Työyhteisöjen sosiaalinen pääoma: Tutkimus luottamuksen ja yhteisöllisyyden rakentumisesta ja merkityksestä muuttuvissa valtion asiantuntijaorganisaatioissa
Koivumäki, Jaakko (2008)
Koivumäki, Jaakko
Tampere University Press
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7314-2
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7314-2
Tiivistelmä
Työorganisaatioiden rakenteet ja toimintatavat ovat olleet jatkuvassa muutoksessa 1990-luvun alusta lähtien, kun vakaista byrokratioista on siirrytty kohti joustavampia ja häilyvämpiä organisaatiomuotoja. Muutos on koskettanut erityisesti organisaatioita, joissa tiedon jakaminen ja innovaatioiden synnyttäminen ovat keskeisiä organisatorisia prosesseja. Niin joustava toimintatapa kuin työn tietoistuminen ovat merkinneet samalla luottamuksen ja yhteisöllisyyden sekä yleisemmin sosiaalisen pääoman merkityksen kasvua työn koordinaatio- ja kontrollimekanismeina.
Väitöstutkimuksen keskeinen empiirinen tehtävä oli tarkastella lähityöyhteisötasolla ilmenevän luottamuksen ja yhteisöllisyyden merkitystä ja rakentumista muutoksen tilassa olevissa valtion asiantuntijaorganisaatioissa. Tutkimuksessa hyödynnetään vuosina 2004 ja 2005 tehtyjä valtion työntekijöiden teemahaastatteluja sekä keväällä 2006 viidestä valtion asiantuntijaorganisaatiosta kerättyä kyselyaineistoa. Väitöskirja on tehty osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Sosiaalinen pääoma, verkostot ja organisatorinen muutos.
Tutkimustulokset osoittavat, että luottamus ja yhteisöllisyys ovat työyhteisön sosiaalista pääomaa ennen kaikkea, koska ne mahdollistavat arjen sujuvuuden. Usein luottamuksen ja yhteisöllisyyden perustavanlaatuinen merkitys tulee kuitenkin näkyväksi vasta kun niihin on tullut vakavia säröjä. Vahva luottamus ja yhteisöllisyys ennakoivat myös voimakkaampaa sitoutumista organisaatioon ja suojaavat työperäiseltä stressiltä.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että tietyt jälkibyrokraattisen organisaation piirteet, kuten työprosessiin liittyvä autonomia ja monipuoliset työtehtävät, edesauttavat sosiaalisen pääoman muodostumista. Toisaalta monet vakaan byrokratian ominaisuudet, kuten selkeä työnjako ja "jämäkkä johtajuus", tuottavat myös sosiaalista pääomaa. Kun puhutaan organisaation sosiaalisesta pääomasta, jolloin pitää huomioida paitsi työyhteisötason sosiaalinen pääoma myös henkilöstön luottamus organisaation ylimpään johtoon, korostuu byrokraattisen organisaation piirteiden merkitys entisestään, sillä juuri työn vakauden ja ennakoitavuuden puute näyttää olevan keskeinen tekijä, joka synnyttää epäluottamusta ylimpään johtoon. Paradoksaalisesti siis jälkibyrokraattiset organisaatiorakenteet, joiden toimivuus perustuu sosiaalisen pääoman olemassaoloon, näyttävät itsessään monin paikoin muodostavan uhan luottamuksen ja yhteisöllisyyden säilymiselle ja kehittymiselle.
Väitöskirjassa suositellaan organisaatiokäyttäytymisen realiteetit paremmin huomioivan organisaatioiden kehittämisotteen vahvistamista. Oleellista olisi, että muutosten tarpeellisuuden perustelemiseen panostettaisiin huomattavasti nykyistä enemmän.
Väitöstutkimuksen keskeinen empiirinen tehtävä oli tarkastella lähityöyhteisötasolla ilmenevän luottamuksen ja yhteisöllisyyden merkitystä ja rakentumista muutoksen tilassa olevissa valtion asiantuntijaorganisaatioissa. Tutkimuksessa hyödynnetään vuosina 2004 ja 2005 tehtyjä valtion työntekijöiden teemahaastatteluja sekä keväällä 2006 viidestä valtion asiantuntijaorganisaatiosta kerättyä kyselyaineistoa. Väitöskirja on tehty osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Sosiaalinen pääoma, verkostot ja organisatorinen muutos.
Tutkimustulokset osoittavat, että luottamus ja yhteisöllisyys ovat työyhteisön sosiaalista pääomaa ennen kaikkea, koska ne mahdollistavat arjen sujuvuuden. Usein luottamuksen ja yhteisöllisyyden perustavanlaatuinen merkitys tulee kuitenkin näkyväksi vasta kun niihin on tullut vakavia säröjä. Vahva luottamus ja yhteisöllisyys ennakoivat myös voimakkaampaa sitoutumista organisaatioon ja suojaavat työperäiseltä stressiltä.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että tietyt jälkibyrokraattisen organisaation piirteet, kuten työprosessiin liittyvä autonomia ja monipuoliset työtehtävät, edesauttavat sosiaalisen pääoman muodostumista. Toisaalta monet vakaan byrokratian ominaisuudet, kuten selkeä työnjako ja "jämäkkä johtajuus", tuottavat myös sosiaalista pääomaa. Kun puhutaan organisaation sosiaalisesta pääomasta, jolloin pitää huomioida paitsi työyhteisötason sosiaalinen pääoma myös henkilöstön luottamus organisaation ylimpään johtoon, korostuu byrokraattisen organisaation piirteiden merkitys entisestään, sillä juuri työn vakauden ja ennakoitavuuden puute näyttää olevan keskeinen tekijä, joka synnyttää epäluottamusta ylimpään johtoon. Paradoksaalisesti siis jälkibyrokraattiset organisaatiorakenteet, joiden toimivuus perustuu sosiaalisen pääoman olemassaoloon, näyttävät itsessään monin paikoin muodostavan uhan luottamuksen ja yhteisöllisyyden säilymiselle ja kehittymiselle.
Väitöskirjassa suositellaan organisaatiokäyttäytymisen realiteetit paremmin huomioivan organisaatioiden kehittämisotteen vahvistamista. Oleellista olisi, että muutosten tarpeellisuuden perustelemiseen panostettaisiin huomattavasti nykyistä enemmän.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4970]