Keskijohto kuntamuutoksen näkijänä ja kokijana. Seutuyhteistyö muutosprosessina kuntien keskijohdon näkökulmasta
Nyholm, Inga (2008)
Nyholm, Inga
Tampere University Press Suomen Kuntaliitto
2008
Kunnallispolitiikka - Local Governance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-03-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7259-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7259-6
Tiivistelmä
Kunnissa tarve yhä nopeampaan uudistumiseen on ajankohtaisempaa kuin ehkä koskaan aiemmin. Kyky toteuttaa muutoksia onnistuneesti on kuntien tulevaisuuden toiminnan kannalta merkityksellistä.
Tutkimuksessa tarkastellaan, millaiset tekijät vaikuttavat organisaatiomuutosten toteuttamiseen ja onnistumiseen kunnissa. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä kuntien muutosprosesseista, muutosten luonteesta ja muutosprosessien hallinnan mahdollisuuksista.
Esimerkkinä organisaatiomuutoksesta tutkimuksessa toimii kuntien seudullisen yhteistyön edistämiseen tähtäävä Seutukuntien tukihanke. Hanketta tarkastellaan tutkimukses-sa muutosprosessina siihen osallistuneiden seutukuntien sektori- eli keskijohdon näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluaineistosta ja elämäkertakirjoituksista.
Seutuyhteistyöstä muodostui 1990-luvun puolessa välissä eräänlainen trendi, strateginen valinta, jonka kautta kuntien ajateltiin selviävän parhaiten toimintaympäristön niille asettamista haasteista. Yhteistyötä vauhditti myös valtion keskushallinto mm. vuonna 2000 käynnistetyn Seutukuntien tukihankkeen kautta. Vaikka hanke sisälsi useita kannusteita yhteistyön vahvistamiseksi, ja vaikka kunnat ottivat sen vastaan myönteisesti, eteneminen kokeiluseuduilla oli vaihtelevaa ja hidasta. Tutkimuksessa tarkastellaan niitä syitä, jotka johtivat hankkeen ja yhteistyöinnon laantumiseen.
Tutkimusten tulosten mukaan yhteistyön ja muutoksen toteutus seuduilla vaikeutui, sillä muutosta on pyritty toteuttamaan ns. hallinnan hälyn vallitessa. Tutkimuksen havainnot todentavat, että hallinnan hälystä johtuen kuntien kapasiteetti ohjata ja toteuttaa muutoksia on olennaisesti heikentynyt. Myös yksilöiden omat tarpeet ja tavoitteet, kuntaorganisaatioiden ominaispiirteet sekä muutoskonteksti ovat vaikeuttaneet muutoksen toteuttamista.
Muutoksen toteutus on tutkimuksen mukaan vaikeutunut erityisesti siksi, että sovelletut toimintatavat ja johtamismallit ovat olleet rationaalisia ja moderneja. Nämä mallit eivät riitä muutoksen toteutukseen ja hallintaan eivätkä ne sovellu tilanteeseen, jossa kunnat toimivat verkostomaisesti ja yhteistyössä. Mallit myös jättävät yksilön muutoskontekstissa marginaaliin.
Tutkimuksen tulokset kertovat, että kuntien rakenteet ja toimintatavat eivät ole kykeneviä vastaamaan niihin haasteisiin, joita toimintaympäristö kunnille asettaa. Tähän liittyvät ongelmat vaikuttavat myös muutosten toteuttamiseen ja vaikeuttavat niitä. Tulevien muutosten johtaminen vaatiikin uusia päätöksentekomekanismeja ja toimintatapoja, jotka eivät voi pohjautua hierarkiaan tai rationaalisuuteen. Tulevissa paikallistasolle kohdistuvissa ja siellä tehtävissä uudistuksissa huomio on kiinnitettävä myös hierarkkisten rakenteiden ja toimintatapojen uudistamiseen, koska niillä on merkitystä organisaatiomuutosten onnistumisen kannalta.
Muutosten toteuttamisen edellytyksenä verkostoissa, jollaisena Seutuhanketta voidaan pitää, on asiantuntijuuden ja ammatillisen harkinnan nousu verkoston perusarvoksi. Prosesseihin, joissa muutoksesta päätetään, tulisi ottaa mukaan organisaation useampia toimijoita hierarkian huipulla olevien lisäksi.
Muutoksen onnistumisen erityisenä edellytyksenä tutkimuksessa on noussut esille muutosjohtaminen kompleksissa toimintaympäristössä ja hallinnan hälyssä. Tämä asettaa johtamisen näkökulmasta kunnille suuria haasteita. Kuntajohtamista tullee määrittämään yhä enemmän kyky implementoida onnistuneesti muutoksia ns. postmodernissa toimintaympäristössä ja hallita toimintaympäristön kaaosta. Kaooksen hallinta korostaakin kuntajohtajuuden uudelleenmäärittelyn tarvetta, postmodernin kuntajohtajuuden määrittelyä.
Tutkimuksessa tarkastellaan, millaiset tekijät vaikuttavat organisaatiomuutosten toteuttamiseen ja onnistumiseen kunnissa. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä kuntien muutosprosesseista, muutosten luonteesta ja muutosprosessien hallinnan mahdollisuuksista.
Esimerkkinä organisaatiomuutoksesta tutkimuksessa toimii kuntien seudullisen yhteistyön edistämiseen tähtäävä Seutukuntien tukihanke. Hanketta tarkastellaan tutkimukses-sa muutosprosessina siihen osallistuneiden seutukuntien sektori- eli keskijohdon näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluaineistosta ja elämäkertakirjoituksista.
Seutuyhteistyöstä muodostui 1990-luvun puolessa välissä eräänlainen trendi, strateginen valinta, jonka kautta kuntien ajateltiin selviävän parhaiten toimintaympäristön niille asettamista haasteista. Yhteistyötä vauhditti myös valtion keskushallinto mm. vuonna 2000 käynnistetyn Seutukuntien tukihankkeen kautta. Vaikka hanke sisälsi useita kannusteita yhteistyön vahvistamiseksi, ja vaikka kunnat ottivat sen vastaan myönteisesti, eteneminen kokeiluseuduilla oli vaihtelevaa ja hidasta. Tutkimuksessa tarkastellaan niitä syitä, jotka johtivat hankkeen ja yhteistyöinnon laantumiseen.
Tutkimusten tulosten mukaan yhteistyön ja muutoksen toteutus seuduilla vaikeutui, sillä muutosta on pyritty toteuttamaan ns. hallinnan hälyn vallitessa. Tutkimuksen havainnot todentavat, että hallinnan hälystä johtuen kuntien kapasiteetti ohjata ja toteuttaa muutoksia on olennaisesti heikentynyt. Myös yksilöiden omat tarpeet ja tavoitteet, kuntaorganisaatioiden ominaispiirteet sekä muutoskonteksti ovat vaikeuttaneet muutoksen toteuttamista.
Muutoksen toteutus on tutkimuksen mukaan vaikeutunut erityisesti siksi, että sovelletut toimintatavat ja johtamismallit ovat olleet rationaalisia ja moderneja. Nämä mallit eivät riitä muutoksen toteutukseen ja hallintaan eivätkä ne sovellu tilanteeseen, jossa kunnat toimivat verkostomaisesti ja yhteistyössä. Mallit myös jättävät yksilön muutoskontekstissa marginaaliin.
Tutkimuksen tulokset kertovat, että kuntien rakenteet ja toimintatavat eivät ole kykeneviä vastaamaan niihin haasteisiin, joita toimintaympäristö kunnille asettaa. Tähän liittyvät ongelmat vaikuttavat myös muutosten toteuttamiseen ja vaikeuttavat niitä. Tulevien muutosten johtaminen vaatiikin uusia päätöksentekomekanismeja ja toimintatapoja, jotka eivät voi pohjautua hierarkiaan tai rationaalisuuteen. Tulevissa paikallistasolle kohdistuvissa ja siellä tehtävissä uudistuksissa huomio on kiinnitettävä myös hierarkkisten rakenteiden ja toimintatapojen uudistamiseen, koska niillä on merkitystä organisaatiomuutosten onnistumisen kannalta.
Muutosten toteuttamisen edellytyksenä verkostoissa, jollaisena Seutuhanketta voidaan pitää, on asiantuntijuuden ja ammatillisen harkinnan nousu verkoston perusarvoksi. Prosesseihin, joissa muutoksesta päätetään, tulisi ottaa mukaan organisaation useampia toimijoita hierarkian huipulla olevien lisäksi.
Muutoksen onnistumisen erityisenä edellytyksenä tutkimuksessa on noussut esille muutosjohtaminen kompleksissa toimintaympäristössä ja hallinnan hälyssä. Tämä asettaa johtamisen näkökulmasta kunnille suuria haasteita. Kuntajohtamista tullee määrittämään yhä enemmän kyky implementoida onnistuneesti muutoksia ns. postmodernissa toimintaympäristössä ja hallita toimintaympäristön kaaosta. Kaooksen hallinta korostaakin kuntajohtajuuden uudelleenmäärittelyn tarvetta, postmodernin kuntajohtajuuden määrittelyä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]