Preclinical Evaluation of New Drug-Eluting Biodegradable Poly-D/L-lactic Acid Vascular Stent
Uurto, Ilkka (2008)
Uurto, Ilkka
Tampere University Press
2008
Kirurgia/Verisuonikirurgia - Surgery/Blood Vascular Surgery
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7218-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7218-3
Tiivistelmä
Verisuonisairaudet tulevat yleistymään huomattavasti tulevaisuudessa, jolloin myös operatiivista hoitoa tarvitsevien potilaiden määrä tulee kasvamaan. Yleisesti käytettyjä menetelmiä verisuonisairauksien hoidossa ovat suonensisäiset hoidot, joista pallolaajennus sekä metalliset tukiverkot eli stentit ovat yleisimpiä. Uusimpia keksintöjä ovat lääkettä luovuttavat stentit, joiden on osoitettu vähentävän merkittävästi suonen uudelleen ahtautumista onnistuneen hoidon jälkeen. Metallisten stenttien käyttöön liittyy ongelmia, joiden vuoksi biohajoavia stenttejä on alettu tutkimaan yhtenä uutena vaihtoehtona. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida prekliinisesti uuden lääkettä luovuttavan biohajoavan polylaktidista valmistetun verisuonistentin bioyhteensopivuutta, turvallisuutta sekä tehokkuutta.
Bioyhteensopivuus sekä turvallisuus arvioitiin standardoitujen menetelmien mukaisesti. Polylaktidiverisuonistentti aiheutti enemmän tulehdusreaktiota kuin metallinen verrokki stentti, mutta tulehdusreaktio oli vain heikko/kohtalainen ja sitä voitiin hillitä tulehdusta ehkäisivällä lääkeaineilla, kuten deksametasonilla. Tutkimuksen löydökset ovat linjassa aikaisempien julkaistujen tulosten kanssa. Tulokset osoittivat, että polylaktidiverisuonistenttiä voidaan käyttää turvallisesti joko ilman lääkeainetta tai lääkeainetta luovuttavana stenttinä.
Lääkeaineen vapautumista stentistä tutkittiin laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessa havaittiin, että vapautumisprofiilit eri lääkeaineilla olivat samastakin materiaalista erilaiset, lääkeaineiden ominaisuuksista riippuen. Tutkimuksessa osoitettiin, että stentin polymeeripinnoitevalinnalla voitiin vaikuttaa vapautumisprofiiliin halutulla tavalla. Vapautumisprofiilit noudattivat ensimmäisen kertaluvun kinetiikkaa, mikä on yleisesti katsottu parhaimmaksi lääkettä luovuttavissa stenteissä.
Lääkettä luovuttavien polylaktidiverisuonistenttien toimivuutta ja tehokkuutta arvioitiin koe-eläinmallilla. Erityisesti deksametasonia luovuttavat stentit osoittivat verisuonen sisäkerroksen liikakasvun huomattavaa vähenemistä sekä alhaisempaa tulehdusreaktiota stentin säikeiden ympärillä. Mekaaniset ominaisuuden eivät kuitenkaan olleet vielä yhtä hyviä kuin metallisilla verrokki stenteillä.
Tutkimus osoitti, että polylaktidipohjaista biohajovaa verisuonistenttiä voidaan hyödyntää lääkeainetta vapauttavana tukiverkkona eli stenttinä. Tutkimuksen positiiviset tulokset tulee vielä varmentaa laajemmin tulevaisuudessa.
Bioyhteensopivuus sekä turvallisuus arvioitiin standardoitujen menetelmien mukaisesti. Polylaktidiverisuonistentti aiheutti enemmän tulehdusreaktiota kuin metallinen verrokki stentti, mutta tulehdusreaktio oli vain heikko/kohtalainen ja sitä voitiin hillitä tulehdusta ehkäisivällä lääkeaineilla, kuten deksametasonilla. Tutkimuksen löydökset ovat linjassa aikaisempien julkaistujen tulosten kanssa. Tulokset osoittivat, että polylaktidiverisuonistenttiä voidaan käyttää turvallisesti joko ilman lääkeainetta tai lääkeainetta luovuttavana stenttinä.
Lääkeaineen vapautumista stentistä tutkittiin laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessa havaittiin, että vapautumisprofiilit eri lääkeaineilla olivat samastakin materiaalista erilaiset, lääkeaineiden ominaisuuksista riippuen. Tutkimuksessa osoitettiin, että stentin polymeeripinnoitevalinnalla voitiin vaikuttaa vapautumisprofiiliin halutulla tavalla. Vapautumisprofiilit noudattivat ensimmäisen kertaluvun kinetiikkaa, mikä on yleisesti katsottu parhaimmaksi lääkettä luovuttavissa stenteissä.
Lääkettä luovuttavien polylaktidiverisuonistenttien toimivuutta ja tehokkuutta arvioitiin koe-eläinmallilla. Erityisesti deksametasonia luovuttavat stentit osoittivat verisuonen sisäkerroksen liikakasvun huomattavaa vähenemistä sekä alhaisempaa tulehdusreaktiota stentin säikeiden ympärillä. Mekaaniset ominaisuuden eivät kuitenkaan olleet vielä yhtä hyviä kuin metallisilla verrokki stenteillä.
Tutkimus osoitti, että polylaktidipohjaista biohajovaa verisuonistenttiä voidaan hyödyntää lääkeainetta vapauttavana tukiverkkona eli stenttinä. Tutkimuksen positiiviset tulokset tulee vielä varmentaa laajemmin tulevaisuudessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]