Työn eetoksena hyvä elämä tehostetun palveluasumisen yksikössä - Uutta moniammatillista työyhteisöä rakentamassa

Abstract

Tutkimuksen kohteena oli uuden moniammatillisen työryhmän rakentuminen tehostetun palveluasumisen yksikössä, joka perustettiin vuonna 2000. Uudessa työssään aloittaneet sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset saivat tehtäväkseen auttaa, tukea ja hoitaa hiv-positiivisia ihmisiä, jotka eivät selviytyneet kotona, eivätkä tarvinneet erikoissairaanhoitoa. Asukkaiksi valikoituivat myös päihde- ja mielenterveysongelmaisia asunnottomia sekä katkaisuhoitoa tarvitsevia liikunta-, aisti- tai kehitysvammaisia ihmisiä. Asukkaita yhdisti oma kokemus köyhyydestä, syrjäytymisestä, sairaudesta tai huono-osaisuudesta ja sitä kautta leimautumisesta yhteiskunnassa.

Mielenkiinto tässä tutkimuksessa kohdistui uuden moniammatillisen työryhmän 2-vuotisessa prosessissa siihen, mitä tapahtui, miten ja miksi? Työryhmä tarkasteli omaa toimintaansa, tehtäväänsä sekä työn ja työyhteisön rakenteita säännöllisesti toistuvissa yhteisöllisissä työnohjauksissa ja kehittämispäivissä tutkijan toimiessa osallistuvana havainnoijana. Aineiston analyysissä käytettiin vuorovaikutukseen kohdistuvaa diskurssianalyysiä ja tutkimusprosessin aikana syntynyttä kirjallista materiaalia tarkasteltiin suhteessa työnohjauksessa merkittäviksi tulkittuihin työyhteisön uutta luoviin hetkiin.

Työryhmä hahmotti yhteistä perustehtäväänsä reflektoimalla omia kokemuksiaan ja työtunteitaan, jolloin yhteiset arvot, perustehtävä, tietäminen ja vastuu sekä mahdollistava johtaminen tulivat näkyviksi. Tutkimuksessa nousi selkeästi esiin, että uuden moniammatillisen työyhteisön rakentumisprosessissa on keskeisenä kuunteleminen, tässä ja nyt -tieto sekä jatkuva toiminnan rajojen etsiminen ja niiden tunnistaminen, minkä avulla työryhmän jäsenillä on mahdollista löytää omaa johtajuuttaan. Tutkimusprosessin aikana työryhmä oppi oppimaan toisiltaan ja asukkailta. Työnohjaustilanteissa erityisesti asukastyöhön liittyvät työtunteet tulivat näkyviksi työryhmän moniäänisessä vuorovaikutuksessa. Yhteisyys työryhmässä rakentui arvostuksen ja hyväksymisen, luottamuksen ja turvallisuuden, suostumisen, onnistumisten, tietämisen, vastuun ja päätöksenteon, yhdessä tekemisen, rajojen etsimisen ja luopumisen kautta.

Tutkimus osoitti, että uusi moniammatillinen työryhmä tehostetun palveluasumisen yksikössä tarvitsee ajan ja paikan työtunteiden käsittelyyn työnohjauksessa ja sovitut työyhteisön foorumit, joiden toteutumisesta yksikön esimies on vastuussa. Pelkkä uuden tiedon tuominen työryhmään ei riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan aikaa kokemusten reflektointiin oppimisen ja moniammatillisen toiminnan mahdollistamiseksi. Asukkaat tarvitsevat hoivaa, kuntouttavaa ohjausta ja sairaanhoitoa, minkä vuoksi työryhmän jäsenten ammatillisen osaamisen tarkastelu työryhmässä suhteessa perustehtävään on välttämätöntä työryhmän yhteisyyden kehittymisen kannalta.

Työnohjaus on tutkimuksen perusteella tärkeä jakamisen ja oppimisen foorumi sekä työyhteisöä tavoitteellisesti kehittävää toimintaa esimiesten sitoutuessa siihen. Reflektoivan työskentelyn opetteleminen ja sitä kautta dialogisuus työnohjauksissa tukee työryhmää ja auttaa jaksamaan haastavassa asukastyössä ja työryhmätyössä jatkuvassa muutoksessa. Työnohjauksessa myös johtajuus rakentuu ja tulee näkyväksi työryhmässä. Jaetut merkitykset työstä rakentavat työryhmän yhteistä ymmärrystä siitä, mikä on työssä tavoiteltava hyvä -­ työn eetos.

Good life as the Ethos of Work in a Supported Housing Unit: constructing communality in a new multiprofessional work setting

The purpose of the study was to describe the process of constructing communality in a new multiprofessional work setting. The aim was to examine how a new supported housing unit was established and how communality was constructed in common dialogue during staff group supervision sessions. The research was carried out in conjunction with the project that established the new supported housing within the organization to react to the distress of those who, because of a guilt and shame, have become societally marginalised.

This case study took place in a new multiprofessional work community: a home for people in need of care and support and who are difficult to house in other housing units or institutions. The unit was designed for individuals who are HIV-positive; for those with Aids; for the long-term homeless with chronic mental illnesses; and for physically handicapped alcoholics ready for detoxification. The theoretical-methodological framework of the study is social constructionism. The polyphonic interaction of the staff group was studied based on ethnomethodology. The study was carried out in 2000 - 2002 with the staff group consisting of 14 professionals from different sectors of social services, nursing and diaconal social work. The empirical data consisted of recorded supervision sessions, reports of the staff group proceedings, daily work reports, diaries, staff group member s reports and supervision feedback. The entire staff participated in the supervision sessions, including the head of the unit. The supervision was based on the support of professional growth and leadership, experiential learning and dialogue.

Discourse analysis was used analyse the interaction of the staff group. The researcher s main interest was the construction of social reality in the staff group during supervision sessions. Additionally, the written data of the process was examined in relation to the supervision process significant at interpreted generative moments. The generative moments of the new multiprofessional work community can be seen in the supervision sessions and throughout the entire research process.

The generative moments can be categorised as follows: the start-up and establishment of the project, the beginning of the staff group work, the beginning of the supervision process, finding common values and the core task, knowing and responsibility and work enablement by leadership. Searching for and recognizing boundaries was crucial to the process. Through this means, it was possible for the members of the staff group to find their own identities and leadership roles in relation to others. The staff group learned from the residents. In the polyphonic interaction of the staff group, the work, communality of the group and work enablement were dealt with. The common understanding of the work group was built around the shared significances of the domestic work, professional work and network work. Central in the construction of the communality of the group were knowing, knowledge and responsibility. The operation of the work community was made possible through management and leadership, development work and supervision. The group constructed it s communality ­ it s us - through communal dialogue. The work ethos took shape during a process that repeatedly asked: How is it possible to provide a good life for all residents in which attention is paid to their human worth and integrity and private life?

The organisation in question delegated the emotionally heavy task that it had got, or even desired as an actor in the health care and social service system, to the staff group, which accepted the responsibility. In the group process, appreciation and acceptance, confidence and safety, agreement, successes, knowing, responsibility and decision-making were evident. Doing together, looking for boundaries and mourning were seen as building blocks of communality and of creating commitment to the work community.

In the supervision sessions and in the polyphonic interaction, the inhabitants' voices were heard in the discourses constructed by the work group. The construction process of the work community was interrelated to the inhabitants' adapting process in the communal dialogue of the group, in which emotions about work were shared. The staff group realised the relevance of the here-and -now ­knowledge. Creating a commitment to work, including both professional knowledge and housework know-how, took time. Supervision of the work community and the organisation of development days supported the group during the process. The work group also showed a clear need for continuous support from their superiors.

The residents of the supported housing unit needed care, rehabilitative support and nursing. The knowledge that the residents needed was constructed in the work group during the process. The individual members of the group had diverse experiences and know-how, which made up the multiprofessional knowledge of the group. Every group member clearly needed his/her own sphere of responsibilities in which to develop. The process also brought forth the goal that every worker was a network worker in relation to their "own" resident s matters. Making the good life possible as the ethos of the work was based on the interactive process of the group, in which examination of one s own work and emotions was continual. Learning to reflect on work and dialogue in the supervision sessions helped the group to act in every day work situations with the residents. The commitment of the unit head was a precondition for finding the work ethos. Constructing the work community also required the construction of leadership. The continuous reflection within the group also made continuous change possible in the group.

The study also produced new and broader information about work communities and organisations. In the participatory observation research process, the three-voiced role (researcher, supervisor, developer) of the researcher in the process was both challenging and possible. The adoption of the three-voiced role was critical from the points of view of both the ethics and validity of the study. The construction of the new multiprofessional work community was made possible through the transparent activity of the researcher within the group and for the group, continuous reflection from the boundaries of the group, keeping a distance, documentation of the process, careful analysis of the data and a detailed reporting of the study process.