Aiming at culture conscious and tailored nursing
Kokko, Raija (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kokko, Raija
Tampere University Press
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Väitöspäivä
2008-03-28Tiivistelmä
Erasmus vaihto-opiskelu mahdollistaa kansainvälistymisen ja globalisaation haasteisiin vastaamisen hoitotyön koulutuksessa Vaihto-opiskelua käytetään sairaanhoitajakoulutuksessa keinona opiskella vieraan maan kulttuuria, työtapoja ja hoitomenetelmiä ja parantaa vieraan kielen taitoja. Vaihto-opiskelun tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden pätevyyttä toimia yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvassa työelämässä ja antaa valmiuksia työskennellä kansainvälisissä tehtävissä.
Vaihto-opiskelua on tutkittu viime vuosina paljon eri tieteenaloilla, myös hoitotieteessä. Tutkimukset ovat koskeneet opiskelijoiden oppimiskokemuksia tai vaihto-opiskelua osana kansainvälistymisprosessia. Etnografinen, hoitotieteen alaan kuuluva tutkimukseni tarkastelee vaihto-opiskelua myös edellä mainituista näkökulmista, mutta menee pidemmälle kuin aikaisemmat tutkimukset, koska se tuo tietoa myös siitä, miten kokemukset vaikuttivat sairaanhoitajaopiskelijoiden omaan hoitotyöhön. Tutkimukseni tarkoitukseksi muodostui monikulttuurisen hoitotyön oppimisen kehitysprosessin kuvaus. Vaihto-opiskelun kohdemaina olivat Britannia, Espanja ja Kreikka, joiden hoitotyötä opiskelijat havainnoivat kolmen kuukauden vaihto-opiskelun ajan. Tutkimukseen osallistui 51 opiskelijaa.
Erilaisten kulttuuristen arvojen, elämäntapojen ja hoitotyön käytäntöjen kohtaaminen vaihto-opiskelussa lisäsi opiskelijoiden omaa kulttuurista tieto- ja kokemusperustaa, itsetuntemusta, itseluottamusta, kommunikointitaitoja ja ongelmanratkaisukykyjä. Se käynnisti heissä muutosprosessin, jota voisi kuvata kokemusten ja ajatusten lingoksi ja se sai heidät arvioimaan omia hoitotyön arvojaan ja käytäntöjään. Vaihto-opiskelun jälkeen opiskelijat halusivat lisätä omassa hoitotyössään mm. perhekeskeisyyttä ja vaikuttaa potilaiden kivunlievityskäytäntöjen parantamiseen suomalaisessa hoitotyössä. Sen sijaan esimerkiksi hygienian hoitoa ja potilaiden koskettamista koskevat käytännöt haluttiin pitää sellaisina kuin ne oli opittu aikaisemmin koulutuksessa. Jotkut hoitotyön käytännöt vaihto-opiskelussa aiheuttivat lähes kulttuurisokin opiskelijoissa, niihin sopeuduttiin vaihto-opiskelun ajan, mutta niitä ei haluttu omaksua omaan hoitotyöhön.
Tutkimustulokset osoittavat, että vaihto-opiskelun läpikäyneillä sairaanhoitajaopiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet selvitä kansainvälistymisen ja globalisaation haasteista, jotka merkitsevät paitsi potilaiden tai asiakkaiden myös sairaanhoitajien liikkuvuutta maailmanlaajuisesti. Erilaiset kulttuuriset arvot ja elämäntavat, kuten koulutuksellinen tausta, uskonnolliset ja filosofiset arvot yms. kohtaavat toisensa sairaanhoitajan ja potilaan välisessä vuorovaikutussuhteessa ja siksi sairaanhoitajan ammatillinen pätevyys ihmisen kulttuuria koskevissa asioissa on ajankohtaista ja tärkeää. Sairaanhoitajakoulutuksessa tulisi lisätä monikulttuurisen hoitotyön opetusta, vaihto-opiskeluun valmentamista ja opiskelijoiden tutorointia sekä vaihto-opiskelun aikana että sen jälkeen. Jos vaihto-opiskelukokemuksia ei mitenkään käsitellä, vaarana on, että opiskelijoille saattaa jäädä virheellisiä käsityksiä vieraan maan kulttuurista. Tutkimustulosteni perusteella reflektio ja kokemusten jakaminen edistivät vaihto-opiskelukokemusten hyödyntämistä ja tukivat opiskelijoiden ammatillista kehitystä.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sairaanhoitajakoulutuksen monikulttuurisen hoitotyön opetuksen ja vaihto-opiskelun kehittämisessä, ja se antaa myös ideoita jatkotutkimukselle.
Vaihto-opiskelua on tutkittu viime vuosina paljon eri tieteenaloilla, myös hoitotieteessä. Tutkimukset ovat koskeneet opiskelijoiden oppimiskokemuksia tai vaihto-opiskelua osana kansainvälistymisprosessia. Etnografinen, hoitotieteen alaan kuuluva tutkimukseni tarkastelee vaihto-opiskelua myös edellä mainituista näkökulmista, mutta menee pidemmälle kuin aikaisemmat tutkimukset, koska se tuo tietoa myös siitä, miten kokemukset vaikuttivat sairaanhoitajaopiskelijoiden omaan hoitotyöhön. Tutkimukseni tarkoitukseksi muodostui monikulttuurisen hoitotyön oppimisen kehitysprosessin kuvaus. Vaihto-opiskelun kohdemaina olivat Britannia, Espanja ja Kreikka, joiden hoitotyötä opiskelijat havainnoivat kolmen kuukauden vaihto-opiskelun ajan. Tutkimukseen osallistui 51 opiskelijaa.
Erilaisten kulttuuristen arvojen, elämäntapojen ja hoitotyön käytäntöjen kohtaaminen vaihto-opiskelussa lisäsi opiskelijoiden omaa kulttuurista tieto- ja kokemusperustaa, itsetuntemusta, itseluottamusta, kommunikointitaitoja ja ongelmanratkaisukykyjä. Se käynnisti heissä muutosprosessin, jota voisi kuvata kokemusten ja ajatusten lingoksi ja se sai heidät arvioimaan omia hoitotyön arvojaan ja käytäntöjään. Vaihto-opiskelun jälkeen opiskelijat halusivat lisätä omassa hoitotyössään mm. perhekeskeisyyttä ja vaikuttaa potilaiden kivunlievityskäytäntöjen parantamiseen suomalaisessa hoitotyössä. Sen sijaan esimerkiksi hygienian hoitoa ja potilaiden koskettamista koskevat käytännöt haluttiin pitää sellaisina kuin ne oli opittu aikaisemmin koulutuksessa. Jotkut hoitotyön käytännöt vaihto-opiskelussa aiheuttivat lähes kulttuurisokin opiskelijoissa, niihin sopeuduttiin vaihto-opiskelun ajan, mutta niitä ei haluttu omaksua omaan hoitotyöhön.
Tutkimustulokset osoittavat, että vaihto-opiskelun läpikäyneillä sairaanhoitajaopiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet selvitä kansainvälistymisen ja globalisaation haasteista, jotka merkitsevät paitsi potilaiden tai asiakkaiden myös sairaanhoitajien liikkuvuutta maailmanlaajuisesti. Erilaiset kulttuuriset arvot ja elämäntavat, kuten koulutuksellinen tausta, uskonnolliset ja filosofiset arvot yms. kohtaavat toisensa sairaanhoitajan ja potilaan välisessä vuorovaikutussuhteessa ja siksi sairaanhoitajan ammatillinen pätevyys ihmisen kulttuuria koskevissa asioissa on ajankohtaista ja tärkeää. Sairaanhoitajakoulutuksessa tulisi lisätä monikulttuurisen hoitotyön opetusta, vaihto-opiskeluun valmentamista ja opiskelijoiden tutorointia sekä vaihto-opiskelun aikana että sen jälkeen. Jos vaihto-opiskelukokemuksia ei mitenkään käsitellä, vaarana on, että opiskelijoille saattaa jäädä virheellisiä käsityksiä vieraan maan kulttuurista. Tutkimustulosteni perusteella reflektio ja kokemusten jakaminen edistivät vaihto-opiskelukokemusten hyödyntämistä ja tukivat opiskelijoiden ammatillista kehitystä.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sairaanhoitajakoulutuksen monikulttuurisen hoitotyön opetuksen ja vaihto-opiskelun kehittämisessä, ja se antaa myös ideoita jatkotutkimukselle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]