Essays on the Measurement of Economic Growth
Ruoho, Seppo (2008)
Ruoho, Seppo
Tampere University Press
2008
Kansantaloustiede - Economics
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-01-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7193-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7193-3
Tiivistelmä
Kansantaloustiede on formaalinen tiede, mutta se ei ole luonnontiede tai teknologiatiede. Tämän johdosta teoreettisten käsitteiden yhteys empiiriseen mittaamisen on sopimussidonnaisempi kuin täsmällissä tieteissä. Taloudellisen kasvun mittaaminen perustuu kolmeen käsitejärjestelmään: tuotannon rajat ja arvon määrittelevät taloudelliset teoriat, kansantalouden tilinpitojärjestelmät ja lopuksi hinta- ja määräindeksimenetelmät, joiden avulla tuotannon reaalinen määrä ja kasvu lasketaan. Tutkimus koostuu neljästä esseestä. Ensimmäinen käsittelee historiallis-metodologisesta perspektiivistä talouden volyymin ja kasvun mittaamiseen liittyviä taloudellisia teorioita sekä tilinpidon ja erityisesti kansantalouden tilinpidon käsitteellistä kehitystä. Toinen essee tarkastelee reaalikasvun mittaamiseen käytettävien indeksijärjestelmien formaalisia perusteita. Kolmas essee selvittää taloudellisen kasvun mittaamiseen liittyvää talousteoriaa Neuvostoliitossa 1918-1990. Neljäs essee on tapaustutkimus, jossa kolmen ensimmäisen esseen teoreettisiin kehyksiin perustuen vertaillaan neuvostoliiton virallisia kasvulukuja 1960-90 läntisiin ja Neuvostoliittolaisiin vaihtoehtoisiin kasvututkimuksiin.
Eri talousjärjestelmissä käytetyt kansantalouden tilinpidon ja indeksimetodit ovat formaalisesti samankaltaisia. Tuotannon rajan määrittely ei ole ongelma koska käytetyt tilastolliset järjestelmät YK:n ja OECD:n SNA sekä suunnitelmatalouksien MPS voidaan mukauttaa kumpaankiin järjestelmään. Sensijaan erilaisten hinnanmuodostusjärjestelmien vaikutusta ei voida yksikäsitteisesti tehdä yhteismitalliseksi. Empiirinen lopputulos on se, että vaihtoehtoiset kasvututkimukset antavat yhtenäisen ja selvästi virallisesta eroavan kuvan Neuvostoliiton taloudellisesta kasvusta. Puhdas indeksiteoria olettaa että tuotteiden laatu ei muutu. Tuotteiden laatumuutoksen huomioonottaminen aiheuttaa suurimmat erot OECD:n SNA:n ja suunnitelmatalouksien MPS:n välillä. Vaihtoehtoisten tutkimusten konsensuksen mukaan vähintään puolet Neuvostoliiton virallisesta vuosittaisesta laatumuutoksen aiheuttamasta kasvusta oli piiloinflaatiota. Toisin sanoen 1960-1990 laatumuutoksen aiheuttama kasvuvaikutus Neuvostoliitossa oli välillä 0-0.75% 1960-90. Täsmällinen arvio edellyttää historiallista otostutkimusta OECD:n laatukriteerein neuvostoliittolaisista aikasarjoista.
Eri talousjärjestelmissä käytetyt kansantalouden tilinpidon ja indeksimetodit ovat formaalisesti samankaltaisia. Tuotannon rajan määrittely ei ole ongelma koska käytetyt tilastolliset järjestelmät YK:n ja OECD:n SNA sekä suunnitelmatalouksien MPS voidaan mukauttaa kumpaankiin järjestelmään. Sensijaan erilaisten hinnanmuodostusjärjestelmien vaikutusta ei voida yksikäsitteisesti tehdä yhteismitalliseksi. Empiirinen lopputulos on se, että vaihtoehtoiset kasvututkimukset antavat yhtenäisen ja selvästi virallisesta eroavan kuvan Neuvostoliiton taloudellisesta kasvusta. Puhdas indeksiteoria olettaa että tuotteiden laatu ei muutu. Tuotteiden laatumuutoksen huomioonottaminen aiheuttaa suurimmat erot OECD:n SNA:n ja suunnitelmatalouksien MPS:n välillä. Vaihtoehtoisten tutkimusten konsensuksen mukaan vähintään puolet Neuvostoliiton virallisesta vuosittaisesta laatumuutoksen aiheuttamasta kasvusta oli piiloinflaatiota. Toisin sanoen 1960-1990 laatumuutoksen aiheuttama kasvuvaikutus Neuvostoliitossa oli välillä 0-0.75% 1960-90. Täsmällinen arvio edellyttää historiallista otostutkimusta OECD:n laatukriteerein neuvostoliittolaisista aikasarjoista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]