Gentle Justice: Analysis of Open Prison Systems in Finland. A Way to the Future?
Ekunwe, Ikponwosa (2007)
Ekunwe, Ikponwosa
Tampere University Press
2007
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2007-10-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7070-7
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7070-7
Tiivistelmä
Tämä tutkimus analysoi avovankilajärjestelmää lempeänä vankeusmuotona ja inhimillisenä tapana kohdella lainrikkojia. Järjestelmän tavoitteena on saattaa yhteen rangaistava ja yhteiskunnan yleisesti hyväksymät sosiaaliset normit. Tutkimus keskittyy ensisijaisesti vankien kokemuksiin heidän tullessaan vankilaan. Tutkimuksessa käsitellään myös vankilan sosiaalista maailmaa, vankien kohtaamia ongelmia sekä vankilassa että sen ulkopuolella sekä myös mahdollisia vaaroja vankien uudelleenintegroitumisen aikana. Tutkimus hyödyntää kirjallisuutta, joka käsittelee vankien kokemaa stigmatisoitumista sekä vaikeuksia, joita he kohtaavat pyrkiessään tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi.
Termi Lempeä oikeus viittaa tässä väitöskirjassa suomalaisen vankilajärjestelmän poliittiseen ja sosiologiseen ymmärrykseen sekä selitykseen, kuinka Suomi on onnistunut säilyttämään kohtuullisen alhaiset vangitsemisluvut 1960-luvulta lähtien toisin kuin monessa muussa länsimaassa. Tutkimuksen aineisto koostuu: A) Kyselystä (lomake liiteessä 1) otsikolla Julkinen asenne rikollisuutta kohtaan . Kysely suoritettiin viidessä suuressa suomalaisessa kaupungissa vuonna 2004. B) Osallistuvan havainnoinnin menetelmällä vuoden 2004 aikana kerätystä materiaalista Huittisten avovankilassa sekä 15 vangin haastatteluista vankeusaikana ja vapautumisen jälkeen. He myös vastasivat kyselylomakkeeseen otsikolla Vankien kyselylomake (liite 2). C) Aineistosta Poliisin ja väestön kohtaamisia , joka koostuu 12 kuukauden aikana tehdyistä havainnoista tamperelaisessa yökerhossa vuonna 2002.
Väitöskirjassa käytetään sekä kvalitatiivisia, että kvantitatiivisia metodeja. New School of Convict Criminology:n (Ross and Richards) näkemyksen mukaan tutkimus tarjoaa kvantitatiivisen analyysin vankien kokemuksista suomalaisessa avovankilassa käyttäen sisäpiiri-näkökulmaa käytännön havainnoista vankilaelämässä. Tutkimus saavuttaa tavoitteensa kolmen itsenäisen tutkimuskysymyksen kautta: Kuinka avovankila saa aikaan muutoksia vankien minäkuvassa läpi vankeuden? Kuinka vangit sopeutuvat vankilamaailmaan ja kuinka heidän sopeutumisstrategiansa muuttuvat vankeusaikana? Ja viimeiseksi, kuinka vangit näkevät kokemuksensa ja asettuvat avovankilajärjestelmään Suomessa?
Tutkimuksen johtopäätös on, että kuntoutusta painottavien menettelytapojen käyttö Suomessa verrattuna vankilan käyttämiseen pelkästään rangaistuksen välineenä, on lisännyt sekä vankilassa olevien että yleensä sosiaalisten ihmisryhmien struktuurien ja toiminnan ymmärtämistä. Lisäksi näiden ehkäisevien ja kuntouttavien toimintamallien käyttäminen yhteistyössä vankeinhoito- ja koulutushenkilökunnan kanssa niin muurien sisällä kuin ulkopuolella on myötävaikuttanut Suomen alhaisiin rikosten uusiutumislukuihin.
Termi Lempeä oikeus viittaa tässä väitöskirjassa suomalaisen vankilajärjestelmän poliittiseen ja sosiologiseen ymmärrykseen sekä selitykseen, kuinka Suomi on onnistunut säilyttämään kohtuullisen alhaiset vangitsemisluvut 1960-luvulta lähtien toisin kuin monessa muussa länsimaassa. Tutkimuksen aineisto koostuu: A) Kyselystä (lomake liiteessä 1) otsikolla Julkinen asenne rikollisuutta kohtaan . Kysely suoritettiin viidessä suuressa suomalaisessa kaupungissa vuonna 2004. B) Osallistuvan havainnoinnin menetelmällä vuoden 2004 aikana kerätystä materiaalista Huittisten avovankilassa sekä 15 vangin haastatteluista vankeusaikana ja vapautumisen jälkeen. He myös vastasivat kyselylomakkeeseen otsikolla Vankien kyselylomake (liite 2). C) Aineistosta Poliisin ja väestön kohtaamisia , joka koostuu 12 kuukauden aikana tehdyistä havainnoista tamperelaisessa yökerhossa vuonna 2002.
Väitöskirjassa käytetään sekä kvalitatiivisia, että kvantitatiivisia metodeja. New School of Convict Criminology:n (Ross and Richards) näkemyksen mukaan tutkimus tarjoaa kvantitatiivisen analyysin vankien kokemuksista suomalaisessa avovankilassa käyttäen sisäpiiri-näkökulmaa käytännön havainnoista vankilaelämässä. Tutkimus saavuttaa tavoitteensa kolmen itsenäisen tutkimuskysymyksen kautta: Kuinka avovankila saa aikaan muutoksia vankien minäkuvassa läpi vankeuden? Kuinka vangit sopeutuvat vankilamaailmaan ja kuinka heidän sopeutumisstrategiansa muuttuvat vankeusaikana? Ja viimeiseksi, kuinka vangit näkevät kokemuksensa ja asettuvat avovankilajärjestelmään Suomessa?
Tutkimuksen johtopäätös on, että kuntoutusta painottavien menettelytapojen käyttö Suomessa verrattuna vankilan käyttämiseen pelkästään rangaistuksen välineenä, on lisännyt sekä vankilassa olevien että yleensä sosiaalisten ihmisryhmien struktuurien ja toiminnan ymmärtämistä. Lisäksi näiden ehkäisevien ja kuntouttavien toimintamallien käyttäminen yhteistyössä vankeinhoito- ja koulutushenkilökunnan kanssa niin muurien sisällä kuin ulkopuolella on myötävaikuttanut Suomen alhaisiin rikosten uusiutumislukuihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4970]