Prevalence and Possible Causes of Dyslipidemia after Pediatric Solid Organ Transplantation

Abstract

Vuosittain keskimäärin 10-15 suomalaista lasta saa munuais-, 5 maksa- ja 5 sydänsiirteen edenneen munuaisten, maksan tai sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Tällaisia elinsiirteen saaneita lapsia on ollut Suomessa vuoden 2007 alkuun mennessä yli 300. Elinsiirtojen lyhytaikainen ennuste on erinomainen: yli 90 % lapsista selviytyy toimivan siirteen kanssa yli vuoden. Elinsiirteen saaneiden aikuisten pitkän ajan ennustetta huonontavat sydän- ja verisuonisairaudet. Veren rasva-arvojen poikkeavuudet eli dyslipidemia (erityisesti korkea LDL-kolesteroli) on yksi keskeinen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä.

Tutkimuksessa seurattiin dyslipidemian esiintyvyyttä 71 munuais-, 34 maksa- ja 20 sydänsiirteen saaneella lapsella 3-5 vuoden ajan elinsiirron jälkeen. Lisäksi dyslipidemian mahdollisia riskitekijöitä selvitettiin poikkileikkauksena 50 munuais-, 25 maksa- ja 12 sydänsiirteen saaneella lapsella. Potilaat olivat iältään 3-17 vuotta, heidän elinsiirrostaan oli kulunut vähintään vuosi, siirre toimi hyvin ja he käyttivät elinsiirron jälkeen tarvittavaa hylkimisenestolääkitystä.

Elinsiirto korjasi useimpien lasten seerumin rasva-arvoja. Kuitenkin siirron jälkeen seerumin triglyseridipitoisuus oli suosituksiin ja vertailuryhmään nähden korkea (> 1.5 mmol/l) 50 %:lla munuais- tai sydänsiirteen saaneista ja 30 %:lla maksasiirteen saaneista lapsista. Matala HDL-kolesteroli-pitoisuus ( 3.0 mmol/l). Noin 40 %:lla elinsiirteen saaneista lapsista arvioimme olevan insuliiniresistenssiä ja neljänneksellä lapsista oli kolme tai useampi metabolisen oireyhtymän piirre. Kuuluminen munuaissiirreryhmään, valkuaisainevirtsaisuus (> 200 mg/vrk), lihavuus, vanhempi ikä ja dyslipidemia jo ennen elinsiirtoa olivat yhteydessä dyslipidemiaan.

Vaikka seerumin rasva-arvojen poikkeavuudet olivat tavallisia, ne vaikuttivat kuitenkin olevan lähempänä sekä tavoitteita että vertailulasten arvoja kuin useimmissa aiemmissa, erityisesti aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa. Siirteen hyvän toiminnan säilyttäminen käyttäen pieniannoksista hylkimisen estolääkitystä, kuten Suomessa käytetään, ja aktiivinen terveellinen elämäntapa (normaalipainoisuus; ravinto, jossa vähän tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, mutta riittävästi monityydyttymätöntä rasvaa; riittävä liikunta) ovat tärkeä osa elinsiirron jälkeistä hoitoa.

Yearly, approximately 10-15 Finnish children receive a kidney, 5 a liver, and 5 a heart graft due to their end-stage disease. To date in Finland, more than 300 pediatric patients have undergone solid organ transplantation (Tx). The short-term prognosis is excellent with more than 90 % patient and graft survival, but long-term patient and graft survival has evolved more slowly. In adult solid organ recipients, a major cause of poor long-term prognosis is cardiovascular disease. In general population, the first vascular changes of cardiovascular disease begin to evolve in childhood. After iniation, the progression of the disease is dependent on the presence of risk factors, e.g. obesity, smoking, sedentary lifestyle, high blood pressure and dyslipidemia.

In the present study, we studied the prevalence of dyslipidemia in 71 pediatric renal, 34 liver and 20 heart recipients for 3 to 5 years after Tx. In addition, we searched for associations between dyslipidemia and possible risk factors in a cross-sectional study of 50 kidney, 25 liver and 12 heart recipients. Controls were 181 healthy pediatric clinic outpatients selected for similar age and sex distribution. Patients were accepted as participants after surviving at least one year after Tx, being aged 3-17 years, and having acceptable renal function with glomerular filtration rate > 40 ml/min/m2 and not using lipid-lowering drugs. The patients received triple immunosuppressive therapy with cyclosporine A, methylprednisolone and azathioprine.

Tx improved serum lipid profiles in most pediatric solid organ recipients. However, serum triglyceride levels > 1.5 mmol/l were observed in approximately 50 % of the renal and heart recipients and in 30 % of the liver recipients. Low serum high-density lipoprotein cholesterol levels ( 3.0 mmol/l. Increased frequency of insulin resistance, which was estimated by homeostasis model assessment, was seen in approximately 40 % of the solid organ recipients. Further, metabolic risk factors of cardiovascular disease seemed to cluster approximately in one quarter of the solid organ recipients. Presence of mild proteinuria (> 200 mg/d) in a renal graft, high trough concentration of cyclosporine A or high dose of methylprednisolone, obesity, older age, higher serum lipid levels before Tx and a kidney graft (vs. liver or heart) were associated with dyslipidemia after Tx.

In conclusion, dyslipidemia in the pediatric transplant recipients, though prevalent, was less severe and less prevalent than in many earlier studies mainly on adult recipients. In addition to maintaining good graft function with carefully monitored low dose immunosuppressive regimen, encouragement to active healthy lifestyle with weight control should be the aims of patient care after Tx.