojensa parantamista ei katsottu tarpeelliseksi. Varsin yleisesti oli vallalla käsitys, etteivät mustat käsittäneet nykyaikaisen hygienian vaatimuksia. Tämän vuoksi pidettiin oleellisena siirtää heidät pois valkoisten asuinalueiden läheltä, jotta kaupunkikuva parantuisi. Myös kaupungininsinöörien ja kaupunginlääkärien asemalla oli tutkimuksen perusteella merkittävä vaikutus vesihuollon kehitykseen. Grahamstownissa näiden kunnallisten virkamiesten vaikutusvalta oli varsin olematon verrattuna kaupunginhallitukseen, kun taas vastaavasti Durbanissa kaupungininsinööri sai läpi lähes kaikki esityksensä. Samoin oli tilanne Johannesburgissa 1900-luvun alussa: kaupunginlääkärin asema oli niin vahva, ettei hänen näkemyksiään sivuutettu.

Kaiken kaikkiaan Etelä-Afrikan tilannetta 1800-luvun lopulla voidaan verrata nykyiseen tilanteeseen. Alueelle saapui siirtolaisia Euroopasta ja Aasiasta sekä mustia työn perässä maaseudulta kaupunkeihin. Tämä kaupungistuminen aiheutti paineita infrastruktuurista vastaaville viranomaisille. Taloja ja teitä piti rakentaa sekä tuottaa palveluita, joista tärkeimpiä olivat vesi- ja jätevesipalvelut. Samoin nykyisessä Etelä-Afrikassa kaupungit kasvavat muualta Afrikasta tulevista siirtolaisista ja köyhistä maalaisista, jotka muuttavat paremman elämän toivossa kaupunkeihin. Viranomaisten ongelmat ovat edelleen samat kuin sata vuotta sitten, eli toimivan infrastruktuurin rakentaminen ja tarvittavien palveluiden takaaminen.

Ajat ovat muuttuneet, mutta nykyään vesi- ja jätevesipalvelut nähdään yleisesti ihmisen perustarpeina. Historia ei välttämättä toista itseään, mutta silti on mahdollista oppia siitä mitä on tapahtunut aiemmin, varsinkin tehdyistä virheistä. Johannesburgin vesihuollosta vuoteen 1905 vastanneen yhtiön pitäisi olla varoittava esimerkki niille, jotka vaativat yksityistämistä ratkaisuksi vesihuollon ongelmiin. Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa, jossa vettä ei ole tuhlattavaksi asti, on erityisen tärkeää ymmärtää miten nykyiseen tilanteeseen on tultu.

As society has developed the importance of the clean water and the removal of the wastewater has increased. At the same time it has become a point of dispute between various actors. In a more general level, water has also a civilising role; both running water and water closet has been already long considered as an indispensable condition for modern society.

Water is perhaps the most important natural substance in our daily life. It is a fundamental prerequisite for working of a human body, without it we would dry up and perish. Without it the surrounding world would loose its vitality. Water, however, is a commodity that is scantily available, only 0,644 per cent of the water in Earth s surface layer is in liquid form and from this 99 per cent is under the surface.

Water is difficult to obtain, especially in drier parts of Africa. In case of South Africa consciousness of the lack of water and its general scarcity are forcing the government to pay increasingly attention to more careful water consumption and distribution. United Nations had said that the lack of clean drinking water and shortages in sanitation are the biggest problem in the world at the moment.

The main objective of this research is how the water related problems and the creation of the water management was solved in four South African towns, Cape Town, Grahamstown, Durban, and Johannesburg. In this research the development of the water supply and acquisition and sewerage, the patterns of governance, and the technological choices made and their impacts are studied. The field of the water supply and urbanization is studied from the viewpoint of the environmental history at the same time aiming to the synthesis of how the problems of the water and the health were solved. The main question of this study is: How was the water supply and governance solved in these four cities, which were established in different time periods and in different environments? What were the effects of the decisions made for the city development and the environment? In the section on water management, I examine the question that is still today critical in many developing countries, namely: Should water supply and management be a private or public enterprise? There are examples of both approaches in the four cities that form the focus of this study. Why, for example, did Johannesburg end up with a partially private company?

The examination of the race question and its effects would be a sub-field of its own. The issue of race is the most visible in health questions. There were serious epidemics in the towns regularly. During the 19th and early 20th centuries, the Africans were considered the carriers of disease. This perception was then used as a major reason to justify the policy of segregation. Diseases, however, did not follow racial or class divisions. Because of this, the conclusion was that to protect Whites they also had to take, at least minimal, care of the health of the Africans. This required delivery of clean drinking water to all the inhabitants. This problem is still partly unsolved. There still are cholera outbreaks in South Africa; for instance 2000 2001 in Kwazulu-Natal and 2003 2004 in Mpumalanga.

These case cities were selected because they are situated in different spatial localities. They also have diverse local ethnic compositions. Moreover, in historical terms they were subject to different systems of political governance in local, colonial and national contexts. Cape Town is the oldest European-style urban node in South Africa. The first iron water pipes and taps were installed as early as 1811. Grahamstown was founded in 1812 as a military camp. Being situated inland, its problems with water management differed from those in the Cape Town. Durban was established in 1824 as Port Natal in the eastern coast of South Africa, where the acquisition of water was not a problem. Johannesburg is the youngest of the case cities. It suddenly sprung up in the South African Republic after the first gold discoveries in the early 1880s. Its multi-cultural inhabitants and location, 70 kilometres, from the nearest major river, posed a unique challenge to water supply services.

This comparative study of how these cities solved their water supply and related environmental and health problems illustrates the working of municipal administrations and their abilities to respond to the needs of citizens in the battle against the problems of urbanization. In many Asian and African towns, they are still facing the same problems that the cities selected for this research experienced when they were building their water supply. Obviously today, South Africa is an advanced country when considering the effectiveness of water supply and the quality of water; you can drink tap water, which is not the case in most other countries.

The research is based on wide and many-sided source material, the core of which is based on archival material and different plans and reports of officials. There is also contemporary viewpoint based on local newspapers and contemporary literature.

The research presents an over-all picture of the various factors that influenced the development of water supply in four case cities in South Africa. It is, also, a new opening in a little research area of South African urban history. Based on the research, population growth, the limitations of municipal financing, racial attitudes, and the role of local professionals, town engineers and medical officers of health, are the most important factors in the development of water supply. The pressures of strong population growth can be seen in three cases as a constant need to augment the amount of delivered water, and later as a need to get rid of increasing amounts of waste water. Municipal financing put limitations to what plans could be realised and when. This can be seen most clearly in Grahamstown. For instance, waterborne sewerage system could be built there only in 1830s. Racial attitudes influenced the development of the water supply and sewerage infrastructure in the citi! es. At first the infrastructure was built in the areas inhabited by the whites, and only later, if even then, in the other areas. Although it was a common assumption that the black were spreading various diseases, it was not thought necessary to improve their housing conditions. It was a quite common assumption that the blacks could not understand the necessities of a modern hygiene. Because of this the essential method for improving the city view was the removal of the blacks from the neighbourhood of the white areas.

Also the status of town engineers and medical officers of health had an important impact on the development of the water supply according to this research. In Grahamstown their influence was quite nonexistent compared to the influence of the city council. In Durban the town engineer got nearly all his plans approved. In Johannesburg in the early 20th century the position of the local medical officer of health was so strong that his opinions could not be bypassed. All-in-all, the situation in South Africa in the late 19th century can be compared to the current situation. Cities in South Africa were growing with immigrants coming from Europe and Asia and with Africans moving into cities for work. This urbanization process put many pressures on the municipal officials responsible for the city infrastructure. More houses and roads had to be built, different kinds of services had to be offered amongst which water and sanitary services were of vital importance. In South Africa today cities are growing with immigrants coming from neighbouring countries and with poor people seeking a better life than can be achieved from the countryside. The problems the city officials are still facing are identical, the building of a working infrastructure and the guarantee to provide the needed services. The times had been changing but nowadays water and proper sanitary services are recognized universally as basic human necessities. History does not necessarily repeat itself but at least it is possible to learn from what has happened earlier and learn from these mistakes. The example of the Johannesburg Waterworks Company, for example, should be a warning to those demanding privatization as a solution for problems related to water supply. In a water scarce country such as South Africa, it is particularly important to understand the history of their water supply.