Kasvuyhteisö nuorten turvana. Sosiaalisen pääoman yhteys nuorten masentuneisuuteen ja rikekäyttäytymiseen

Abstract

Iso osa suomalaisista nuorista voi hyvin. He kokevat elämänsä arvokkaana ja näkevät tulevaisuuden valoisana. Samaan aikaan kuitenkin yli kymmenes yhdeksäsluokkalaisista kärsii vuosittain keskivaikeasta tai vaikeasta masentuneisuudesta ja lähes saman verran on ajautunut hyvinkin aktiiviseen rikekäyttäytymiseen. Nämä ongelmat jäävät kuitenkin usein hoitamatta: Nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä ja vain harva nuorten tekemistä rikoksista päätyy poliisin tietoon. Tässä väitöstutkimuksessa kysytään, miten koulu nuorten kasvuyhteisönä voi ennaltaehkäistä nuorten masentuneisuutta ja rikekäyttäytymistä. Tutkimuksen kohteena ovat 14-16-vuotiaat suomalaisnuoret ja aineistona Stakesin Kouluterveyskysely sekä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Nuorisorikollisuuskysely.

Tutkimus osoittaa kouluyhteisöllä olevan merkitystä nuorten hyvinvoinnissa. Sosiaalisesti tukeva ilmapiiri koulussa vähentää nuorten masentuneisuuden riskiä. Vaikutus on ennen kaikkea yhteisöllistä: Jos opettajien ja oppilaiden muodostama kouluilmapiiri on sosiaalisesti tukeva ja kannustava, vaikuttaa se masentuneisuutta vähentävästi kaikkiin koulun oppilaisiin, myös niihin, jotka eivät itse koe saavansa opettajaltaan tai koulukavereiltaan yksilöllistä tukea. Se sijaan, jos toiset oppilaat kokevat ilmapiirin hyväksi ja toiset huonoksi, heikentää se ilmapiirin positiivista merkitystä: Kokemus epätasa-arvoisesta kohtelusta opettajien taholta lisää nuorten masentuneisuuden riskiä.

Vastaavasti sosiaalisesti kontrolloivan kouluyhteisön ja nuorten rikekäyttäytymisen välistä on löydettävissä yhteys. Mitä kontrolloivampi kouluyhteisö, sitä vähemmän pojat tekevät rikkeitä. Mutta jos kontrolli jakautuu epätasaisesti oppilaiden kesken, lisääntyy poikien rikekäyttäytymisen riski. Tämä on löydettävissä kuitenkin vain poikien kohdalla. Tyttöjen osalta koulun ilmapiirillä ei tämän tutkimuksen mukaan ole merkitystä heidän rikekäyttäytymisensä määrään. Tämän voidaan ajatella johtuvan esimerkiksi siitä, että tytöille kaveripiirin merkitys on teini-iässä koulun merkitystä suurempi.

Tutkimus siis osoittaa, että sopivasti tukevalla ja rajoittavalla kouluilmapiirillä voidaan osittain ennaltaehkäistä nuorten masentuneisuutta ja rikekäyttäytymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koulussa ollaan kiinnostuneita toistensa hyvinvoinnista, asetetaan käyttäytymiselle selviä rajoituksia ja puututaan poikkeavaan käyttäytymiseen: Pyritään siis yhteisölliseen toimintakulttuuriin. Samaan aikaan tutkimus osoittaa kuitenkin sen, että toisten ihmisten huomio tulisi jakautua tasaisesti: Kokemus epätasa-arvoisesti jakautuvasta opettajan huomiosta lisää nuorten masentuneisuutta ja rikekäyttäytymistä jopa enemmän kuin opettajan tuen ja turvan puuttuminen kokonaan.

Tulokset korostavatkin yhteisöllisyyden ja tasa-arvon merkitystä kouluissa. Suomalaisen koulujärjestelmän näkökulmasta kehitys on kuitenkin ollut toisenlainen. Kouluissa korostetaan entistä enemmän yksilöllisyyttä niin ainevalinnoissa kuin opetuksen järjestämisessä, joka väistämättä purkaa yhteisöllisyyttä. Koulujärjestelmässämme myös pyritään integroimaan erityistä huomiota vaativat oppilaat tavalliseen luokkaan, joka puolestaan altistaa opettajien huomion epätasaiselle jakautumiselle. Vaikka oppimistulokset Suomessa ovatkin huippuluokkaa, voidaan kysyä, onko nuorten hyvinvointiin panostaminen jäänyt sen myötä liian vähälle huomiolle.

The purpose of this study is to investigate the association between social capital and the well-being of young people. Depression and offending behaviour are examined as indicators of young people s welfare, with social support and social control used as indicators of social capital. The study defines social capital as a property of the collective that affects young people through their own experience and independently of it. This study focuses on the effects of social capital independent of individual experience and aims to show that social support and control independent of individual experience influence levels of depression and offending behaviour among young people. Furthermore, it aims to show that the effects of experience-based social support and control are in part linked to other community attributes.

The research data consists of two extensive Finnish youth surveys; the National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES) School Health Promotion Survey and the national Research Institute of Legal Policy Finnish Self-Report Delinquency Study. The research subjects are pupils attending Year 8 and Year 9. The study draws on Health in Schools survey data from 2002 and 2003 comprising a total of 95 103 respondents from 550 schools. The Youth Crime Survey data is drawn from the 2004 survey, which attracted a total of 4609 respondents from 44 schools. The study is mainly carried out using multi-level analysis. The degree to which the effects of social capital are context-linked is examined through mixed modelling, and the significance of social support and control is assessed using multivariate regression analysis. The community examined is the school.

The results indicate that the association between experienced social support and control and youth depression and offending behaviour is in part dependent on school attributes. It is not possible to suggest that social support from teachers has a uniform impact in all schools. The study also shows that communal social support independent of individual experience has some impact depression levels among young people; although the level of social support offered by the school has no significant statistical link to depression among young people, its distribution is a factor. Where social support is distributed unevenly among the pupils, the incidence of depression is increased. No gender differences were evident in the contexts examined.

Clear gender differences were found, however, between communal social control and offending behaviour. Among boys, both the level of communal social support and its uneven distribution correlate with offending behaviour. The more social control the school offers, the lower the risk of boys offending behaviour. Uneven distribution of control increases the risk of offending behaviour. Among girls, no significant statistical correlation was found between social control and offending behaviour.

The contribution of this study is two-fold. Importantly, it suggests that communal social resources have a role in determining the well-being of young people. Problematic behaviour should not be viewed only on an individual level. In addition, the study brings new perspectives to the debate on social capital by highlighting the need to take into account the particular characteristics of children and young people when defining their social capital, and by emphasising the communality of social capital also on the level of empirical analysis.