Moniulotteista ja moniammatillista yhteistyötä muutosten keskellä -tutkimus perusterveydenhuollon mielenterveystyöstä
Hyvönen, Senja (2004)
Hyvönen, Senja
Tampere University Press
2004
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2004-09-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6054-5
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6054-5
Tiivistelmä
OMALEIMAISTA MIELENTERVEYSTYÖTÄ PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA
Suomessa mielenterveystyön painopiste siirtyi erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon 1990-luvulla. Suurin osa mielenterveyspalveluista totetuu tällä hetkellä perusterveydenhuollossa.
Hyvösen tutkimus laajentaa aikaisempaa kuvaa perusterveydenhuollon mielenterveystyöstä. Tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollon mielenterveystyö on moniulotteista ja monipuolista työtä; myös lääkärin työnä se on paljon muutakin kuin mielenterveyden häiriöiden tunnistamista ja hoitoa. Hoitajilla on keskeinen ja itsenäinen rooli perusterveydenhuollon mielenterveystyössä. Aiemmin perusterveydenhuollon mielenterveystyötä on tutkittu pääasiassa kvantitatiivisin menetelmin lääketieteen piirissä. Kiinnostuksen kohteena on ollut mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen ja hoito. Tässä tutkimuksessa perusterveydenhuollon mielenterveystyö ymmärretään moniammatillisena laaja-alaisena toimintana, johon sisältyvät mielenterveyden häiriöiden tunnistamisen, hoidon ja kuntoutuksen lisäksi myös erilaiset mielenterveyden edistämisen muodot. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 29 perusterveydenhuollossa työskentelevää hoitajaa tai lääkäriä eri puolilta Pirkanmaata. Haastattelut analysoitiin laadullisella menetelmällä.
Tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollon mielenterveystyössä käytetään monia työvälineitä asiakkaan tilanteen ja tarpeiden mukaisesti. Työntekijä on tärkein työväline ja voimavara perusterveydenhuollon mielenterveystyössä. Lisäksi siinä käytetään vuorovaikutuksellisia, ideologisia, teknisiä ja yhteistyövälineitä. Perusterveydenhuollon työtekijöillä on laaja-alainen ammattitaidon perusta ja runsaasti vahvuuksia mielenterveystyössä.
Perusterveydenhuollon mielenterveystyölle on ominaista, että sitä tehdään yhteistyössä useiden tahojen kanssa. Yhteistyö on myös yksi perusterveydenhuollon mielenterveystyön väline, joten kehittämistyössä tulee huomioida yhteistyön ja sen mahdollistavien työtapojen kehittäminen. Erikoissairaanhoidon rooli on tärkeä perusterveydenhuollon mielenterveystyön kehittämisessä.
Keskeinen tulevaisuuden haaste on väestövastuussa toimivien moniammatillisten tiimien toiminnan kehittäminen mielenterveystyötä mahdollistavaan ja tukevaan suuntaan. Perusterveydenhuollossa nykyisin laajasti toteutettava väestövastuumalli on hyvä lähtökohta myös perusterveydenhuollon mielenterveystyölle ja sen kehittämiselle. Tulevaisuudessa terveydenedistämisen menetelmiä ja terveysseurannan indikaattoreita on kehitettävä kokonaisvaltaisesta ihmis- ja terveyskäsityksestä lähtien. Väestön terveydentilan seurantaa ohjaa nykyisin negatiivinen preventioperustainen terveyskäsitys. Tietoja terveydestä positiivisena ilmiönä on niukasti. Tämä koskee myös mielenterveyttä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää perusterveydenhuollon mielenterveystyön kehittämisessä ja terveydenhuollon henkilöstön koulutuksessa. Opetussuunnitelmien perustaksi on otettava käsitys mielenterveydestä dynaamisena, positiivisena ihmisyyden ominaisuutena sekä mielenterveystyöstä kaikille sosiaali-, terveys- ja kasvatustyöntekijöille kuuluvana työn ulottuvuutena.
Suomessa mielenterveystyön painopiste siirtyi erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon 1990-luvulla. Suurin osa mielenterveyspalveluista totetuu tällä hetkellä perusterveydenhuollossa.
Hyvösen tutkimus laajentaa aikaisempaa kuvaa perusterveydenhuollon mielenterveystyöstä. Tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollon mielenterveystyö on moniulotteista ja monipuolista työtä; myös lääkärin työnä se on paljon muutakin kuin mielenterveyden häiriöiden tunnistamista ja hoitoa. Hoitajilla on keskeinen ja itsenäinen rooli perusterveydenhuollon mielenterveystyössä. Aiemmin perusterveydenhuollon mielenterveystyötä on tutkittu pääasiassa kvantitatiivisin menetelmin lääketieteen piirissä. Kiinnostuksen kohteena on ollut mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen ja hoito. Tässä tutkimuksessa perusterveydenhuollon mielenterveystyö ymmärretään moniammatillisena laaja-alaisena toimintana, johon sisältyvät mielenterveyden häiriöiden tunnistamisen, hoidon ja kuntoutuksen lisäksi myös erilaiset mielenterveyden edistämisen muodot. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 29 perusterveydenhuollossa työskentelevää hoitajaa tai lääkäriä eri puolilta Pirkanmaata. Haastattelut analysoitiin laadullisella menetelmällä.
Tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollon mielenterveystyössä käytetään monia työvälineitä asiakkaan tilanteen ja tarpeiden mukaisesti. Työntekijä on tärkein työväline ja voimavara perusterveydenhuollon mielenterveystyössä. Lisäksi siinä käytetään vuorovaikutuksellisia, ideologisia, teknisiä ja yhteistyövälineitä. Perusterveydenhuollon työtekijöillä on laaja-alainen ammattitaidon perusta ja runsaasti vahvuuksia mielenterveystyössä.
Perusterveydenhuollon mielenterveystyölle on ominaista, että sitä tehdään yhteistyössä useiden tahojen kanssa. Yhteistyö on myös yksi perusterveydenhuollon mielenterveystyön väline, joten kehittämistyössä tulee huomioida yhteistyön ja sen mahdollistavien työtapojen kehittäminen. Erikoissairaanhoidon rooli on tärkeä perusterveydenhuollon mielenterveystyön kehittämisessä.
Keskeinen tulevaisuuden haaste on väestövastuussa toimivien moniammatillisten tiimien toiminnan kehittäminen mielenterveystyötä mahdollistavaan ja tukevaan suuntaan. Perusterveydenhuollossa nykyisin laajasti toteutettava väestövastuumalli on hyvä lähtökohta myös perusterveydenhuollon mielenterveystyölle ja sen kehittämiselle. Tulevaisuudessa terveydenedistämisen menetelmiä ja terveysseurannan indikaattoreita on kehitettävä kokonaisvaltaisesta ihmis- ja terveyskäsityksestä lähtien. Väestön terveydentilan seurantaa ohjaa nykyisin negatiivinen preventioperustainen terveyskäsitys. Tietoja terveydestä positiivisena ilmiönä on niukasti. Tämä koskee myös mielenterveyttä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää perusterveydenhuollon mielenterveystyön kehittämisessä ja terveydenhuollon henkilöstön koulutuksessa. Opetussuunnitelmien perustaksi on otettava käsitys mielenterveydestä dynaamisena, positiivisena ihmisyyden ominaisuutena sekä mielenterveystyöstä kaikille sosiaali-, terveys- ja kasvatustyöntekijöille kuuluvana työn ulottuvuutena.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4847]