Prevalence and Possible Causes of Dyslipidemia after Pediatric Solid Organ Transplantation
Siirtola, Arja (2008)
Siirtola, Arja
Tampere University Press
2008
Lastentautioppi - Paediatrics
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-04-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7273-2
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7273-2
Tiivistelmä
Vuosittain keskimäärin 10-15 suomalaista lasta saa munuais-, 5 maksa- ja 5 sydänsiirteen edenneen munuaisten, maksan tai sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Tällaisia elinsiirteen saaneita lapsia on ollut Suomessa vuoden 2007 alkuun mennessä yli 300. Elinsiirtojen lyhytaikainen ennuste on erinomainen: yli 90 % lapsista selviytyy toimivan siirteen kanssa yli vuoden. Elinsiirteen saaneiden aikuisten pitkän ajan ennustetta huonontavat sydän- ja verisuonisairaudet. Veren rasva-arvojen poikkeavuudet eli dyslipidemia (erityisesti korkea LDL-kolesteroli) on yksi keskeinen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä.
Tutkimuksessa seurattiin dyslipidemian esiintyvyyttä 71 munuais-, 34 maksa- ja 20 sydänsiirteen saaneella lapsella 3-5 vuoden ajan elinsiirron jälkeen. Lisäksi dyslipidemian mahdollisia riskitekijöitä selvitettiin poikkileikkauksena 50 munuais-, 25 maksa- ja 12 sydänsiirteen saaneella lapsella. Potilaat olivat iältään 3-17 vuotta, heidän elinsiirrostaan oli kulunut vähintään vuosi, siirre toimi hyvin ja he käyttivät elinsiirron jälkeen tarvittavaa hylkimisenestolääkitystä.
Elinsiirto korjasi useimpien lasten seerumin rasva-arvoja. Kuitenkin siirron jälkeen seerumin triglyseridipitoisuus oli suosituksiin ja vertailuryhmään nähden korkea (> 1.5 mmol/l) 50 %:lla munuais- tai sydänsiirteen saaneista ja 30 %:lla maksasiirteen saaneista lapsista. Matala HDL-kolesteroli-pitoisuus ( 3.0 mmol/l). Noin 40 %:lla elinsiirteen saaneista lapsista arvioimme olevan insuliiniresistenssiä ja neljänneksellä lapsista oli kolme tai useampi metabolisen oireyhtymän piirre. Kuuluminen munuaissiirreryhmään, valkuaisainevirtsaisuus (> 200 mg/vrk), lihavuus, vanhempi ikä ja dyslipidemia jo ennen elinsiirtoa olivat yhteydessä dyslipidemiaan.
Vaikka seerumin rasva-arvojen poikkeavuudet olivat tavallisia, ne vaikuttivat kuitenkin olevan lähempänä sekä tavoitteita että vertailulasten arvoja kuin useimmissa aiemmissa, erityisesti aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa. Siirteen hyvän toiminnan säilyttäminen käyttäen pieniannoksista hylkimisen estolääkitystä, kuten Suomessa käytetään, ja aktiivinen terveellinen elämäntapa (normaalipainoisuus; ravinto, jossa vähän tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, mutta riittävästi monityydyttymätöntä rasvaa; riittävä liikunta) ovat tärkeä osa elinsiirron jälkeistä hoitoa.
Tutkimuksessa seurattiin dyslipidemian esiintyvyyttä 71 munuais-, 34 maksa- ja 20 sydänsiirteen saaneella lapsella 3-5 vuoden ajan elinsiirron jälkeen. Lisäksi dyslipidemian mahdollisia riskitekijöitä selvitettiin poikkileikkauksena 50 munuais-, 25 maksa- ja 12 sydänsiirteen saaneella lapsella. Potilaat olivat iältään 3-17 vuotta, heidän elinsiirrostaan oli kulunut vähintään vuosi, siirre toimi hyvin ja he käyttivät elinsiirron jälkeen tarvittavaa hylkimisenestolääkitystä.
Elinsiirto korjasi useimpien lasten seerumin rasva-arvoja. Kuitenkin siirron jälkeen seerumin triglyseridipitoisuus oli suosituksiin ja vertailuryhmään nähden korkea (> 1.5 mmol/l) 50 %:lla munuais- tai sydänsiirteen saaneista ja 30 %:lla maksasiirteen saaneista lapsista. Matala HDL-kolesteroli-pitoisuus ( 3.0 mmol/l). Noin 40 %:lla elinsiirteen saaneista lapsista arvioimme olevan insuliiniresistenssiä ja neljänneksellä lapsista oli kolme tai useampi metabolisen oireyhtymän piirre. Kuuluminen munuaissiirreryhmään, valkuaisainevirtsaisuus (> 200 mg/vrk), lihavuus, vanhempi ikä ja dyslipidemia jo ennen elinsiirtoa olivat yhteydessä dyslipidemiaan.
Vaikka seerumin rasva-arvojen poikkeavuudet olivat tavallisia, ne vaikuttivat kuitenkin olevan lähempänä sekä tavoitteita että vertailulasten arvoja kuin useimmissa aiemmissa, erityisesti aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa. Siirteen hyvän toiminnan säilyttäminen käyttäen pieniannoksista hylkimisen estolääkitystä, kuten Suomessa käytetään, ja aktiivinen terveellinen elämäntapa (normaalipainoisuus; ravinto, jossa vähän tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, mutta riittävästi monityydyttymätöntä rasvaa; riittävä liikunta) ovat tärkeä osa elinsiirron jälkeistä hoitoa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4847]