How are University Evaluations used?
Liuhanen, Anna-Maija (2008)
Liuhanen, Anna-Maija
Tampere University Press
2008
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-01-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7207-7
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7207-7
Tiivistelmä
Miten yliopistojen kokonaisarviointeja hyödynnetään? Kaikissa suomalaisissa yliopistoissa tehtiin kokonaisarviointi vuosina 1993 - 2000. Tutkimuksessani etsin vastausta kysymykseen, miten näitä arviointeja on yliopistoissa hyödynnetty. Tarkastelemalla kahta erilaista yliopistoa pyrin saamaan esille erilaisia tapoja hyödyntää kokonaisarviointia.
Lähestyn asiaa viiden täsmentävän kysymyksen kautta: kuka, mitä, miten, missä ja miksi on käyttänyt arviointia. Vastaukset perustuvat 40 haastatteluun. Haastatellut ovat rehtoreita, dekaaneja, yliopistojen ja opetusministeriön virkamiehiä sekä ulkopuolisten arviointiryhmien jäseniä.
Tutkimus osoittaa, että sen kohteena olleet yliopistot käyttivät arviointia eri tavoin. Pelkistetysti sanottuna toisessa painotettiin näkyvyyden parantamista, toisessa oppimista. Arviointia käytettiin myös yliopistojen kehittämiseen, jota niiltä erityisesti odotettiin, ja kehittämistoimien legitimointiin. Molemmissa yliopistoissa korkea (akateeminen) asema yhdistettynä arviointiprosessiin osallistumiseen tarjosi parhaat mahdollisuudet käyttää arviointia monipuolisesti. Riippumatta organisatorisesta asemasta arviointiprosessiin osallistuminen edisti sekä yksilöllistä että organisatorista oppimista.
Arvioinnin hyödyntämisen kannalta keskeisiä tekijöitä kummassakin yliopistossa olivat aktiiviset, sitoutuneet yksilöt, vuorovaikutus (keskustelu) ja yliopiston muutoskyky.
Lähestyn asiaa viiden täsmentävän kysymyksen kautta: kuka, mitä, miten, missä ja miksi on käyttänyt arviointia. Vastaukset perustuvat 40 haastatteluun. Haastatellut ovat rehtoreita, dekaaneja, yliopistojen ja opetusministeriön virkamiehiä sekä ulkopuolisten arviointiryhmien jäseniä.
Tutkimus osoittaa, että sen kohteena olleet yliopistot käyttivät arviointia eri tavoin. Pelkistetysti sanottuna toisessa painotettiin näkyvyyden parantamista, toisessa oppimista. Arviointia käytettiin myös yliopistojen kehittämiseen, jota niiltä erityisesti odotettiin, ja kehittämistoimien legitimointiin. Molemmissa yliopistoissa korkea (akateeminen) asema yhdistettynä arviointiprosessiin osallistumiseen tarjosi parhaat mahdollisuudet käyttää arviointia monipuolisesti. Riippumatta organisatorisesta asemasta arviointiprosessiin osallistuminen edisti sekä yksilöllistä että organisatorista oppimista.
Arvioinnin hyödyntämisen kannalta keskeisiä tekijöitä kummassakin yliopistossa olivat aktiiviset, sitoutuneet yksilöt, vuorovaikutus (keskustelu) ja yliopiston muutoskyky.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]