The Knight, the Beast and the Treasure: A Semeiotic Inquiry into the Finnish Political Imaginary on Russia, 1918-1930s

Abstract

Tutkimus pohtii, mitä Venäjän tarkasteleminen suomalaisina tarkoittaa. Sen lähtökohtana on suomalaisen Venäjä-suhteen erityislaatuisuus ja monitahoisuus, jota kuvaa hyvin Väinö Voionmaan lausahdus vuodelta 1919. Sen mukaan Suomessa kuulee puhuttavan suu vaahdossa venäläisestä perivihollisesta ja näkee patsaita pystytettävän venäläisille hallitsijoille. Tutkimusaineisto koostuu noin 700 suomalaisesta poliittisesta pilakuvasta, jotka kommentoivat Venäjää, venäläisiä tai suomalaisvenäläisiä suhteita. Lisäksi aineistona on käytetty valtiopäiväasiakirjoja sekä muuta aikalaismateriaalia. Tutkimusjakson avaa Suomen itsenäistyminen vuoden 1917 lopussa ja seuraavan kevään sisällissota. Uudessa poliittisessa tilanteessa autonomian aikana vakiintuneet tavat tarkastella Venäjää ja sen naapuruuden merkitystä eivät toimineet, vaan niitä jouduttiin modifioimaan. Kyseistä ajanjaksoa aina 1930-luvulle saakka voidaankin ajatella suomalaisen Venäjän-politiikan formatiivisena hetkenä. Odottamattomat tapahtumat ja poliittisen auktoriteetin hajoaminen synnyttivät poliittisen opportunismin tilan, jonka eri poliittiset ryhmittymät pyrkivät ottamaan haltuunsa. Vastaitsenäistyneessä, sisällissodasta toipuvassa maassa ei vallinnut konsensusta sen paremmin Venäjän naapuruuden merkityksestä kuin siitä, millaisen Venäjän-politiikan keinoin suomalaisen poliittisen yksikön tulevaisuus parhaiten turvattaisiin. Jotain kuitenkin jaettiin. Tutkimus löytää poliittisten debattien taustalta machiavelliläisen ajatusparadigman, joka yhdistää keskenään ristiriitaistenkin poliittisten näkemysten omaavien poliittisten toimijoiden tapoja tarkastella Venäjää. Machiavelliläisessä ajatusparadigmassa fortunan ja virtùn akselit risteävät. Edellisellä tapahtuu valinta sen suhteen, hahmotetaanko Venäjän/Neuvostoliiton naapuruutta Suomelle hyvän vai huonon fortunan lähteenä. Jälkimmäisellä tehdään ero sen suhteen, millainen poliittinen toiminta suhteessa itäiseen naapuriin edustaa poliittista hyveellisyyttä eli virtù:ta. Kyseisen ajatusparadigman voidaan ajatella olevan mukautuneena läsnä myös oman aikamme Venäjän-poliittisissa debateissa, joissa peistä väännetään siitä, onko itänaapuri Suomelle uhka vai ennemminkin haaste. Tutkimus lähestyy poliittista mielikuvitusta Charles S. Peircen pragmatismin lähtökohdista, ja se kontribuoi tältä pohjalta kansainvälisen politiikan tieteenalan pragmatistiseen käänteeseen. Pragmatismissa ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka haasteellisen tilanteen edellyttämät uudet toimintatavat syntyvät aiemman tiedon ja kokemuksen pohjalta. Pragmatismiin ja Peircen pragmatistiseen merkkiteoriaan (semeiotiikkaan) nojautuen tutkimus esittää, että poliittinen mielikuvitus on kolmitasoinen merkityksenantoprosessi, jonka post- tai jälkipoliittisen tason machiavelliläinen ajatusparadigma muodostaa. Tämä taso on jälkipoliittinen siinä mielessä, että poliittiset toimijat eivät voi valita paradigmaa, vaan ovat pakotettuja toimimaan sen puitteissa. Poliittisen mielikuvituksen esipoliittinen taso taas koostuu arkkityyppisistä hahmoista. Nämä hahmot, joita tutkimuksessa nimitetään Ritariksi, Hirviöksi ja Aarteeksi, toimivat varhaisemman poliittisen muistin varantoina. Poliittisella tasolla, jonkin ajankohtaisen kysymyksen yhteydessä aktualisoituessaan Aarre tuo esiin sen poliittisen yhteisön hyvinvoinnille keskeisen seikan, jonka katsotaan olevan uhattuna. Hirviö nimeää uhan, ja Ritari esittää poliittisen toimijan, joka pystyy suojaamaan yhteisöä tältä haasteelta. Menneisyyttä ja nykyisyyttä yhdistellessään nämä hahmot toimivat tehokkaina poliittisen argumentaation apuvälineinä.

The study contemplates what observing Russia as Finns might mean. It presents political imaginary as a fruitful foil for approaching this question and, in this task, avails itself of Charles S. Peirce's pragmatism and his pragmatic sign theory (semeiotic). This meanscharacterising political imaginary as a process of resignification which is geared at coming to terms with challenges of the unexpected and which necessarily proceeds on the basis of previous knowledge and experience. The study suggests that the Finnish political imaginary on Russia is underpinned by a chivalric language-game which alludes further to a Machiavellian thought-paradigm. The research materials consist of a stock of political cartoons published in Finnish satirical magazines during the epoch of 1918-1930s. In the beginning of this period Finland had just become an independent state after having formed a part of the multinational Russian Empire for more than 100 years and had subsequently suffered a bloody civil war with Russian and German involvement. Previously established ways of imagining the neighbourhood of Russia no longer functioned, which prompted the process of creative resignification, which the study analyses. It examines cartoons for ways in which the chivalric equation or language-game consisting of three model-images the Knight, the Treasure and the Beast is actualised for the purposes of political argumentation in statecraft speech acts (statecrafting). In these acts different political orientations attempt to present themselves as capable of securing the success and the survival of the newly independent political unit situated next to the former metropolitan country which had turned from a conservative empire into a kind of a political unit promoting world revolution.