Nuoriso ja tietotekniikka - keskinäiset relaatiot ja niiden mittaaminen

Abstract

Väitöstyössä tarkastellaan iältään n. 14-vuotiaiden nuorten ja tietotekniikan välistä suhdetta. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista ei muista aikaa ennen tietokoneita, vaan on elänyt koko ikänsä ympäristössä, jossa tietotekniset mahdollisuudet jatkuvasti monipuolistuvat. Tutkimuksen ajankohtaisuutta on lisännyt kotien laajakaistayhteyksien yleistymisen aiheuttama murros.

Noin kaksi vuotta kestäneen tutkimusprosessin aikana kehitettiin kaksi erilaisista väitteistä koostuvaa mittaria nuorten tietotekniikka-asenteiden ja -uskomusten tutkimiseksi. Ensimmäinen mittari kehitettiin jo aikaisemmin testattujen, aikuisten reaalimaailmaa varten suunniteltujen mittareiden pohjalta. Ensimmäisessä mittarissa havaittujen puutteiden vuoksi toisen mittarin kehittämisessä hyödynnettiin kvantitatiivista, suurimmaksi osaksi nuorilta sekä muutamalta aikuisasiantuntijalta kerättyä aineistoa mittariin tulevien väitteiden valinnassa. Tilastollisessa analyysissä omiksi ryhmikseen nuorten tietotekniikkasuhteessa erottuivat odotetusti asenne, hyöty, status, luottamus ja ahdistus. Kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellinen tulos oli se, että mittari antoi tietotekniikka-asenteen suhteen tytöille ja pojille jokseenkin samoja arvoja.

Mittarin kehitystyön lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli hankkia ajantasaista tietoa nuorten ja tietotekniikan välisestä suhteesta. Aineiston perusteella nuoret käyttävät tietotekniikkaa eniten kotona kuluttajapainotteisesti, mielihyvää tuottaviin tarkoituksiin. Kotona tapahtuu eniten myös informaalista oppimista. Tytöille on leimallista kommunikointi tietoverkkojen avulla, kun taas poikia kiinnostavat enemmän tietokonepelit. Tietotekniikan käyttö koulutehtävien tekemisessä oli vähäistä sekä tytöillä että pojilla. Pojat kuitenkin uskoivat tyttöjä enemmän tietotekniikan käytön vaikuttaneen edistävästi koulumenestykseen.

Tutkimuksessa analysoitiin myös nuorten tietotekniikkaan liittyvän asiantuntijaroolin kehittymistä, nuorten tietotekniikan käytön valvontaa sekä mahdollista asuinpaikkaan liittyvää eriarvoisuutta nuoren kotikunnan alueella. Merkkejä sukupolvien välisestä digitaalisesta kuilusta tuli esille vanhempien ja lasten välillä, mikä voi olla vaikuttava tekijä myös nuoren asiantuntijaroolin kehittymisessä. Suurimman eriarvoisuuden nuorten välillä aiheutti laajakaistaliittymätasoisen verkkoyhteyden puuttuminen vielä noin joka viidennen nuoren kodista. Mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa kodin ulkopuolella ei kompensoinut tietotekniikan käyttömahdollisuutta kotona. Parhaaksi tietokoneen käytön määrää selittäväksi muuttujaksi osoittautui voimakkuus, jolla nuoret kokivat oppineensa tietotekniikan käyttöä kotona itse oppien ja kokeillen.

This study examined the relationship between the young aged about 14 and information technology as well as the factors related from the perspective of the young. The research lasted two years and its empirical data is based on the information given by about 400 young people. The young participating in this research represented the whole age group in a geographically limited area. On the basis of the data acquisition events the research process can be divided into five phases depending on each other. In this report the research process is represented chronologically in the same order as it was carried out in practise.

The main aim of this study was to construct an instrument to measure the young people s beliefs and attitudes related to information technology. Two different instruments were developed and tested for this purpose during the study. The development of the first scale was based on the items borrowed from the scales measuring mainly the adult real world. The first scale was developed and tested with the data from two different surveys. In the exploratory factor analysis, contrary to the presumptions, the benefit and status dimensions did not separate into their own factors. In addition the attitudes towards computers separated into two different factors, one of which represented a positive and the other a negative attitude towards information technology. The scale didn t separate the young in the area of computer anxiety either.

Because of the observed deficiencies in the first scale the development of another scale was begun by mapping the research area first with the help of the quantitative material and by using both a comparable group and adult experts to select items for the second scale. The five presumed dimensions, attitude, usefulness, status, self-efficacy and anxiety separated into their own factors in the factor analytic qualification of the scale. The aim was to construct a wide scale but it remained quite narrow because after cleaning only four items were left for each dimension. Concerning the attitude towards computers the developed scale gave the girls and boys almost the same values, which is an exceptional result even internationally examined. The functionality of the scale was tested by models used and tested in earlier studies. On the basis of fit parameters different models worked quite well but their explanation rate variance was not very high.

In addition to the development work of the scale, another aim of the study was to acquire and analyse real-time information on the relationship between the young and information technology. On the basis of the data the young use information technology mainly at home as consumers for hedonistic purposes. No major differences were observed in the use of information technology between the boys and girls but structurally network communication was characteristic of girls whereas computer games interested the boys more. The home proved to be an important place also for informal learning about information technology. The study also analysed the factors affecting the development of the young becoming an expert in information technology. Signs of digital generation gaps related to information technology turned up between parents and children. The biggest inequality among the young was caused by the lack of broadband access still in about every fifth home. The opportunity to use information technology outside home, e.g. as an optional school subject, didn t in practice compensate the opportunity to use information technology at home.

One purpose of this study was to approach the question also asked in the title of PISA (2005) report: Are Students Really Ready for a Technology-Rich World? This study didn t give an unambiguous answer to the question either, but hopefully it gave at least some partial grounds for formulating the answer. It is suggested in the study that research of informal learning related to information technology should be increased and tests to measure the digital literacy of the young should be developed.