Self-Reported Depressive Symptoms and Antisocial Behaviour in Middle Adolescence
Ritakallio, Minna (2008)
Ritakallio, Minna
Tampere University Press
2008
Sosiaalipsykiatria - Social Psychiatry
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7277-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7277-0
Tiivistelmä
Masennusoireet ja epäsosiaalinen käyttäytyminen keskinuoruudessa
Nuoruusikä on kehitysvaihe, jolloin rikotaan eniten sosiaalisia normeja, testataan rajoja ja tehdään lainvastaisia tekoja. Aikaisempien tutkimusten mukaan 10-40 % suomalaisnuorista tekee vähintään yhden lainvastaisen teon nuoruusiässä. Terveeseen nuoruusikään ei kuitenkaan kuulu raju ja toistuva epäsosiaalisuus, joka voi johtaa moniin psykososiaalisiin ongelmiin monilla elämänalueilla. Myös masennus on yksi yleisimmistä nuoruusiän mielenterveyshäiriöistä, sillä eriasteisia masennusoireita on arvioitu olevan noin 5-15 % nuorista. Myös masennukseen liittyy usein monia psykososiaalisia ongelmia, jotka voivat vaurioittaa nuoruuskehitystä. Masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen taustalla olevat tekijät ovat monitekijäisiä; yksi molemmille häiriöille altistavista tekijöistä on nuorten alhaiseksi koettu sosiaalinen tuki.
Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että masennus ja epäsosiaalinen käyttäytyminen ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa (ns. samanaikaissairastavuus). Valtaosa aikaisemmista tutkimuksista on tehty kuitenkin joko potilasaineistoissa tai vankila-aineistoissa tai niissä on tutkittu vain poikia. Koska em. tutkimusasetelmiin liittyy monia rajoituksia tulosten yleistettävyyden suhteen, on masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä syytä tutkia myös väestötutkimuksissa. Lisäksi tarvitaan lisää tietoa mm. siitä, mikä rooli alhaisena koetulla sosiaalisella tuella on masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisessä samanaikaissairastavuudessa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida masennusoireiden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä keskinuoruudessa poikkileikkaus- ja seurantatutkimusasetelmassa. Tutkimuksessa selvitettiin masennusoireiden, epäsosiaalisen käyttäytymisen ja koetun sosiaalisen tuen välisiä keskinäisiä yhteyksiä, epäsosiaalisen käyttäytymisen muotoja masentuneilla ja ei-masentuneilla nuorilla sekä masennusoireiden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisiä pitkittäisyhteyksiä ja jatkuvuutta kahden vuoden seurannassa.
Tutkimusaineistona oli kaksi suurta suomalaista väestötutkimusta: Kouluterveyskysely 2002 ja Nuorten mielenterveys - kohorttitutkimus. Tutkimusaineiston muodostivat 14-17 -vuotiaat nuoret. Aineisto kerättiin koulukyselyinä, jotka perustuivat monissa aikaisemmissa tutkimuksissa käytettyihin masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen arviointimittareihin.
Tuloksien mukaan nuorten vähäisenä kokema sosiaalinen tuki oli yhteydessä sekä masennusoireiden että epäsosiaalisen käyttäytymisen esiintyvyyteen. Tulokset korostavat perheeltä saatavan tuen merkitystä nuoruusiän masennusoireiden ja epäsosiaalisuuden ennaltaehkäisyssä. Masennusoireiden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen samanaikaissairastavuus oli merkittävää molemmilla sukupuolilla. Epäsosiaalisesti käyttäytyvät nuoret olivat jopa 7-kertaisessa riskissä kärsiä masennusoireista ei-epäsosiaalisesti käyttäytyviin nuoriin verrattuna. Masennusoireiden riski vaihteli epäsosiaalisen käyttäytymisen muotojen mukaan ja kasvoi tekomäärien lisääntyessä. Masennusoireiden riski oli tytöillä suurin toistuvasti vandalismiin syyllistyneillä, pojilla toistuvasti väkivaltatekoja tehneillä. Masennusoireista kärsivien nuorten epäsosiaalinen käyttäytyminen oli lisäksi monimuotoisempaa kuin ei-masentuneilla nuorilla. Masennusoireet ja epäsosiaalinen käyttäytyminen olivat pysyviä häiriöitä kahden vuoden seurannassa. Tytöillä masennusoireet ennustivat seurannassa tulevaa epäsosiaalista käyttäytymistä, mutta pojilla aikaisemmat masennusoireet vähensivät riskiä tulevaan epäsosiaaliseen käyttäytymiseen.
Tulokset siis osoittavat, että sekä masennusoireet että epäsosiaalinen käyttäytyminen ovat pysyviä mielenterveyshäiriöitä keskinuoruudessa ja niiden samanaikaissairastavuus on huomattavan yleistä myös väestöotoksessa. Masennusoireet vaikuttavat epäsosiaalisen käyttäytymisen muotoihin. Erityistä huomiota tulisi jatkossa kiinnittää niihin nuoriin, joiden epäsosiaalinen käyttäytyminen on toistuvaa, sillä heidän masennusriskinsä on erityisen suuri. Muita mahdollisia nuoruusiän masennusoireiden varomerkkejä ovat toistuva, monimuotoinen epäsosiaalinen käyttäytyminen sekä vandalismiin ja väkivaltaan erikoistuminen. Masennusoireista kärsivät tytöt ovat alttiita tulevalle epäsosiaaliselle käyttäytymiselle. Tulokset korostavat ennaltaehkäisyn, varhaisen tunnistamisen ja tehokkaiden hoitointerventioiden merkitystä, mikä edellyttää tehokasta yhteistyötä nuorten, vanhempien, opettajien, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja poliisin välillä.
Nuoruusikä on kehitysvaihe, jolloin rikotaan eniten sosiaalisia normeja, testataan rajoja ja tehdään lainvastaisia tekoja. Aikaisempien tutkimusten mukaan 10-40 % suomalaisnuorista tekee vähintään yhden lainvastaisen teon nuoruusiässä. Terveeseen nuoruusikään ei kuitenkaan kuulu raju ja toistuva epäsosiaalisuus, joka voi johtaa moniin psykososiaalisiin ongelmiin monilla elämänalueilla. Myös masennus on yksi yleisimmistä nuoruusiän mielenterveyshäiriöistä, sillä eriasteisia masennusoireita on arvioitu olevan noin 5-15 % nuorista. Myös masennukseen liittyy usein monia psykososiaalisia ongelmia, jotka voivat vaurioittaa nuoruuskehitystä. Masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen taustalla olevat tekijät ovat monitekijäisiä; yksi molemmille häiriöille altistavista tekijöistä on nuorten alhaiseksi koettu sosiaalinen tuki.
Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että masennus ja epäsosiaalinen käyttäytyminen ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa (ns. samanaikaissairastavuus). Valtaosa aikaisemmista tutkimuksista on tehty kuitenkin joko potilasaineistoissa tai vankila-aineistoissa tai niissä on tutkittu vain poikia. Koska em. tutkimusasetelmiin liittyy monia rajoituksia tulosten yleistettävyyden suhteen, on masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä syytä tutkia myös väestötutkimuksissa. Lisäksi tarvitaan lisää tietoa mm. siitä, mikä rooli alhaisena koetulla sosiaalisella tuella on masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisessä samanaikaissairastavuudessa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida masennusoireiden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä keskinuoruudessa poikkileikkaus- ja seurantatutkimusasetelmassa. Tutkimuksessa selvitettiin masennusoireiden, epäsosiaalisen käyttäytymisen ja koetun sosiaalisen tuen välisiä keskinäisiä yhteyksiä, epäsosiaalisen käyttäytymisen muotoja masentuneilla ja ei-masentuneilla nuorilla sekä masennusoireiden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen välisiä pitkittäisyhteyksiä ja jatkuvuutta kahden vuoden seurannassa.
Tutkimusaineistona oli kaksi suurta suomalaista väestötutkimusta: Kouluterveyskysely 2002 ja Nuorten mielenterveys - kohorttitutkimus. Tutkimusaineiston muodostivat 14-17 -vuotiaat nuoret. Aineisto kerättiin koulukyselyinä, jotka perustuivat monissa aikaisemmissa tutkimuksissa käytettyihin masennuksen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen arviointimittareihin.
Tuloksien mukaan nuorten vähäisenä kokema sosiaalinen tuki oli yhteydessä sekä masennusoireiden että epäsosiaalisen käyttäytymisen esiintyvyyteen. Tulokset korostavat perheeltä saatavan tuen merkitystä nuoruusiän masennusoireiden ja epäsosiaalisuuden ennaltaehkäisyssä. Masennusoireiden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen samanaikaissairastavuus oli merkittävää molemmilla sukupuolilla. Epäsosiaalisesti käyttäytyvät nuoret olivat jopa 7-kertaisessa riskissä kärsiä masennusoireista ei-epäsosiaalisesti käyttäytyviin nuoriin verrattuna. Masennusoireiden riski vaihteli epäsosiaalisen käyttäytymisen muotojen mukaan ja kasvoi tekomäärien lisääntyessä. Masennusoireiden riski oli tytöillä suurin toistuvasti vandalismiin syyllistyneillä, pojilla toistuvasti väkivaltatekoja tehneillä. Masennusoireista kärsivien nuorten epäsosiaalinen käyttäytyminen oli lisäksi monimuotoisempaa kuin ei-masentuneilla nuorilla. Masennusoireet ja epäsosiaalinen käyttäytyminen olivat pysyviä häiriöitä kahden vuoden seurannassa. Tytöillä masennusoireet ennustivat seurannassa tulevaa epäsosiaalista käyttäytymistä, mutta pojilla aikaisemmat masennusoireet vähensivät riskiä tulevaan epäsosiaaliseen käyttäytymiseen.
Tulokset siis osoittavat, että sekä masennusoireet että epäsosiaalinen käyttäytyminen ovat pysyviä mielenterveyshäiriöitä keskinuoruudessa ja niiden samanaikaissairastavuus on huomattavan yleistä myös väestöotoksessa. Masennusoireet vaikuttavat epäsosiaalisen käyttäytymisen muotoihin. Erityistä huomiota tulisi jatkossa kiinnittää niihin nuoriin, joiden epäsosiaalinen käyttäytyminen on toistuvaa, sillä heidän masennusriskinsä on erityisen suuri. Muita mahdollisia nuoruusiän masennusoireiden varomerkkejä ovat toistuva, monimuotoinen epäsosiaalinen käyttäytyminen sekä vandalismiin ja väkivaltaan erikoistuminen. Masennusoireista kärsivät tytöt ovat alttiita tulevalle epäsosiaaliselle käyttäytymiselle. Tulokset korostavat ennaltaehkäisyn, varhaisen tunnistamisen ja tehokkaiden hoitointerventioiden merkitystä, mikä edellyttää tehokasta yhteistyötä nuorten, vanhempien, opettajien, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja poliisin välillä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]