Family and Asceticism. Continuity Strategies in the Late Roman World

Abstract

Väitöskirjani käsittelee elämän mielekkyyttä myöhäisantiikissa. Työllä on kolme tavoitetta: tutkia asketismin suosiota ja sen syitä varhaiskristillisessä kulttuurissa, analysoida muutoksia myöhäisroomalaisessa perheideologiassa ja perheyhteisöissä, sekä kehittää teoriaa jatkuvuusstrategioista. Työn ytimessä ovat noin vuosien 375 ja 425 jKr. välillä vaikuttaneiden kristillisten auktoreiden tekstit. Lisäksi olen käyttänyt vertailumateriaalina roomalaista lainsäädäntöä, kirkolliskokousten päätöksiä sekä varhaisia pyhimyselämäkertoja. Analyysi kohdistuu ja tulokset ovat sovellettavissa lähinnä eliitin ajattelumaailmaan ja toimintatapoihin Kreikkalais-roomalaisessa kulttuuripiirissä naimattomana pysyminen ei käytännössä ollut aiemmin mahdollista. Kuitenkin askeettisesta elämästä muodostui varhaiskeskiajalle tultaessa keskeinen oikean kristillisen elämäntavan ihanne. Mikä mahdollisti tämän muutoksen? Kristilliset kirjoittajat esittivät, että askeettinen elämäntapa takasi todennäköisimmin iankaikkisen elämän. Tämä ajatus kuolemattomuudesta oli parhaiten välitettävissä vertaamalla sitä niihin etuihin, joita perhe-elämä kreikkalais-roomalaisen ajattelumallin mukaan tuotti. Jatkuvuus ja jatkuvuuden kokemus oli kirjoittajien mukaan yhteisesti jaettu, suurin tavoite elämässä, ja teki sen merkitykselliseksi.

Asketismi myös täytti niitä tarpeita, joita perhe-elämään liitettiin: asketismi rakentui toisistaan huolen pitävän perheen ihanteen varaan, joka kantoi vastuuta paitsi jäsentensä ajallisesta toimeentulosta aikuisiällä ja vanhuudessa, myös hautaamisesta ja kuolemanjälkeisestä muistamisesta. Toisaalta perheenjäsen askeettina tuotti vanhemmilleen ja koko suvulle mainetta ja kunniaa, sekä loi yhteyden hengelliseen maailmaan. Kuitenkin asketismi pysyi vähemmistön valintana. Vaikka asketismia ja naimattomuutta ihannoitiin, ja ideologinen muutos on selvä, vain harva todella muutti käytöstään. Ajattelumallien, mentaliteettien, tasolla ei myöskään ole havaittavissa suurta muutosta vielä myöhäisantiikissa. Tutkimukseni osoittaakin perheyhteisön ja lasten aseman keskeisyyden myöhäisantiikin arvomaailmassa. Lasten merkitys vanhemmilleen johtuu siitä, ettei muita vaihtoehtoja tulevaisuuden varmistamiseksi, vanhuudenturvaa hankittaessa sekä suvun omaisuuden ja muistojen jatkuvuutta pohdittaessa käytännössä juuri ollut. Kuolemattomuus lapsissa, jälkimaineena, sekä toisten muistoissa elämisenä jäi kristillisessäkin kulttuurissa keskeiseksi osaksi yksilön jatkuvuuden tunteen tavoittelua.

Aiemmassa tutkimuksessa asketismia on pidetty uutena vapautena ja valinnan mahdollisuutena myöhäisantiikin naisille. Tutkimukseni perusteella näkemys on liioiteltu. Vain hyvin pienelle joukolle yläluokkaisia leskiä asketismi ja siihen liittyvä naimattomuus on ollut vapautta lisäävä omaehtoinen valinta. Muille, erityisesti nuorille naisille, asketismin valitseminen on ollut yhtä vähän seurausta heidän omasta tahdostaan kuin heidän mahdollisuutensa vaikuttaa aviopuolison henkilöllisyyteen ohi vanhempiensa.

Jatkuvuusstrategioita systematisoivan mallin rakentaminen ja testaaminen on työni keskeisimpiä tuloksia. Jatkuvuuden tavoittelu tarkoittaa välittömän jokapäiväisen eloonjäämisen ja vanhuuden turvan tavoittelua, sekä lopullista kuoleman ajatusta vastustavan jatkuvuuden tunteen tavoittelua. Näihin tavoitteisiin voidaan pyrkiä eri keinoin: biologisen jatkuvuuden (lasten), materiaalisen jatkuvuuden (perintöomaisuus), tuonpuoleisen jatkuvuuden (hengen, sielun tai ruumiin kuolemattomuus), tai tässä maailmassa toteutuvan yksilöllisen jatkuvuuden (muistoissa, maineessa, traditioissa) tavoittelun kautta. Tutkimukseni osoittaa, että eri yhteiskunnallisissa tilanteissa erilaiset jatkuvuuden tavoittelun muodot nousevat kulttuurillisesti hallitseviksi. Mallini soveltuu analyysivälineeksi myös nyky-yhteiskunnan analysointiin pohdittaessa elämän merkityksellisyyttä sekä yksilöiden strategisia valintoja jatkuvuuden turvaamiseksi kuoleman edessä.

My study deals with various means for achieving a sense of continuity and meaningfulness in life. It searches for the changing patterns and cultural ways of responding to that urge. The study has three goals: to analyze asceticism and motivation for it in the context of early Christianity; to study changes in the family ideology and family practices in Late Roman world; and to develop a theory on continuity strategies. The study is based on the texts by Christian authors written between ca. 375 and 425 AD. As comparative materials I have used Roman law, acts of the church councils and early Christian hagiographical material. The analysis is mainly limited to the elites, their way of thought and patterns of behaviour.

To remain unmarried was not an option before Christianity in the Greco-Roman culture. However, by the end of the fourth century AD, asceticism had found its way to the everyday lives of families and households, and by the Early Middle Ages asceticism has become the ideal for the right Christian praxis. How could this change in attitudes and behaviour have been propagated, and how did it affect actual family relationships? The ecclesiastical writers pointed out the superiority of asceticism in safeguarding the continuity, agreed to be the common and most important goal of life, making life meaningful for an individual. This idea of immortality was directly compared with Roman family life: in the Greco-Roman thinking family was the most central means by which individual continuity was assured.

Asceticism indeed fulfilled (some) of the central needs associated with family: asceticism was built on the ideology of a spiritual family with mutual caring, responsible both for the subsistence in adulthood and in the old age, and for the burial and after death commemoration. On the other hand, an ascetic as a family member meant potential renown and honour for the household and family name among the Christians, also bringing spiritual gain. However, asceticism remained a minority option. Even if asceticism and celibacy were admired, and the ideological change is evident, only a few changed their behaviour. In the level of the mentalities, there are no major changes observed during the Late Antiquity. Children still signified immortality for their parents; they were essential in the transfer of the family property, for the proper burial and for the commemoration of their parents.

The potential conflict resulting from parents opposing their children s yearning for the ascetic life and the freedom resulting from asceticism are exaggerated in the earlier research. Only for some elite widows asceticism can be seen as a result of an individual choice. For the rest, especially for the younger women, the parents made the choice for their possible celibacy, in the similar way as they were responsible for the selection of the suitable spouse in the more normal case. Only the demographical reasons, the high mortality and higher age at marriage for the men, could diminish the influence of the parental authority.

The most important outcome of this study is a model for the strategies for continuity, linking the family strategies approach to other strategic action. The theory of strategies of continuity helps to explain why the intertwining of asceticism and family in the discussions of the fourth and fifth century was crucial, indeed inevitable. Continuity itself subsumes the actions for immediate everyday survival and sustenance in old age, and the quest for a sense of continuity after death in various forms: biological (children), material (patrimony), transcendental (immortality of the soul in eternity) and different forms of personal continuity in this world (such as commemoration and values).

The present study has shown the importance of the strategies for continuity as affecting significantly the human behaviour in the late Roman world. The aiming at continuity was identified as the main goal for the people of Late Antiquity. Similar emphasis on immortality and continuity strategies can are also identified in the (post)modern western world. Therefore, the model would be useful, for example, in scrutinising the relative importance of different individual and family strategies aiming at continuity and meaningful life in the face of death in different cultures and societies.