Väestön ikääntymisen vaikutukset kuntatalouteen
Parkkinen, Pekka (2008)
Parkkinen, Pekka
Tampere University Press Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
2008
Kunnallistalous - Local Public Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-01-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7188-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7188-9
Tiivistelmä
Hidas talouskasvu lisää kuntien ahdinkoa
Väitöstutkimuksessa Väestön ikääntymisen vaikutukset kuntatalouteen on rakennettu kuntatalouden laskentamalli, jolla on analysoitu kuntien taloudellista tilannetta vuoteen 2040 saakka. Mallitulosten mukaan alle puolentoista prosentin talouskasvun skenaariossa TRENDI kunnat ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin muutamaa Pukkilan kaltaista vahvaa kuntaa lukuun ottamatta. Lähes kolmen prosentin talouskasvun skenaariossa VATT kolmasosalla Manner-Suomen kunnista kuntatalouden tilikauden tulos on mallin mukaan ylijäämäinen vielä päätevuonna. Molemmissa skenaarioissa oletettiin Baumolin taudin mukaisesti työn tuottavuuden jäävän kunnallisissa palveluissa ennalleen, vaikka työn reaalihinta kohoaa saman verran kuin keskimäärin muilla aloilla.
Laskentamallin ensimmäisen osion − suomalaisen kuntatalouden − keskeinen tehtävä on järjestää valtaosa kansalaisten tarvitsemista koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista. Nämä kunnalliset palvelut rahoitetaan pääosin kunnan keräämillä verotuloilla ja saamilla valtionosuuksilla. Tällaiset hyvinvointipalvelut parantavat tasa-arvoa vähentämällä niin henkilöllistä kuin alueellista eriarvoisuutta. Laskentamallin toinen osio muodostuu väestön ikääntymisestä, mikä mallissa on otettu huomioon Tilastokeskuksen vuonna 2004 julkaiseman kunnittaisen väestöennusteen mukaisena. Maamme väestö on tämän ennusteen mukaan ikääntymässä sillä tavoin, että eläkeikäisten väestöosuus melkein kaksinkertaistuu ja vanhusten väestöosuus melkein kolminkertaistuu päätevuoteen mennessä. Juuri vanhus kuluttaa sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja jopa kymmeniä kertoja enemmän kuin nuori.
Kuntatalouden ja väestön ikääntymisen suhdetta on tutkimuksessa analysoitu tilastomatemaattisin välinein tutkimuksen perusvuoden 2004 kunnittaisia tilastojen avulla. Korrelaatioanalyysin mukaan ikääntyneen väestön kunnissa tilikauden tulos on kuntalaista kohti huomattavasti keskimääräistä huonompi, vaikka nämä kunnat saavat asukasta kohti selvästi muita kuntia runsaammin sekä valtionosuutta että verotulotasausta. Kuntalaista kohti laskettujen menojen regressiomallissa vahva selitysvoima on yhtäältä vanhusväestön ja työikäisen väestön suhteella ja toisaalta kuntalaista kohti lasketulla valtionosuudella.
Laskentamallin kolmatta osiota eli kansantalouden kehitystä mallissa on tarkasteltu kahden talousskenaarion avulla. Heikomman talouskehityksen skenaariossa TRENDI ikäryhmittäiset työllisyysasteet ovat tulevaisuudessa jokaisessa kunnassa samat kuin vuonna 2004. Kansantalouden nopeamman talouskasvun skenaariossa VATT työllisyysasteet kohoavat niin korkeiksi, että keskimäärin työikäisistä 75 prosenttia kuuluu työlliseen työvoimaan vuonna 2025 ja työllisyys säilyy näin hyvänä päätevuoteen saakka. Työn tuottavuutta tutkimuksessa on mitattu bruttokansantuotteen määrällä työllistä kohti. Sen on oletettu paranevan joka vuosi ja jokaisessa kunnassa skenaariossa TRENDI 1,75 prosenttia vuodessa ja skenaariossa VATT 2,7 prosenttia vuodessa.
Molemmissa skenaarioissa on päätevuoteen saakka määritelty kunnan alueen bruttokansantuotteen määrä yhtäältä työn tuottavuuden ja toisaalta kunnassa asuvien työllisten lukumäärän avulla. Kunnan verotulojen määrän on oletettu riippuvan kunnan alueen bruttokansantuotteesta. Mallissa vuoden 2004 valtionosuusperusteiden on oletettu jäävän reaalisesti muuttumattomiksi. Kunnan väestön ikääntyminen heijastuu näin sen valtionosuuksiin samalla tavalla kuin todellisuudessa vuonna 2004.
Kunnan menojen määrän on palveluryhmittäin oletettu riippuvan kunnassa asuvan palveluikäisen väestön lukumäärästä, jota kautta ikääntyvä väestö vaikuttaa kunnan menoihin. Esimerkiksi kunnan opetus- ja kulttuuritoimen menojen määrä riippuu laskentamallissa kunnassa asuvan koulutusikäisen väestön lukumäärästä. Laskentamallissa kunnan taloudellinen tilanne muuttuu perusvuodesta 2004 vain kahdesta syystä: joko kunnan ikäryhmittäisen väestön lukumäärä muuttuu tai kunnan alueen bruttokansantuotteen määrä muuttuu.
Väitöstutkimuksessa Väestön ikääntymisen vaikutukset kuntatalouteen on rakennettu kuntatalouden laskentamalli, jolla on analysoitu kuntien taloudellista tilannetta vuoteen 2040 saakka. Mallitulosten mukaan alle puolentoista prosentin talouskasvun skenaariossa TRENDI kunnat ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin muutamaa Pukkilan kaltaista vahvaa kuntaa lukuun ottamatta. Lähes kolmen prosentin talouskasvun skenaariossa VATT kolmasosalla Manner-Suomen kunnista kuntatalouden tilikauden tulos on mallin mukaan ylijäämäinen vielä päätevuonna. Molemmissa skenaarioissa oletettiin Baumolin taudin mukaisesti työn tuottavuuden jäävän kunnallisissa palveluissa ennalleen, vaikka työn reaalihinta kohoaa saman verran kuin keskimäärin muilla aloilla.
Laskentamallin ensimmäisen osion − suomalaisen kuntatalouden − keskeinen tehtävä on järjestää valtaosa kansalaisten tarvitsemista koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista. Nämä kunnalliset palvelut rahoitetaan pääosin kunnan keräämillä verotuloilla ja saamilla valtionosuuksilla. Tällaiset hyvinvointipalvelut parantavat tasa-arvoa vähentämällä niin henkilöllistä kuin alueellista eriarvoisuutta. Laskentamallin toinen osio muodostuu väestön ikääntymisestä, mikä mallissa on otettu huomioon Tilastokeskuksen vuonna 2004 julkaiseman kunnittaisen väestöennusteen mukaisena. Maamme väestö on tämän ennusteen mukaan ikääntymässä sillä tavoin, että eläkeikäisten väestöosuus melkein kaksinkertaistuu ja vanhusten väestöosuus melkein kolminkertaistuu päätevuoteen mennessä. Juuri vanhus kuluttaa sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja jopa kymmeniä kertoja enemmän kuin nuori.
Kuntatalouden ja väestön ikääntymisen suhdetta on tutkimuksessa analysoitu tilastomatemaattisin välinein tutkimuksen perusvuoden 2004 kunnittaisia tilastojen avulla. Korrelaatioanalyysin mukaan ikääntyneen väestön kunnissa tilikauden tulos on kuntalaista kohti huomattavasti keskimääräistä huonompi, vaikka nämä kunnat saavat asukasta kohti selvästi muita kuntia runsaammin sekä valtionosuutta että verotulotasausta. Kuntalaista kohti laskettujen menojen regressiomallissa vahva selitysvoima on yhtäältä vanhusväestön ja työikäisen väestön suhteella ja toisaalta kuntalaista kohti lasketulla valtionosuudella.
Laskentamallin kolmatta osiota eli kansantalouden kehitystä mallissa on tarkasteltu kahden talousskenaarion avulla. Heikomman talouskehityksen skenaariossa TRENDI ikäryhmittäiset työllisyysasteet ovat tulevaisuudessa jokaisessa kunnassa samat kuin vuonna 2004. Kansantalouden nopeamman talouskasvun skenaariossa VATT työllisyysasteet kohoavat niin korkeiksi, että keskimäärin työikäisistä 75 prosenttia kuuluu työlliseen työvoimaan vuonna 2025 ja työllisyys säilyy näin hyvänä päätevuoteen saakka. Työn tuottavuutta tutkimuksessa on mitattu bruttokansantuotteen määrällä työllistä kohti. Sen on oletettu paranevan joka vuosi ja jokaisessa kunnassa skenaariossa TRENDI 1,75 prosenttia vuodessa ja skenaariossa VATT 2,7 prosenttia vuodessa.
Molemmissa skenaarioissa on päätevuoteen saakka määritelty kunnan alueen bruttokansantuotteen määrä yhtäältä työn tuottavuuden ja toisaalta kunnassa asuvien työllisten lukumäärän avulla. Kunnan verotulojen määrän on oletettu riippuvan kunnan alueen bruttokansantuotteesta. Mallissa vuoden 2004 valtionosuusperusteiden on oletettu jäävän reaalisesti muuttumattomiksi. Kunnan väestön ikääntyminen heijastuu näin sen valtionosuuksiin samalla tavalla kuin todellisuudessa vuonna 2004.
Kunnan menojen määrän on palveluryhmittäin oletettu riippuvan kunnassa asuvan palveluikäisen väestön lukumäärästä, jota kautta ikääntyvä väestö vaikuttaa kunnan menoihin. Esimerkiksi kunnan opetus- ja kulttuuritoimen menojen määrä riippuu laskentamallissa kunnassa asuvan koulutusikäisen väestön lukumäärästä. Laskentamallissa kunnan taloudellinen tilanne muuttuu perusvuodesta 2004 vain kahdesta syystä: joko kunnan ikäryhmittäisen väestön lukumäärä muuttuu tai kunnan alueen bruttokansantuotteen määrä muuttuu.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]