Extracellular Volume and Cardiovascular Parameters in Chronic Hemodialysis Patients
Ojanen, Seppo (2007)
Ojanen, Seppo
Tampere University Press
2007
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2007-11-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7099-8
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7099-8
Tiivistelmä
Suomessa on noin 1200 pitkäaikaisesti keinomunuaishoitoa saavaa potilasta. Noin 70-90 prosentilla heistä on verenpainetauti ja/tai sydämen vasemman kammion liikakasvu. Lisäksi noin kolmasosalla on sepelvaltimotauti tai sydämen vajaatoiminta. Keinomunuaishoidossa olevien potilaiden kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin onkin noin 70-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Noin puolet kyseisten potilaiden kuolleisuudesta johtuu sydämen- ja verisuonien sairauksista. Väitöskirjatyössä tutkittiin keinomunuaishoidon ja solunulkoisen nestetilavuuden vaihtelun vaikutuksia pitkäaikaisessa keinomunuaishoidossa olevien potilaiden verenpainetta, sydänlihaksen hapenpuutetta ja sydämen lepovaiheen toimintaa mittaaviin muuttujiin.
Väitöskirjatyössä selvitettiin pitkäaikaisessa keinomunuaishoidossa olevien potilaiden painon muutosten, sydäneteisten erittämän munuaisten natriumineritystä lisäävän peptidihormonin (pANP) veripitoisuuden muutosten ja toistomitatun verenpaineen yhteyttä. Tutkimuksessa havaittiin yhteys keinomunuaishoitojen välisen painon nousun ja yläverenpaineen välillä. Tutkimus vahvistaa käsitystä nestekuormituksen haitallisesta vaikutuksesta verenpaineeseen.
Periteisesti sepelvaltimotaudin diagnostiikassa käytetään normaalia sydänsähkökäyrää (EKG), joka kuitenkin keinomunuaispotilailla on altis virhetekijöille. Väitöskirjatyössä arvioitiin keinomunuaishoidon vaikutusta sydänsähkökäyrän QRS-kompleksi korkeuteen. QRS-kompleksin korkeuden nousu keinomunuaishoidon aikana oli yhteydessä samanaikaiseen solunulkoisen nestetilavuuden laskuun. Kyseinen ilmiö on tärkeää huomioida tulkittaessa keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sydänsähkökäyrää.
Väitöskirjatyössä analysoitiin lisäksi kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän (vektorikardiografia) muutoksia keinomunuaishoidon aikana. Kaksi sepelvaltimotaudin diagnostiikkaan käyttävistä muuttujista, QRS-VD ja STC-VM, reagoi dialyysin aikaiseen nestetasapainon muutokseen. Väitöskirjatyössä löydettiin kuitenkin muuttuja ST-VM, johon nestetasapainon muutokset eivät vaikuttaneet. Keskeinen löydös oli myös, että eriytetty kuona-aineiden poisto ei vaikuttanut kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän muuttujiin. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että kolmiulotteinen sydänsähkökäyrä saattaa olla normaalia sydänsähkökäyrää parempi keinomunuaispotilaiden sepelvaltimotaudin diagnostiikassa.
Keinomunuaishoitoa saavista potilaista lähes 70 prosentilla on sydämen lepovaiheen täyttymishäiriö. Häiriö altistaa keinomunuaishoidon aikaiselle verenpaineen laskulle ja toisaalta nesteen kertymiselle keuhkoihin hoitojen välisenä aikana. Väitöskirjatyössä mitattiin Doppler-kaikukuvauksella sydämen lepovaiheen aikaisia veren virtausnopeuden muutoksia. Keinomunuaishoidon aikainen nesteen poistuma vaikutti sydämen lepovaiheen toimintaa mittaaviin muuttujiin, mutta pelkkä kuona-aineiden poisto ilman merkittävää nesteen poistoa ei niihin vaikuttanut.
Väitöskirjatyön tutkimustulokset vahvistavat, mutta myös osin kyseenalaistavat, aiempien tutkimusten tuloksia. Tutkimustyön tulokset antavat myös suoranaista keinomunuaishoidon käytännön toteuttamiseen soveltuvaa tietoa. Tutkimuslöydösten perusteella on tärkeää, että potilaiden hoidossa rajoitetaan suolan ja nesteiden kertymistä, pyritään maltilliseen nesteiden poistoon keinomunuaishoidon aikana ja tehdään hoitoja riittävän tiheästi, jolloin nestekuormitus ei nosta verenpainetta tai altista sydänmuutoksille. Tutkimustulokset auttavat myös tulkitsemaan oikein keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sekä normaalia että kolmiulotteista sydänsähkökäyrää ja sydämen kaikukuvausta.
Väitöskirjatyössä selvitettiin pitkäaikaisessa keinomunuaishoidossa olevien potilaiden painon muutosten, sydäneteisten erittämän munuaisten natriumineritystä lisäävän peptidihormonin (pANP) veripitoisuuden muutosten ja toistomitatun verenpaineen yhteyttä. Tutkimuksessa havaittiin yhteys keinomunuaishoitojen välisen painon nousun ja yläverenpaineen välillä. Tutkimus vahvistaa käsitystä nestekuormituksen haitallisesta vaikutuksesta verenpaineeseen.
Periteisesti sepelvaltimotaudin diagnostiikassa käytetään normaalia sydänsähkökäyrää (EKG), joka kuitenkin keinomunuaispotilailla on altis virhetekijöille. Väitöskirjatyössä arvioitiin keinomunuaishoidon vaikutusta sydänsähkökäyrän QRS-kompleksi korkeuteen. QRS-kompleksin korkeuden nousu keinomunuaishoidon aikana oli yhteydessä samanaikaiseen solunulkoisen nestetilavuuden laskuun. Kyseinen ilmiö on tärkeää huomioida tulkittaessa keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sydänsähkökäyrää.
Väitöskirjatyössä analysoitiin lisäksi kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän (vektorikardiografia) muutoksia keinomunuaishoidon aikana. Kaksi sepelvaltimotaudin diagnostiikkaan käyttävistä muuttujista, QRS-VD ja STC-VM, reagoi dialyysin aikaiseen nestetasapainon muutokseen. Väitöskirjatyössä löydettiin kuitenkin muuttuja ST-VM, johon nestetasapainon muutokset eivät vaikuttaneet. Keskeinen löydös oli myös, että eriytetty kuona-aineiden poisto ei vaikuttanut kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän muuttujiin. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että kolmiulotteinen sydänsähkökäyrä saattaa olla normaalia sydänsähkökäyrää parempi keinomunuaispotilaiden sepelvaltimotaudin diagnostiikassa.
Keinomunuaishoitoa saavista potilaista lähes 70 prosentilla on sydämen lepovaiheen täyttymishäiriö. Häiriö altistaa keinomunuaishoidon aikaiselle verenpaineen laskulle ja toisaalta nesteen kertymiselle keuhkoihin hoitojen välisenä aikana. Väitöskirjatyössä mitattiin Doppler-kaikukuvauksella sydämen lepovaiheen aikaisia veren virtausnopeuden muutoksia. Keinomunuaishoidon aikainen nesteen poistuma vaikutti sydämen lepovaiheen toimintaa mittaaviin muuttujiin, mutta pelkkä kuona-aineiden poisto ilman merkittävää nesteen poistoa ei niihin vaikuttanut.
Väitöskirjatyön tutkimustulokset vahvistavat, mutta myös osin kyseenalaistavat, aiempien tutkimusten tuloksia. Tutkimustyön tulokset antavat myös suoranaista keinomunuaishoidon käytännön toteuttamiseen soveltuvaa tietoa. Tutkimuslöydösten perusteella on tärkeää, että potilaiden hoidossa rajoitetaan suolan ja nesteiden kertymistä, pyritään maltilliseen nesteiden poistoon keinomunuaishoidon aikana ja tehdään hoitoja riittävän tiheästi, jolloin nestekuormitus ei nosta verenpainetta tai altista sydänmuutoksille. Tutkimustulokset auttavat myös tulkitsemaan oikein keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sekä normaalia että kolmiulotteista sydänsähkökäyrää ja sydämen kaikukuvausta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]