A STUDY ON REVISION TOTAL KNEE ARTHROPLASTY - Clinical, radiological and survival patterns
Sheng, Puyi (2008)
Tampere University Press
2008
Kirurgia/ortopedia ja traumatologia - Surgery/orthopedics and traumatology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7124-7
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7124-7
Tiivistelmä
Polvinivelen muovausleikkaus on paras hoito sellaiselle potilaalle, joka potee pitkälle edennyttä polvinivelen sairautta, johon liittyy vaikeaa kipua, merkittävä polven varus tai valgus virheasento tai toiminnanvajaus.
Ensimmäinen polven muovausleikkaus suoritettiin Iso-Britanniassa vuonna 1968. Koska suoritettujen leikkausten vuosittainen määrä lisääntyy ja siten myös polvitekonivelen saaneiden potilaiden määrä kasvaa, myös uusintaleikkausten tarve lisääntyy. Tämä johtuu siitä, että polvitekonivelillä on taipumus irrota tai ne joudutaan korvaamaan uudella tekopolvinivelellä jostain muusta syystä, esimerkiksi infektion tai proteesin rikkoutumisen takia. Revisioleikkaus suoritetaan noin 5 % potilaista, joille on asennettu polvinivelproteesi.
Uusintaleikkaus on teknisesti haastavampi kuin ensileikkaus. Leikkausaika on pidempi, paraneminen hitaampaa ja leikkausriskit suuremmat kuin ensileikkauksessa. Osa polven alueen luusta on menetetty ensileikkauksessa ja jäljelle jäänyt luu saattaa olla heikentynyttä samalla kun polvea tukevat nivelsiteet, nivelpussit ja lihakset ovat aiempaa heikommassa kunnossa. Uusintaleikkauksen tulos riippuu monista potilaaseen, käytettyyn leikkaustekniikkaan ja implanttiin liittyvistä tekijöistä.
Väitöskirja käsittelee polvinivelen uusintamuovausleikkauksia. Niiden tuloksia arvioitiin ensin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden valossa ja sen jälkeen käyttäen suomalaisten ortopedien kansalliseen Artroplastiarekisteriin lähettämiä tietoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin erikoistuneessa tekonivelyksikössä saatuja tuloksia, jossa yksikössä oli koko ajan noudatettu laatustrategiaa siten, että kaksi revisioleikkaukseen erikoistunutta kirurgia teki kaikki uusintaleikkauksen käyttäen kaikissa leikkauksissa samanlaista ja tutuksi tullutta implanttia, Total Condylar III Systems (TCIII) implanttia. Leikkauksella nivelrikossa saatuja tuloksia arviointiin ja verrattiin kahteen haastavammaksi koettuun tilanteeseen: tulehdukselliseen artriittiin (lähinnä nivelreumaan) ja tapauksiin, joissa luuhun oli kehittynyt suuria rakenteellisia puutosalueita ja joissa oli siksi pakko käyttää luusiirteitä implantin tukevaksi kiinnittämiseksi.
Väitöskirjan ensimmäinen työ oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus joka koostui 33 alkuperäistutkimuksesta, jotka kuvasivat polvinivelen uusintaleikkauksen lopputuloksia. Nämä artikkelit oli valittu monivaiheisen ja etukäteen tarkasti suunnitellun arviointijärjestelmän mukaisesti. Meta-analyysin tulokset osoittavat että leikkausta edeltävät polven yleistilaa, toimintaa ja liikkuvuutta kuvaavat pisteet paranivat merkittävästi (p Väitöskirjan toisessa osatyössä käytettiin koko Suomen kattavaa Artroplastiarekisteriä arvioitaessa revisiotekopolven elinikää ja sitä ennustavia ennusmerkkejä. 2637 Artroplastiarekisteriin vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana raportoiduista uusintaleikkauksista käytettiin tekonivelen elinaika analyysissä, jossa arvioitiin suhteelliset riskit, tehtiin yksi- ja monimuuttuja analyysit ja lopuksi tutkittiin tuotetun tekopolven elinikää ennustavan matemaattisen mallin luotettavuutta. Onnistumisprosentit olivat 95 %, 89 % ja 79 % kahden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua uusintaleikkauksesta. Yli 70 vuoden ikä, uusintaleikkaus viiden tai useamman vuoden kuluttua ensileikkauksesta ja polvilumpion paikoillaan pysyminen (ei sijoiltaanmenoja) ennustivat uusintatekonivelen pitkää elinikää. Vaikuttaa siltä, että ikääntyminen ja sairauden hoito (ensileikkaus) johtavat rauhallisempaan elämäntyyliin ja tämä yhdessä kirurgien ja/tai potilaan haluttomuuden vuoksi läpikäydä vielä kolmas leikkaus suojaavat uusintaleikkauksen uusintaa vastaan.
Koska nivelrikko on yleisin syy polvinivelen muovausleikkaukselle, TC III systeemin käyttöä tutkittiin nivelrikkopotilailla ja tuloksia verrattiin tulehdukselliseen artriittiin, joka oli yleensä nivelreuma. 71 potilasta, joista 55 oli nivelrikko ja 16 tulehduksellinen artriitti, uusintaleikattiin sairaalassamme vuosina 1990 ja 2002 välisenä aikana käyttäen vain TC III revisioproteesia. Kaikki uusintaleikkaukset kahta lukuun ottamatta suoritti kaksi kokenutta artroplastiakirurgia. Tekonivelleikkausten seurantaan suunnitellun Tekoset- rekisterin mukaan polven kokonaistilaa, toimintaa ja liikelaajuutta kuvaavat pisteet parantuneet merkittävästi (p Tulehdukselliset nivelsairaudet heikentävät pehmytkudosten ja luun kuntoa sekä heikentävät potilaan yleistilaa aiheuttaen haasteen revisiokirurgille. Lisäksi epäonnistunut ensileikkaus johtaa luun menetykseen, polven virheasentoihin ja nivelsiteiden löystymiseen. Tutkimuksessa arvioitiin 16 perättäistä 14 artriittipotilaan polven uusintaleikkausta, jotka tehtiin käyttäen TC III implanttia. Otanta koostui 16 polvesta 14 potilaalla, jotka leikattiin vuosien 1994 ja 2000 välisenä aikana. Potilaita seurattiin keskimäärin 74 kuukautta. Keksiarvo leikkausta edeltäville polven kipupisteille oli 37, ja se parani 88:aan pisteeseen seurannan aikana (P Väitöskirja osoittaa että nykyaikainen polvinivelen uusintamuovausleikkaus on hyvin toimiva ratkaisu, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan kansallisella tasolla edelleen parantaa, jos noudatetaan joitain helpohkoja ja halpoja strategioita niin, että nämä leikkaukset kohdistetaan revisioihin erikoistuneille kirurgeille joille kertyy riittävästi kokemusta näistä vaativista operaatioista. Suuremmat yksiköt mahdollistavat myös tärkeitä tukitoimintoja kuten luupankkitoiminnan.
Ensimmäinen polven muovausleikkaus suoritettiin Iso-Britanniassa vuonna 1968. Koska suoritettujen leikkausten vuosittainen määrä lisääntyy ja siten myös polvitekonivelen saaneiden potilaiden määrä kasvaa, myös uusintaleikkausten tarve lisääntyy. Tämä johtuu siitä, että polvitekonivelillä on taipumus irrota tai ne joudutaan korvaamaan uudella tekopolvinivelellä jostain muusta syystä, esimerkiksi infektion tai proteesin rikkoutumisen takia. Revisioleikkaus suoritetaan noin 5 % potilaista, joille on asennettu polvinivelproteesi.
Uusintaleikkaus on teknisesti haastavampi kuin ensileikkaus. Leikkausaika on pidempi, paraneminen hitaampaa ja leikkausriskit suuremmat kuin ensileikkauksessa. Osa polven alueen luusta on menetetty ensileikkauksessa ja jäljelle jäänyt luu saattaa olla heikentynyttä samalla kun polvea tukevat nivelsiteet, nivelpussit ja lihakset ovat aiempaa heikommassa kunnossa. Uusintaleikkauksen tulos riippuu monista potilaaseen, käytettyyn leikkaustekniikkaan ja implanttiin liittyvistä tekijöistä.
Väitöskirja käsittelee polvinivelen uusintamuovausleikkauksia. Niiden tuloksia arvioitiin ensin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden valossa ja sen jälkeen käyttäen suomalaisten ortopedien kansalliseen Artroplastiarekisteriin lähettämiä tietoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin erikoistuneessa tekonivelyksikössä saatuja tuloksia, jossa yksikössä oli koko ajan noudatettu laatustrategiaa siten, että kaksi revisioleikkaukseen erikoistunutta kirurgia teki kaikki uusintaleikkauksen käyttäen kaikissa leikkauksissa samanlaista ja tutuksi tullutta implanttia, Total Condylar III Systems (TCIII) implanttia. Leikkauksella nivelrikossa saatuja tuloksia arviointiin ja verrattiin kahteen haastavammaksi koettuun tilanteeseen: tulehdukselliseen artriittiin (lähinnä nivelreumaan) ja tapauksiin, joissa luuhun oli kehittynyt suuria rakenteellisia puutosalueita ja joissa oli siksi pakko käyttää luusiirteitä implantin tukevaksi kiinnittämiseksi.
Väitöskirjan ensimmäinen työ oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus joka koostui 33 alkuperäistutkimuksesta, jotka kuvasivat polvinivelen uusintaleikkauksen lopputuloksia. Nämä artikkelit oli valittu monivaiheisen ja etukäteen tarkasti suunnitellun arviointijärjestelmän mukaisesti. Meta-analyysin tulokset osoittavat että leikkausta edeltävät polven yleistilaa, toimintaa ja liikkuvuutta kuvaavat pisteet paranivat merkittävästi (p Väitöskirjan toisessa osatyössä käytettiin koko Suomen kattavaa Artroplastiarekisteriä arvioitaessa revisiotekopolven elinikää ja sitä ennustavia ennusmerkkejä. 2637 Artroplastiarekisteriin vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana raportoiduista uusintaleikkauksista käytettiin tekonivelen elinaika analyysissä, jossa arvioitiin suhteelliset riskit, tehtiin yksi- ja monimuuttuja analyysit ja lopuksi tutkittiin tuotetun tekopolven elinikää ennustavan matemaattisen mallin luotettavuutta. Onnistumisprosentit olivat 95 %, 89 % ja 79 % kahden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua uusintaleikkauksesta. Yli 70 vuoden ikä, uusintaleikkaus viiden tai useamman vuoden kuluttua ensileikkauksesta ja polvilumpion paikoillaan pysyminen (ei sijoiltaanmenoja) ennustivat uusintatekonivelen pitkää elinikää. Vaikuttaa siltä, että ikääntyminen ja sairauden hoito (ensileikkaus) johtavat rauhallisempaan elämäntyyliin ja tämä yhdessä kirurgien ja/tai potilaan haluttomuuden vuoksi läpikäydä vielä kolmas leikkaus suojaavat uusintaleikkauksen uusintaa vastaan.
Koska nivelrikko on yleisin syy polvinivelen muovausleikkaukselle, TC III systeemin käyttöä tutkittiin nivelrikkopotilailla ja tuloksia verrattiin tulehdukselliseen artriittiin, joka oli yleensä nivelreuma. 71 potilasta, joista 55 oli nivelrikko ja 16 tulehduksellinen artriitti, uusintaleikattiin sairaalassamme vuosina 1990 ja 2002 välisenä aikana käyttäen vain TC III revisioproteesia. Kaikki uusintaleikkaukset kahta lukuun ottamatta suoritti kaksi kokenutta artroplastiakirurgia. Tekonivelleikkausten seurantaan suunnitellun Tekoset- rekisterin mukaan polven kokonaistilaa, toimintaa ja liikelaajuutta kuvaavat pisteet parantuneet merkittävästi (p Tulehdukselliset nivelsairaudet heikentävät pehmytkudosten ja luun kuntoa sekä heikentävät potilaan yleistilaa aiheuttaen haasteen revisiokirurgille. Lisäksi epäonnistunut ensileikkaus johtaa luun menetykseen, polven virheasentoihin ja nivelsiteiden löystymiseen. Tutkimuksessa arvioitiin 16 perättäistä 14 artriittipotilaan polven uusintaleikkausta, jotka tehtiin käyttäen TC III implanttia. Otanta koostui 16 polvesta 14 potilaalla, jotka leikattiin vuosien 1994 ja 2000 välisenä aikana. Potilaita seurattiin keskimäärin 74 kuukautta. Keksiarvo leikkausta edeltäville polven kipupisteille oli 37, ja se parani 88:aan pisteeseen seurannan aikana (P Väitöskirja osoittaa että nykyaikainen polvinivelen uusintamuovausleikkaus on hyvin toimiva ratkaisu, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan kansallisella tasolla edelleen parantaa, jos noudatetaan joitain helpohkoja ja halpoja strategioita niin, että nämä leikkaukset kohdistetaan revisioihin erikoistuneille kirurgeille joille kertyy riittävästi kokemusta näistä vaativista operaatioista. Suuremmat yksiköt mahdollistavat myös tärkeitä tukitoimintoja kuten luupankkitoiminnan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]