Russian Geopolitical Visions and Argumentation. Parties of Power, Democratic and Communist Opposition on Chechnia and NATO, 1994-2003
Mäkinen, Sirke (2008)
Mäkinen, Sirke
Tampere University Press
2008
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-02-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7220-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7220-6
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Venäjän politiikkaa vuosina 1994-2003 ja erityisesti julkista poliittista argumentaatiota. Tutkimus lisää tietämystämme venäläisistä puolueista ja niiden johtavista poliitikoista sekä venäläisestä geopoliittisesta ajattelusta.
Työssä tutkitaan ns. vallan puolueiden (partiia vlasti), demokraattisen ja kommunistisen opposition poliitikkojen julkisia argumentteja Tshetsheniaa ja NATOa koskien vuosina 1994-2003. Venäläisistä puolueista Nash Dom Rossiia (Kotimme on Venäjä), Edinstvo (Yhtenäisyys) ja Otechestvo (Isänmaa) edustavat vallan puolueita, Iabloko demokraattista ja Kommunisticheskaia partiia Rossiiskoi Federatsii (Venäjän federaation kommunistinen puolue) kommunistista oppositiota. Tshetshenia-argumentaatio, erityisesti separatismia ja terrorismia koskien, voidaan ymmärtää esimerkkinä Venäjän sisäistä uhkaa koskevasta keskustelusta ja NATO-argumentaatio, erityisesti itälaajentumista ja Kosovo-operaatiota koskien, esimerkkinä ulkoista uhkaa koskevasta keskustelusta.
Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on myös, mitä näitä kahta tapausta koskevien argumenttien perusteella voidaan kertoa tutkittavien puolueiden geopoliittisista visioista (missä Venäjän paikka on maailmassa, ketkä/mitkä ovat sen ystäviä ja vihollisia, mikä on Venäjän tehtävä maailmassa ja mikä on malli, jota sen tulisi seurata).
Primaariaineisto koostuu tutkittavien puolueiden poliitikkojen kirjoittamista venäläisistä sanomalehtiartikkeleista, poliitikkojen sanomalehti- ja radiohaastatteluista, sekä puolueohjelmista. Analyyttisina työkaluina käytetään Gearóid Ó Tuathailin käsitettä geopolitical storyline (geopoliittinen kertomuslinja) sekä yksityiskohtaisempaan rakenteelliseen ja sisällölliseen vertailuun Stephen Toulminin argumenttimallia.
Sekä lähtöoletuksena että loppuargumenttina on se, että puolueet eroavat toisistaan niin tapauskohtaista argumentaatiota kuin yleisempää geopoliittista visiota tarkastellessa. Eroja löytyy niin puolueiden väliltä kuin niiden sisältäkin. Esimerkiksi Tshetshenia-argumentaatiossa erot ovat selviä väitteissä siitä, ovatko hallituksen käyttämät keinot oikeutettuja tai onko demokratian säilyttäminen/luominen tärkeämpää kuin Venäjän yhtenäisyyden säilyttäminen/luominen tai NATO-argumentaatiossa siitä, onko Nato Venäjälle todellinen uhka ja miten Naton laajentumiseen tulisi suhtautua.
Sen lisäksi että tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, ettei ole mitään yhtä yhtenäistä Venäjän tai venäläistä näkemystä esimerkiksi tutkittavaa kahta tapausta koskien, tutkimus osoittaa myös, ettei ole olemassa myöskään mitään yhtä yhtenäistä oppositiota. Oppositioasema ei myöskään ole pysyvä, vaan se vaihtelee tapauksesta ja kontekstista toiseen. Jos vertaamme vallan puolueita ja oppositiopuolueita toisiinsa, huomaamme, että suurin ero löytyy sisäistä uhkaa koskevasta argumentaatiosta; sen sijaan ulkoista uhkaa koskeva argumentaatio on osittain samankaltaista. Vallan puolueiden ja oppositiopuolueiden erona voidaan pitää myös sitä, etteivät vallan puolueiden edustajat (tämä koskee erityisesti Edinstvo-puoluetta) välttämättä ole halukkaita esittämään argumentaatiotutkimuksessa kokonaiseksi ymmärrettäviä argumentteja eli perustelemaan väitteitään. Lisäksi voimme todeta, että oppositiopuolueiden - Iablokon ja kommunistipuolueen - esittämät väitteiden oikeutukset (millä tavalla vedotaan esim. kansan tahtoon, yleiseen mielipiteeseen, historiaan tai kokemukseen, auktoriteetteihin) ja ongelmanratkaisut eroavat toisistaan suuresti.
Tutkimuksessa todetaan myös, että vaikka argumentit muuttuvat tapauksesta ja kontekstista toiseen, voidaan niiden pohjalta rakentaa pysyvämpiä geopoliittisia visioita. Esimerkkinä geopoliittisista visioista voidaan mainita, että Kotimme on Venäjä (90-luvun puolessavälissä) ja Iabloko (koko tarkasteluajan) korostavat demokratian ja oikeusvaltion olevan sekä malli, jota Venäjän tulee seurata (kuitenkin ovat eri mieltä siitä onko Venäjä demokratia) että missio, jonka sen tulee toteuttaa. Sen sijaan kommunistiselle puolueelle neuvostoaika (ml. suurvalta-asema ja vahva valtio, joita myös Edinstvo pitää malleinaan), sosialismi ja euraasialainen ajattelu edustavat mallia ja missiota. Vastaavasti vihollisia kommunisteille ovat Venäjän omat johtajat (kuten myös Iablokolle), globalisaatio ja uusi maailmanjärjestys, Kotimme on Venäjälle ja Iablokolle vihollisia ovat ne, jotka eivät kunnioita demokratian ja oikeusvaltion periaatteita. Mikä yhdistää kaikkia tutkittavia puolueita, on Venäjän suvereniteetin ja tasavertaisen aseman puolesta puhuminen ja Lännen syyttäminen kaksinaismoralismista.
Työssä tutkitaan ns. vallan puolueiden (partiia vlasti), demokraattisen ja kommunistisen opposition poliitikkojen julkisia argumentteja Tshetsheniaa ja NATOa koskien vuosina 1994-2003. Venäläisistä puolueista Nash Dom Rossiia (Kotimme on Venäjä), Edinstvo (Yhtenäisyys) ja Otechestvo (Isänmaa) edustavat vallan puolueita, Iabloko demokraattista ja Kommunisticheskaia partiia Rossiiskoi Federatsii (Venäjän federaation kommunistinen puolue) kommunistista oppositiota. Tshetshenia-argumentaatio, erityisesti separatismia ja terrorismia koskien, voidaan ymmärtää esimerkkinä Venäjän sisäistä uhkaa koskevasta keskustelusta ja NATO-argumentaatio, erityisesti itälaajentumista ja Kosovo-operaatiota koskien, esimerkkinä ulkoista uhkaa koskevasta keskustelusta.
Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on myös, mitä näitä kahta tapausta koskevien argumenttien perusteella voidaan kertoa tutkittavien puolueiden geopoliittisista visioista (missä Venäjän paikka on maailmassa, ketkä/mitkä ovat sen ystäviä ja vihollisia, mikä on Venäjän tehtävä maailmassa ja mikä on malli, jota sen tulisi seurata).
Primaariaineisto koostuu tutkittavien puolueiden poliitikkojen kirjoittamista venäläisistä sanomalehtiartikkeleista, poliitikkojen sanomalehti- ja radiohaastatteluista, sekä puolueohjelmista. Analyyttisina työkaluina käytetään Gearóid Ó Tuathailin käsitettä geopolitical storyline (geopoliittinen kertomuslinja) sekä yksityiskohtaisempaan rakenteelliseen ja sisällölliseen vertailuun Stephen Toulminin argumenttimallia.
Sekä lähtöoletuksena että loppuargumenttina on se, että puolueet eroavat toisistaan niin tapauskohtaista argumentaatiota kuin yleisempää geopoliittista visiota tarkastellessa. Eroja löytyy niin puolueiden väliltä kuin niiden sisältäkin. Esimerkiksi Tshetshenia-argumentaatiossa erot ovat selviä väitteissä siitä, ovatko hallituksen käyttämät keinot oikeutettuja tai onko demokratian säilyttäminen/luominen tärkeämpää kuin Venäjän yhtenäisyyden säilyttäminen/luominen tai NATO-argumentaatiossa siitä, onko Nato Venäjälle todellinen uhka ja miten Naton laajentumiseen tulisi suhtautua.
Sen lisäksi että tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, ettei ole mitään yhtä yhtenäistä Venäjän tai venäläistä näkemystä esimerkiksi tutkittavaa kahta tapausta koskien, tutkimus osoittaa myös, ettei ole olemassa myöskään mitään yhtä yhtenäistä oppositiota. Oppositioasema ei myöskään ole pysyvä, vaan se vaihtelee tapauksesta ja kontekstista toiseen. Jos vertaamme vallan puolueita ja oppositiopuolueita toisiinsa, huomaamme, että suurin ero löytyy sisäistä uhkaa koskevasta argumentaatiosta; sen sijaan ulkoista uhkaa koskeva argumentaatio on osittain samankaltaista. Vallan puolueiden ja oppositiopuolueiden erona voidaan pitää myös sitä, etteivät vallan puolueiden edustajat (tämä koskee erityisesti Edinstvo-puoluetta) välttämättä ole halukkaita esittämään argumentaatiotutkimuksessa kokonaiseksi ymmärrettäviä argumentteja eli perustelemaan väitteitään. Lisäksi voimme todeta, että oppositiopuolueiden - Iablokon ja kommunistipuolueen - esittämät väitteiden oikeutukset (millä tavalla vedotaan esim. kansan tahtoon, yleiseen mielipiteeseen, historiaan tai kokemukseen, auktoriteetteihin) ja ongelmanratkaisut eroavat toisistaan suuresti.
Tutkimuksessa todetaan myös, että vaikka argumentit muuttuvat tapauksesta ja kontekstista toiseen, voidaan niiden pohjalta rakentaa pysyvämpiä geopoliittisia visioita. Esimerkkinä geopoliittisista visioista voidaan mainita, että Kotimme on Venäjä (90-luvun puolessavälissä) ja Iabloko (koko tarkasteluajan) korostavat demokratian ja oikeusvaltion olevan sekä malli, jota Venäjän tulee seurata (kuitenkin ovat eri mieltä siitä onko Venäjä demokratia) että missio, jonka sen tulee toteuttaa. Sen sijaan kommunistiselle puolueelle neuvostoaika (ml. suurvalta-asema ja vahva valtio, joita myös Edinstvo pitää malleinaan), sosialismi ja euraasialainen ajattelu edustavat mallia ja missiota. Vastaavasti vihollisia kommunisteille ovat Venäjän omat johtajat (kuten myös Iablokolle), globalisaatio ja uusi maailmanjärjestys, Kotimme on Venäjälle ja Iablokolle vihollisia ovat ne, jotka eivät kunnioita demokratian ja oikeusvaltion periaatteita. Mikä yhdistää kaikkia tutkittavia puolueita, on Venäjän suvereniteetin ja tasavertaisen aseman puolesta puhuminen ja Lännen syyttäminen kaksinaismoralismista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4850]