Mental Health in Middle Adolescence. Association of Family Factors with Diverse Maladjustment Outcomes
Fröjd, Sari (2008)
Fröjd, Sari
Tampere University Press
2008
Sosiaalipsykiatria - Social Psychiatry
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-01-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7147-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7147-6
Tiivistelmä
Perhetekijät ja mielenterveys nuoruusiässä
Kehityspsykologisten teorioiden mukaan keskinuoruusiässä suhde vanhempiin muuttuu ristiriitaisemmaksi ja nuoren tärkeimpiin kehitystehtäviin kuuluu vähitellen irtautua vanhemmistaan suunnaten voimakkaimmat tunteensa ja tuen tarpeensa ikäisiinsä henkilöihin. Epidemiologisista tutkimuksista tiedetään, että masennus ja humalajuominen lisääntyvät varsin dramaattisesti keskinuoruudesta (1417-vuotiaasta) alkaen. Lisäksi varsin vahvaa näyttöä alkaa olla siitä, että aikuisiän mielenterveysongelmat ovat usein alkaneet jo nuoruusiässä. Alle puolet nuoruusikäisistä hakee ammattiapua mielenterveyden ongelmiin.
Psykiatrian alalla on tavallista tutkia potilasaineistoja. Kuntien ja valtion päättäjät sekä perusterveydenhuollon toimijat tarvitsevat kuitenkin tietoa tavallisten suomalaisnuorten elämästä. Siksi tässä tutkimuksessa käytettiin kahden kyselytutkimuksen, Kouluterveyskyselyn (yhteensä 17643 14-16-vuotiasta vastaajaa) ja Nuorten Mielenterveys kohorttitutkimuksen (yhteensä 3809 15-16-vuotiasta ja 2070 17-18-vuotiasta vastaajaa), aineistoja. Niiden avulla tutkittiin erilaisten perheeseen liittyvien tekijöiden yhteyksiä erityyppisiin mielenterveysongelmien oireisiin. Lisäksi tutkittiin sitä, vaikuttaako nuoren käsitys siitä, ovatko vanhemmat huolissaan hänen mielenterveydestään siihen, hakeeko hän apua masennukseen. Tutkitut perhetekijät liittyivät perherakenteeseen, perheen talousvaikeuksiin, vanhempien kasvatustapoihin sekä vanhemmille sattuviin elämäntapahtumiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, toimivatko perhetekijät samalla tavoin riskitekijöinä niin tytöille kuin pojillekin.
Kävi ilmi, että esimerkiksi perherakenne, vanhempien harjoittaman valvonnan puute, nuoren kokemat talousvaikeudet perheessä, perheenjäsenen vakava sairaus ja perheenjäsenen joutuminen tekemisiin lain kanssa olivat yhteydessä nuorten masennukseen ja tiheään humalajuomiseen. Valvonnan puute oli yhteydessä monenlaisiin oireisiin niin tytöillä kuin pojillakin. Koetut talousvaikeudet olivat erityisen voimakkaassa yhteydessä tyttöjen oireiluun. Äiti näyttäytyi varsin merkittävänä tekijänä vielä 17-18-vuotiaan nuoren avunhakemisprosessissa: äidin huolet muutoksista nuoren mielialassa tai käyttäytymisessä olivat yhteydessä ammattiavun hakemiseen masennukseen. Yhteys säilyi, vaikka muiden nuorelle läheisten ihmisten huolet, nuoren kokema masennusoireilu, nuoren kokema avun tarve ja vanhempien koulutustausta oli otettu huomioon.
Kaiken kaikkiaan näytti siltä, että irtautuminen vanhemmista keskinuoruuden kehitystehtävänä ei siis tarkoita sitä, että vanhemmat eivät olisi tärkeitä nuoren elämässä. Tämä olisi hyvä muistaa niin vanhempien, opettajien, terveydenhuollon ammattilaisten kuin lainlaatijoidenkin. Vanhemmat on kutsuttava mukaan nuoren ongelmia ratkottaessa. Vanhemmuutta on tuettava myös silloin, kun nuori sitä kehityksellisistä lähtökohdistaan vastustaa. Toisaalta vanhempien ongelmia hoitavien tahojen tulisi ottaa selvää myös perheen nuoren tilanteesta.
Kehityspsykologisten teorioiden mukaan keskinuoruusiässä suhde vanhempiin muuttuu ristiriitaisemmaksi ja nuoren tärkeimpiin kehitystehtäviin kuuluu vähitellen irtautua vanhemmistaan suunnaten voimakkaimmat tunteensa ja tuen tarpeensa ikäisiinsä henkilöihin. Epidemiologisista tutkimuksista tiedetään, että masennus ja humalajuominen lisääntyvät varsin dramaattisesti keskinuoruudesta (1417-vuotiaasta) alkaen. Lisäksi varsin vahvaa näyttöä alkaa olla siitä, että aikuisiän mielenterveysongelmat ovat usein alkaneet jo nuoruusiässä. Alle puolet nuoruusikäisistä hakee ammattiapua mielenterveyden ongelmiin.
Psykiatrian alalla on tavallista tutkia potilasaineistoja. Kuntien ja valtion päättäjät sekä perusterveydenhuollon toimijat tarvitsevat kuitenkin tietoa tavallisten suomalaisnuorten elämästä. Siksi tässä tutkimuksessa käytettiin kahden kyselytutkimuksen, Kouluterveyskyselyn (yhteensä 17643 14-16-vuotiasta vastaajaa) ja Nuorten Mielenterveys kohorttitutkimuksen (yhteensä 3809 15-16-vuotiasta ja 2070 17-18-vuotiasta vastaajaa), aineistoja. Niiden avulla tutkittiin erilaisten perheeseen liittyvien tekijöiden yhteyksiä erityyppisiin mielenterveysongelmien oireisiin. Lisäksi tutkittiin sitä, vaikuttaako nuoren käsitys siitä, ovatko vanhemmat huolissaan hänen mielenterveydestään siihen, hakeeko hän apua masennukseen. Tutkitut perhetekijät liittyivät perherakenteeseen, perheen talousvaikeuksiin, vanhempien kasvatustapoihin sekä vanhemmille sattuviin elämäntapahtumiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, toimivatko perhetekijät samalla tavoin riskitekijöinä niin tytöille kuin pojillekin.
Kävi ilmi, että esimerkiksi perherakenne, vanhempien harjoittaman valvonnan puute, nuoren kokemat talousvaikeudet perheessä, perheenjäsenen vakava sairaus ja perheenjäsenen joutuminen tekemisiin lain kanssa olivat yhteydessä nuorten masennukseen ja tiheään humalajuomiseen. Valvonnan puute oli yhteydessä monenlaisiin oireisiin niin tytöillä kuin pojillakin. Koetut talousvaikeudet olivat erityisen voimakkaassa yhteydessä tyttöjen oireiluun. Äiti näyttäytyi varsin merkittävänä tekijänä vielä 17-18-vuotiaan nuoren avunhakemisprosessissa: äidin huolet muutoksista nuoren mielialassa tai käyttäytymisessä olivat yhteydessä ammattiavun hakemiseen masennukseen. Yhteys säilyi, vaikka muiden nuorelle läheisten ihmisten huolet, nuoren kokema masennusoireilu, nuoren kokema avun tarve ja vanhempien koulutustausta oli otettu huomioon.
Kaiken kaikkiaan näytti siltä, että irtautuminen vanhemmista keskinuoruuden kehitystehtävänä ei siis tarkoita sitä, että vanhemmat eivät olisi tärkeitä nuoren elämässä. Tämä olisi hyvä muistaa niin vanhempien, opettajien, terveydenhuollon ammattilaisten kuin lainlaatijoidenkin. Vanhemmat on kutsuttava mukaan nuoren ongelmia ratkottaessa. Vanhemmuutta on tuettava myös silloin, kun nuori sitä kehityksellisistä lähtökohdistaan vastustaa. Toisaalta vanhempien ongelmia hoitavien tahojen tulisi ottaa selvää myös perheen nuoren tilanteesta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]