Out-of-Hospital Cardiac Arrest ­ Studies on aetiology, treatment and outcome

Abstract

Väitöstyössä havaittiin maallikon suorittaman painelu-puhalluselvytyksen lisäävän merkittävästi potilaan oksentamista elvytyksen aikana verrattuna pelkkään painantaelvytykseen. Mahansisällön oksentaminen ja joutuminen keuhkoihin on vakava komplikaatio elvytyksen aikana. Jos oksennusta joutuu elvytetyn potilaan hengityselimistöön, niin tämä komplikaatio heikentää elvytyksen onnistumisen mahdollisuutta ja lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta potilaan jatkohoidon aikana. Tämä tutkimustulos tuo yhden näkökohdan lisää vilkkaana käytävään keskusteluun maallikon suorittaman puhalluselvytyksen osuudesta painelu-puhalluselvytyksessä.

Maallikkoelvytys kaksinkertaistaa sydänpysähdyspotilaan mahdollisuudet selvitä sydänpysähdyksestä sairaalan ulkopuolisissa sydänpysähdyksissä. Maallikkoelvytykseen kuuluu sekä painelu että puhalluselvytys, on kuulunut koko painelu-puhalluselvytyksen historian alusta alkaen. Elvytystutkijat tietävät, että maallikot eivät ole usein halukkaita suusta-suuhun elvytykseen. Ilmiöllä on erityisen suuri käytännön merkitys, koska korkea kynnys aloittaa maallikkoelvytys johtaa siihen, ettei maallikko aloita ollenkaan sydänpysähdyspotilaan elvytystä ennen ensihoitohenkilökunnan saapumista. Tutkijat tietävät, että pelkkä paineluelvytys voisi olla riittävää ensiminuuttien aikana ennen ensihoitohenkilöstön saapumista paikalle. Tutkijat painottavat, että lisää tutkimustietoa tarvitaan pelkän paineluelvytyksen riittävyydestä elvytyksen aikana.

Euroopan Elvytysneuvosto julkaisee uudet elvytysohjeet vuonna 2010, jolloin tutkijat arvioivat maallikkoelvytyksen ohjeistuksen uudelleen viimeisimmän tutkimusnäytön perusteella. Euroopan Elvytysneuvosto painottaa, ettei elvytysohjeisiin tehdä muutoksia ennen vuotta 2010. Lisäksi väitöstyössä tutkittiin elvytyksen aikaisen oksentamisen aiheuttamia löydöksiä keuhkoröntgenkuvissa elvytyksen jälkeisen sairaalahoidon aikana, pulssittomaan rytmiin menehtyneiden potilaiden kuolinsyitä ja aivoja suojaavan hypotermiahoidon aloittamista jo ennen sairaalaan saapumista ensihoidon aikana.

The survival rate after out-of-hospital cardiac arrest (OHCA) has not improved much over the last decade. The aim of this thesis was to study treatment and outcome of OHCA in the emergency medical service (EMS) systems in Tampere District EMS and the physician-staffed helicopter emergency medical service (HEMS) in the Helsinki and Turku areas in Southern Finland.

Gastric regurgitation and pulmonary aspiration are serious adverse events in OHCA. The objective was to determine whether there is an association between bystander mouth-to-mouth ventilation and regurgitation in prehospital cardiac arrest patients. In this prospective material, the study population consisted of 529 consecutive prehospital cardiac arrest patients with attempted resuscitation. Exclusion criteria were cardiac arrest due to trauma or drug overdose. The EMS personnel documented if regurgitation was present in OHCA patients on the scene. Regurgitation occurred in a fourth of patients. Bystander cardiopulmonary resuscitation (CPR) with mouth-to-mouth ventilation was associated with a significantly increased risk of regurgitation compared with no CPR and CPR without ventilation. The mode and role of bystander CPR in cardiac arrest needs to be further evaluated.

The association between clinical signs of regurgitation and radiological findings consistent with aspiration in resuscitated OHCA patients admitted to hospital were studied. The incidence of regurgitation was studied in 182 successfully resuscitated OHCA patients. The inclusion criterion was the restoration of spontaneous circulation (ROSC) after OHCA not caused by trauma or drug overdose. The incidence of regurgitation was 20 %. Regurgitation was associated with radiological findings consistent with aspiration with high specificity (81 %) and low sensitivity (46 %). Although there was a strong association between clinical regurgitation and radiological findings consistent with aspiration, our data suggest that regurgitation is not invariably followed by radiological findings compatible with aspiration. Radiological findings consistent with aspiration appeared to be relatively infrequent without preceding signs of regurgitation in resuscitated patients. The objective in Study IV was the cause of death (COD) in patients who died after an unsuccessful attempt at out-of-hospital resuscitation when the initial cardiac rhythm had been pulseless electrical activity (PEA). The aim was to determine whether there is a difference in the distribution of CODs between those who underwent autopsy and those whose COD was estimated based on clinical and previous medical history. Data were collected from 91 patients treated by the emergency medical service systems. An autopsy was performed on 59 patients, while the COD was determined without autopsy in 32 patients. There were significantly more diagnoses of acute myocardial infarction (AMI) and less pulmonary embolism (PE), aortic dissection and rupture among those without autopsy compared with those who underwent autopsy. The conclusion was that in unsuccessful resuscitation from OHCA with PEA as initial rhythm, an autopsy should be performed to determine the exact cause of death.

Mild therapeutic hypothermia improves neurological outcome after cardiac arrest. The cooling and haemodynamic effects of prehospital infusion of ice-cold Ringer s solution were studied in 13 adult patients after successful resuscitation from non-traumatic cardiac arrest. After haemodynamic stabilisation, 30 ml/kg of Ringer s solution was infused at a rate of 100 ml/min into the antecubital vein. Arterial blood pressure and blood gases, pulse rate, end-tidal CO2 and oesophageal temperature (Tesof) were monitored closely. The mean core temperature decreased significantly from 35.8 ± 0.9 °C at the start of infusion to 34.0 ± 1.2 °C on arrival at hospital. No serious adverse haemodynamic effects occurred. It was concluded that the induction of therapeutic hypothermia using this technique in the prehospital setting is feasible.